Hopeless Fluevog Day 2016

Dear John,

Ok, we give up. It's International Fluevog Day, but still no Fluevog shop in Helsinki – in spite of our sincere, even desperate pleads.

Seems like it's time to go bare foot. Ish. 

Even in public. I don't care anymore. Nothing really matters.

Woollen socks of desperation

Our beloved John, as you must understand, appearances like these won't help us with our professional careers. Or even in our personal lives. Year next to come with feet like this (yes, our winters are as bad as yours) won't be easy. We can see divorces and abandoned children ahead of us. And worst of all, Mia will live as a spinster for one more year.

In situations like this we would love to count on  toour shoes. But since there is no change with "Fluevog meets Finlad" project, we have no idea what to do. Who to turn to? It seems so unfair. Canada still has it all. And Trudeau, too. Also, Mia has dentist's appointment tomorrow. And Satu has a board meeting (shoeless one). Not fair.

Is there something we can do? Help us to help you. We know all the best locations for shoe shops (yes they are all right besides to our offices), Finland even knows a meaning of a "pop-up store" by now. And also there are few rather good department stores right in the centre. Their shoe selections would also really need your help. We could send letters of recommendation to them (or not if you wish so)!

Please John, let the third time be a charm, and save our soles!

With love and desperation from Finland,
Satu & Mia

Kateuden pistoja kööpenhaminalaisessa kenkäkahvilassa

Se kuulkaas taiteenkuluttajaa pännii, kun alkumatkan vallinnut idyllinen auringonpaiste katoaa kuin kirouksesta ja tilalle tuodaan jäätävää sadetta ja vihmaa – juuri sinä päivänä kun ryhmämme piti käyskennellä Kööpenhaminan katuja hellevaatteissa, jäätelöä nuoleskellen, gallerioihin piipahdellen. Ja sitten kun kauan haaveiltu nuudelibaarikin on kiinni, saattaa joukoin heikoin (minä) huutaa alijäähtyneessä vihmassa, että nyt mennään kuulkaas ensimmäiseen auki olevaan kahvilaan. Ensimmäiseen! Mutta sellaista ei löytynyt, koska kaikki Kööpenhaminan lukuisat kahvilat olivat juosseet sadistisesti nurkan taakse meitä piiloon.

Mutta sankarillisesti onnistuimme yllättämään yhden varomattoman kahvipaikan. Vähän epäröitti astua sisään, koska ainoa näkyvissä oleva pöytä oli täynnä, eikä ollut ihan varmaa, oliko kyseessä kahvila vai pyöräkauppa.

Ilmeni, että molempia. Muun muassa.

Kaakaojauhonripottelun mestarinäyte

Paniikki lakkasi, kun havaitsimme pöytien jatkuvan kotoisaan takahuoneeseen, jossa tarjolla oli myös erilaisia lämpöisiä ja pehmoisia asioita islantilaisvillapaidoista artesaanitakkeihin. Pöytään hetken kuluttua tuotu kahvi oli lämmintä, pehmoista ja loistavaa, kaakaojauhekoristuskin oli juuri oikealla tavalla huolettomasti päälle ripoteltu. Myös tunnelma vastasi tuotteita pehmoisuudessaan ja lämpimyydessään. Pyörätarpeet selittyivät sillä, että kahvila-kaupassa myytiin myös sen omistajan poikaystävän värkkäämiä uusiopyöriä. Veikkaan, että kaatamamme teen lisäksi lattiaa kostutti myös hipsterinkuola. 

Seurue sukaltaa islantilaiseen villaan. 

Eikä tässä kaikki. Paikalla oli myös kenkiä. Merkki on alunperin itäsaksalainen Zeha Berlin, samaan aikaan nostalginen ja tyylikäs, mutta enää ei hinnaltaan ihan joka AD-assarin yleisurheilullinen jalkine. Niin oli hienoja, ettei edes pikku sporttisuus häirinnyt. Eikä zehoja, tietenkään, saa juuri mistään. Paitsi Berliinistä. Ja täältä. Nyt menee niin hipsteriksi, etten pysty edes vitsailemaan aiheesta. 

Seinällinen urheilutöpikkäitä

Myös rento asettelu puulaatikoihin oli kohdillaan

Saatoin sortua kuvassa näkyvään Geysir-villasukkamerkkiin

Kaikki oli kahvilassa niin täydellistä, että rupesi taas pännimään, vaikka sukatkin oli jo kuivat.

Miksi joku muu saa aikaan ihanan kenkäkahvilan, jota minä olen mielessäni pyöritellyt koko aikuisiän? Miksi joku muu voi kieriskellä islantilaisvillavaatteissa ja itse joudun tyytymään yhteen sukkapariin vaikka olisin tahtonut kaksi? Miksi jollain muulla on pehmoinen ja lämmin, uusiopyöriä nikkaroiva arkkitehtipoikaystävä, eikä minua vilkaise edes Piritorin oman elämänsä harrastelijarakennuspiirtäjät?

Tanskassa jotkut asiat on vaan paremmin.

Heritage Coffee & Bikes

Bremerholm 18, Kööpenhamina

www: heritage-coffee-bikes.myshopify.com/

facebook: www.facebook.com/Heritage-Coffee-Bikes-1577270099154826

Äänitaidetta ja kengäntekoa Tampereella

Menin Tampereelle tutustumaan Tampere Biennalen äänitaideteoksiin, mutta huomasin tupsahtaneeni taiteesta suoraan Kenkäpaja Pihkan ovelle. Muistin, miten raivokkaalta Satu näytti, kun en suostunut käyttämään loppuelämääni jonottamalla Minna Parikan sample saleen, enkä halunnut tietää miltä hän näyttäisi jos saisi tietää, että kävelin Pihkan ohi käymättä tutustumassa. Sisään siis!

Mitä tunnelmallisin Kehräsaari sisältää muitakin kiintoisia puoteja kuin Pihkan

Tilanteesta hämmentyneenä avasin keskustelun klassisella "Ai kato tässä on tällanen" -repliikillä, josta siirryin suoraan esittelemään itseäni ja asiaani vellovalla verbaalioksennuksella työvuorossa olevalle Sofia Salmelle. Juuri kun olin kertomassa, kuinka kuuluisa kenkäblogisti olenkaan, tilanteen ja jäljellä olevan arvokkuuteni pelasti sisään astuva asiakas. Samalla kun sivusta kadehdin lahjakortin saanutta ostajaa, ehdin keksiä muitakin kysymyksiä kuin mitä kello mahtaa olla.

Perusasiat: syrjäkyliltä Lielahdesta Kehräsaareen pari vuotta sitten muuttaneen kenkäpaja Pihkan omistajakunta vaihtui osin vuodenvaihteessa. Nyt puodin puksuina ja valtiattarina toimivat ekonomi- ja ryhmäohjaustaustan omaavan Salmen lisäksi suutari ja vaatetusompelija Maisa Salonen sekä HAMKissa kenkäsuunnittelua opiskeleva Roosa Mattson. Erilaisista taustoista huolimatta kaikki tekevät Pihkassa kaikkea.

Pihkan laukkumallisto(kin) on skandinaavisen yksinkertainen ja tyylikäs

"Kaikki" tarkoittaa mm. oman kenkämalliston valmistusta, niin puotiin myytäväksi kuin asiakkaiden tilaamissa väreissä, mittatilauskenkien tekemistä sekä laukkujen ja korujen laatimista. Myös melko tiheällä frekvenssillä järjestettävät kengäntekokurssit kuuluvat Pihkan toimintaan: tarjolla on tavan kenkien lisäksi maihari- ja uutuutena kesäkenkäkurssi.

Pihkan saapastuotantoa

Klassiset oxfordit

Mouru-kengät kahdella sävyllä

Pihkan oma kenkämallisto sisältää yksinkertaisen klassisia kenkämalleja, joihin saa värivalinnoilla haluamansa räväkkyyden asteen. Materiaaleina käytetään pääosin nahkaa, mutta kokeilussa on myös vegaaninen vaihtoehto, korkki. Myös himmeästi kiiltelevää kalannahkaa on tarjolla, sitä tosin käytetään enimmäkseen koristeena.

Kalannahka – kuolleet kultakalat kenkäkäyttöön?

Entä minkälaisia kenkiä ihmiset haluavat, kun kerrankin on mahdollisuus valita?

Arvatkaas mitä: mustia. Pettymys saattoi livahtaa alahuuleeni väpättämään, sillä Salmi lohdutti, että monikäyttöisten neutraalihkojen kenkien vastapainoksi osa asiakkaista hakee nimenomaan persoonallisempia jalkineita. Erityisesti  kengäntekokursseilla saattaa esiintyä visuaalista villiintymistä. En yhtään ihmettele: näkösällä olevat värikkäät nahat saavat minunkin alitajuntani suunnittelemaan herne-maissi-paprika-sävyisiä maihareita glitterkoristein.

Miksi valita mustaa kun oranssiakin on tarjolla? MIKSI? 

Pihkan kengät ovat koko lailla niin kotimaisia kuin mahdollista. Suunnittelu ja toteutus ovat luonnollisesti kehräsaarelaista perua ja nahkojen käsittely ja viimeistelykin tapahtuu Suomessa. Nahkojen alkuperä on eurooppalainen, sillä Suomessa nahkatuotantoa ei juurikaan ole. Vuotien ostajana Pihka on pieni eikä nahkoja mahdu varastoon suunnattomia määriä. Värien saatavuus on siis vaihtelevaa ja se kannattaa tarkistaa erikseen: kun tietyn värinen vuota on loppu, niin samaa sävyä ei enää saa. Myös tilauskenkien jonotustilanne kannattaa tsekata, sillä Pihka on selvästi löytänyt asiakaskuntansa, eikä unelmakenkiään todennäköisesti saa ihan saman illan hippoihin edes haltijakummin avulla.

Salmella on jalassaan luonnollisesti omaa tuotantoa

Tämän journalistisen yllätyssivupolun jälkeen palasin Tampere Biennalen äänitaiteen maailmaan. Omiksi suosikikseni nousivat Esa Kotilaisen ympäristöönsä samaan aikaan sulautuva ja sitä kommentoiva teos Sähkölintupuisto vanhan kirjaston puistossa ja Marko Timlinin aikaa vaativa Bits and Bytes Rajatilassa. En tosin kuullut kaikkia ohjelman teoksia, sillä joistain löysin vain infolapun mutten teosta tai tietoa siitä, milloin sen saattaisi kuulla, joistain en lappuakaan ja yhden tilan ovi oli kerrassaan kiinni tai sitten olin väärässä universumissa. Suuri kiitos Biennalelle tästä raikkaasta avauksesta äänitaiteen suuntaan, mutta yleisön ohjauksessa on vielä petrattavaa.

Kenkäpaja Pihka
Kehräsaari, Tampere
http://kenkapajapihka.fi/
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/
https://www.instagram.com/kenkapajapihka/

Päivän bongaus Thalia-gaalassa

Elämämmehän on tunnetusti täynnä kimalletta ja klooriaa ja tällä kertaa edustimme näyttämöväen Thalia-juhlassa. Siellä annettiin jos jonkinlaisia palkintoja, jotka kaikki menivät oikeaan osoitteeseen, niin kuin työryhmien, lähisukulaisten ja maailmankaikkeuden saamat kiitoksetkin. Symppaamme erityisesti Äänisäteen saanutta Hannu Hauta-ahoa ja Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnolla muistettua Ria Katajaa, joiden loistokasta työtä olemme saaneet seurata enemmältä ja vähemmältä etäisyydeltä. Varsin oikeaan osoitteeseen meni myös Sirkuksen lumo -palkinto, jonka saaja Ilona Jäntti olisi voinut voittaa myös kenkä-Thalian, jos sellainen palkinto olisi tajuttu jakaa. Ensi kerralla sitten.

Jäntin Russell & Bromley -merkkiset broguet kimalsivat kilpaa peilipallojen kanssa

Paikalla oli myös aika kivat Lola Ramonat, mutta ne ehtivät poistua sillä aikaa kun säntäilimme pöydästä toiseen tekemässä vertailevaa tutkimusta tarjolla olevista leipäsistä. Jaettu ensi sija meni avocado- ja porotahnaversioille. Bubbling under: sitruunaminileivos.

Omista jaloistamme löysimme niihin aamulla unohtuneet Fluevogin Zacharyt sekä Parikan klassikkokauden Mantere-mallistoa.

Sexyä tihkuvat kengät

Sillä, että tutkiskelin eBayn kenkätarjontaa hakusanalla sexy ei ole mitään tekemistä viime aikojen kehnon flaksin takia, vaan kyseessä on puhtaasti tieteellinen kiinnostus. Ja miten kiehtovan ja valaisevan kuvan hakutulokset antavatkaan ihmisten eri käsityksistä seksikkyydestä!

Crocs sexi flips

Sexy trendy shoes

Brown beige sexy boots

Designer sexy boots

Cowgirl sexy cute boots 

Rare sexy suede boots

Really sexy CROCS

Rubber sole very sexy boots

Running shoes sexy

Sexy ankle boots

Sexy biker boots

Sexy black Ecco

Sexy boho chic custom boots

Sexy calf hair clog

Sexy casual shoes

Sexy comfortable beige sandals

sexy kinky boots

Sexy lace up shoes

sexy moon boots

Sexy rugged winter boot

Sexy slippers

Sexy sneakers with PINK DETAIL

Sexy Timberland boots

Sexy walking shoes

Stitch detail sexy shoes

Vintage running sexy shoes

Sexy MUST HAVE

Kuvat nyysitty eBayn ilmoituksista, kuvatekstit editoitu ko. myynti-ilmoista.

Toinen kierros Venetsiaa: Kenkiä ja vanhoja tauluja

Venetsia on kaiken muun hienon lisäksi hyvä kenkäkaupunki. Viime kerralla käydessä listasin muutaman kiintoisan kenkäkaupan ja nyt löytyi puolitoista lisää. Taidetta oli tarjolla sitäkin enemmän, uutena ja vanhana. Mukana myös yhden Callen ravintolakatsaus.

Kenkäasioita

Silvia

Salizzada San Lio 5540

pelletteriesilvia (AT) gmail.com

Silvia Salizzada San Liolla oli kerrassaan hurmaava, vanhan ajan tyylillä täyteen tungettu pukineliike. Laukkujen ja valikoitujen vaatteiden joukosta löytyy muun muassa laajin Chie Mihara -valikoima vähään aikaan ja muita tyylikkäitä ja näyttäviä korkokenkiä – mutta myös todella kivoja tennareita, herrainkenkiä ja erittäin mukava myyjä.

Pura Lopezin kenkä on kuin kenkämyymälän kyltistä 

Ainoastaan koon puuttuminen esti välittömän ostotapahtuman

Nämä eivät todellakaan olleet liikkeen ainoat Miharat

Due Italiani

dueitaliani.it

Due Italiani -merkki tekee uniikkeja tennareita ja muita kenkiä käsin Venetsian ympäristön alueella. Kengät ovat paitsi värikkäitä ja persoonallisia, myös mukavia. Tai siis tennarit ovat. Korkokengätkin on niin mukavia kuin nyt korkokengät voi olla. DI:llä ei ole pysyvää liikettä Venetsiassa, mutta kenkävainuni johdatti minut heidän kuukauden auki olevaan pop up -liikkeeseensä Rialto-sillan tuntumaan. Jos siis matkustat aikakoneella, kannattaa pistäytyä, hinnat olivat huomattavasti edukkaammat kuin nettikaupassa!

Ravitsemusasioita

Rialton tietämillä on myös Calle della Madonna, jonka varrelta löytyy (ainakin) kaksi suositeltavaa ravintolaa. Trattoria Della Madonna on näistä suurempi, useat pienet salit vetävät hyvin asiakaskuntaa ja illansuuhun syntynyt jono lyheni nopeasti. Entrecote oli kenties parasta koskaan syömääni ja keittiön maistiaiseksi tyrkkäämä kalarisotto on hyvä syy palata Venetsiaan. Laskukin oli varsin kohtuullinen, mikä osittain johtui siitä, että viinit tarjosi naapuripöytä. Oli niin hehkeitä blondeja nääs meidän seurueessa. Ja toki myös minä. Osteria al Diavolo e l'Acquasanta on pienempi ja asteen kansankuppilampi perheyritys – tai ainakin sellaiselta tunnelmansa puolesta vaikuttava. Molempien menu – Madonnassa pidempi, Diavolossa lyhyempi – tarjoaa mutkatonta ja laadukasta apetta niin paikallisille kuin matkaajille.

Uudemman taiteen asioita

Koska en tällä kertaa ollut Venetsian Biennalen avajaisissa vaan kuljin näyttelyssä rahvaan joukossa, jouduin julkkisten kenkien kyttäämisen sijaan keskittymään taiteeseen. Se ei ollut kärsimystä, vaikka aivan taidehurmioon en ihan joka näyttelyssä päässytkään.

Sarah Lucasin työt Iso-Britannian paviljongissa ruumiillistivat muun muassa krapulan. Kaiken kaikkiaan Biennalessa oli aika monta työtä, joissa esiintyi perse, mutta koska tämä on laadukas ja hienostunut blogi, otan esille vain tämän yhden.

Tai ehkä vielä toisen, mutta saat etsiä sen itse Kanadan osastolla otetusta kuvasta. 

Pohjoismaiden paviljonki oli tällä kertaa Norjan hallinnassa. Camille Normentin Rapture-installaatio oli rysäyttänyt lasit säpäleiksi sielua tyydyttävällä tavalla.

The Sound of Creation – Sound Paintings oli maalari Beezy Baileyn ja ääni-ihme Brian Enon yhteisteos, jonka mielenkiintoisin elementti oli esillepano porraskäytävään, joka johti ullakkokamariin, josta taas oli hienot näkymät yli Venetsian.

Slip of the Tongue oli Danh Von hienosti kuratoima näyttely,  jossa oli oivaltavasti yhdistetty eri kausien taidetta. Kuvassa Elmgreen & Dragset -duon Powerless Structures, Fig. 13.

Abstrakteja "maisemia" maalaava Sean Scully oli löytö. En olisi uskonut, että intoilisin raidoista näin paljon! Scheisse kamerani ei valitettavasti toista värien upeutta.

Maaria Wirkkalan työ oli yksi runsaan Proportio-näyttelyn hienoimmista. Yhtään en ole jäävi suomalaista taidetta kehumaan.

Vanhemman taiteen asioita

Ohjelmaan kuului myös vanhempaa taidetta Gallerie dell'Accademiassa ja Scuola Grande di San Roccossa. Vanha taide on onneksi paljon helpompaa kuin uusi, itse en tarvinnut lainkaan teostietoja ymmärtääkseni, mitä kuvat esittivät!

Jeesus potee annoskateutta.

Taistelu riippukeinusta

Jeesus vyöhyketerapiassa

Nostattamansa mellakan tuoksinassa...

...akrobaatti anastaa turbaaniin kätketyn muffinsin.

Jeesus filmaa jalkapallopelissä. "Sehän on vain naarmu!" protestoi vastustajan valmentaja.

Joosef heittää sukkanauhansa Kaanaan häissä

Todistusaineistoon tutustuttuani minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi Mariaa pidetään lempeän äidinrakkauden ilmentymänä. Maalauksissa näkemäni EVVK-Mariat puhuivat aivan toista kieltä.

"Herramunvereni, mitä me tolle tehdään! Lehmätkään ei sitä syö!"

"Yrittäkää nyt edes vähän peittää pettymystänne, tää mullekaan helppoa ole."

"Kenenhän kanssa Ridge menee naimisiin seuraavaksi?"

"Tää on niin vaihtunu synnärillä."

"Jäiköhän silitysrauta päälle"

"En oo nukkunu vuoteen"

"Ei tätä kestäis ilman LSD:tä."