Kenkä keski-iän kriisiin

Viime kuussa iski keski-iän kriisi. 

Tällaisissa tilanteissahan on yleensä tapana ostaa uutuuttaan kimaltava Harley Davidson ja hankkia parikymmentä vuotta nuorempi rakastaja, mutta tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni ei salli sellaista toimintaa. Sen sijaan hankin käytetyt kultaiset martensit ja muistelin, että se yksi (ehkä) joitain vuosia nuorempi heppu (ehkä) katsoi silmiin puolitoista sekuntia pidempään kuin olisi ollut välttämätöntä. Siis vaihtorahojen antamiseen.

Jäljelläoleva arvokkuus katosi sähkökaapin päälle kampeutuessa

Vaikka elämäni on jo huippuglamoröösiä, lisäsin siihen vielä hiukan kimallusta sutimalla kenkien kärjet ja kannat  Glitterlitesin Desert Gold -purtilosta löytyneellä kultaglitterillä. Kimmellys peitti näppärästi myös kenkien tähän mennessä ottamat pikku hitit, mistä voisi inspiroitua vertauskuvalliseen elämän kolhut -läppään, mutta nyt ei irtoa. Aivan liian kiire syödä palaverista ylijääneitä leivoksia.

Ja se kriisi? Meni jo.

Lontoon kenkäkirsikoita

En edes yritä listata Lontoosta parhaita mahdollisia kenkäkauppoja, sillä niitä on kaupunki täynnä. Muutama vinkki silti liikenee, enhän muuten voisi hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni besserwisseriksi.

Jos on vain vähän aikaa, kannattaa mennä South Molton Streetille. Siellä on kävelykadulla näpsäkästi rivissä Author, Jones, Kurt Geiger, Bertie, Rockport, Dune ja muut kenkäkaupat varsin lähellä toisiaan. Officen lähdön myötä kadun kenkäyleispätevyys laski hieman, mutta kyllä se vielä kelpaa.

Jos haluaa tennarit tai sen tapaiset, kannattaa mennä Camden High Streetin pätkälle Camden Lockista Camden Townin metroasemalle. Siellä on useitakin kauppoja, joiden valikoima on aika, no, harmonisoitu, mutta yhteensä hyvinkin kattava. Yleisimmät merkit Vans, Nike, Fred Perry, Puma, Ted Baker, G-Star ja Converse löytyy kaikki tai osittain melkein joka puodista. Toki myös muita kenkiä kuin tennareita löytyy, esimerkiksi Dr. Martens on edustettuna lähes joka kaupassa ja löytyypä joistain Red Wingiäkin.

Scorpion on melko helppo tunnistaa kenkäkaupaksi

Jos haluaa piristystä elämään, kannattaa mennä Irregular Choicen liikkeeseen Carnaby Streetille tai Camden Lockiin. Tämän syksyn malleissa ei ollut mitään järisyttäviä uutuuksia, enkä aikonut IC:stä kuvia laitella, mutta ne kielsi kuvaamisen liikkeessä, mikä on mielestäni pöhköä. Kas, tuli ilta ja hyvät ikkunastakuvausolosuhteet, joten tässä se kuva sitten kuitenkin on. Olen niin käänteisen psykologian uhri.

Buahhhahaaaaa!

Jos haluaa kenkäelämyksiä ja mahdollisuuden henkilökohtaiseen konkurssiin, kannattaa mennä Oxford Streetille, Selfridgesin kenkäosastolle. Se on tolkuttoman hieno ja suuri. Näyttävimmät (ja kalleimmat) kengät löytyy peremmältä, mutta ostovaara vaanii joka puolella myös kapeampaa kukkaroa. Chooiden, louboutinien ja muiden itsestäänselvyysluksusmerkkien lisäksi tarjolla on hieman tuntemattomampiakin suunnittelijoita kokeellisempine kenkineen.

Taas yksi kumisaapasmahdollisuus: Dr. Martens

Myös United Nude on liittynyt muovipalikkakorkovillitykseen 

Lola Ramonalta löytyy muutakin kuin korkokenkää

Sophia Websterin kapoiset korot

Sophia Webster ja "pelkistetty" ei sovi samaan lauseeseen

Websterin värikkäämpää mallistoa

Azzedine Alaian modernistista pallukkatematiikkaa

Louboutinin etnomeininkiä.
Huomaa myös esillepano, johon todella kiinnitetään Selfridgesillä huomiota! 

Glitter-herrainkenkiä löytyy lähes joka mallistosta.
Tässä Simone Rochan versiot.

Saint Laurent, takahuoneen hillityintä tyylikkyyttä

Nicholas Kirkwoodin barokkiplatoot

Nicholas Kirkwood ja 70-luvun värimaailma

Nicholas Kirkwoodin tulkinta hämähäkinverkon ja tikkataulun yhdistelmästä

Camilla Skovgaardin skandinaavis-futuristista kenkämuotoilua

Camilla Skovgaard – miten kenkä voi näyttää yhtä aikaa koivuhalolta ja hyvältä?

Charlotte Olympian yksinkertaisempaa tuotantoa

Charlotte Olympiaa vakavahenkisiin tilaisuuksiin 

Charlotte Olympian puutarhahenkiset, mutta ei puutarhajuhliin sopivat kengät 

Charlotte Olympian muuta luontohenkistä mallistoa, taustalla kärpässieni, edessä metsä

Charlotte Olympian ajan hengessä kiinni olevat kengät.
Tähän puujalkavitsiin on hyvä lopettaa.

Viikko Mimeissä - osa 2

Haasteen alussa kanssabloggaajani Mia epäili minun istuvan haasteen ajan leppoisasti uima-altaalla vilautellen Mimejäni aina tarpeen vaatiessa saadakseni drinkkibaarin tarjoilijan huomion. Ollakseni rehellinen, samaa epäilin itsekin. Tosin kävi.

Osa 1: Lentokenttä - eli sinne (ja takaisin)

Kuten jokainen glamouristinen perheloma, matkamme lentokentälle sujui hikisesti paikallisbussissa lasten tapellessa, tottakai. Ainoat kimaltavat asiat koko bussissa oli Mimit, joita oli auringonpaisteessa mahdollista ihailla vain aurinkolasien takaa. Olin kerrankin ollut älykäs, ja laittanut tapojeni vastaisesti sukat jalkaan. Se on hyvä. Muutoin olisi muutama jalkapieru hikisessä jalassani varmasti törähtänyt muiden kanssamatkustajien iloksi.

Kuitenkin päästyäni lentokentän baggage-dropin -jonoon olo oli jo ilmastoinnin ja hiljenneiden lasten ansiosta lähes glamouristinen. Huomasin tuijottelevani omia kenkiäni ja miettiväni, että on ne kyllä vaan aika päheet. 

Turvatarkastusjonossa odotin Kööpenhaminassa saatua prinsessakohtelua, jossa minut Parikoissani otettiin jonon ohi. Mutta ei. Mimit eivät tuntuneen aiheuttavan minkäänlaista reaktioita lentokentän henkilökunnassa. Asia kuitenkin muuttui turvatarkastuksen metallipaljastimessa, joka ainoana älykkäänä olentona koko kentällä aiheutti huutoa ja punaisia vilkkuvia valoja ohi kävellessäni. Ja niinhän siinä kävi, että  kopeloitavaksi jouduin. Odotin, että tuo kopelointia työkseen harrastava vanhempi rouvashenkilö olisi edes kenkiäni kommentoinut, koska ne olivat syy hälytykseen, mutta ei. Ei sanaakaan. Suuri pettymys. 

Lentokentällä olo oli muutoinkin hyvin tavanomaista vaikka jalassani oli jopa pimeässä loistavat unelmat. Ei pääsyä VIP-luokkaan, ei ilmaista skumppaa, ei edes suolapähkinöitä. Ei mitään. Uskoni lentokenttähenkilökuntaan ei ehkä palaa enää koskaan.

Mimit ja maailman rumin matkalaukku, joka ei koskaan katoa ja palaa aina kotiin.

Ensimmäinen tunnustus. Matkustin kotimatkan tennareissa. Bulgarialainen peräsuolitutkimus turvatarkastuksessa ei vaan tuntunut sen arvoiselta.

Osa 2: Mimit ja uima-allas - tappaa talossa ja puutarhassa

Ensimmäisenä aamuna hotellihuoneessa kenkiä sovitellessani tajusin jalkojeni turvonneen. Edellisen päivän kirmailu, lento ja yllättävä +10° lisäys lämpötilaan teki temppuset, enkä meinannut mitenkään saada Mimejä mahtumaan jalkoihini. Luulin kohdanneeni viikon todellisen ongelman. En ollut.

Parikan kengissä tulee vakiovarusteena nahkapohja. Koska Mimit olivat uudet, en niitä ollut suutaritohtorilla vielä käyttänyt. Olin tyhmä, kuten uima-altaalla pian huomasin.

Nyt ihmiset seuraa tärkeä tieto; märkä laatta ja nahkapohja on todella huono yhdistelmä. Älkää koettako, koska minä koetin jo. Altaan reunalle päästyäni huomasin olevani extremeradalla, joka piti sisällään runsaasti liukkaita pintoja, kirmaavia kakaroita (kyllä, ne oli pääsääntöisesti omia mutta silti), sekä sen kuuluisan drinksun, jota yritin epätoivoisesti pitää lasissa.

Yllättävää kyllä selviydyin radasta, mutta näky ei ollut nätti. Raahasin jalkojani kuin kuusivuotias äitinsä korkokengissä. Lysähdin aurinkotuolille, enkä liikahtanut koko päivänä.

Tappava yhdistelmä

Toinen tunnustus. Ensimmäisen aamun jälkeen en enää Mimejä altaalle vienyt. Silläkin uhalla että häviäisin haasteen, kävelin paljain jaloin. Käynti Bulgarialaisessa sairaalassa ei vaan tuntunut sen arvoiselta.

(Sitä baarimikkoa en sitemmin enää myöskään nähnyt, parempi puolisko piti drinksumukin täytettynä koko loppuviikon.)

Osa 3: Serious BeachWear - hellettä, hikeä ja hiekkaa

Perhelomalla koen, että tehtäväni on istua altaanreunalla kirjaa lukien ja drinksua ryystäen. Tämä ei kuitenkaan päde parempaan puoliskoon, joka eräänä aamuna päätti, että nyt perheemme suuntaa kohti Mustanmerentyrskyjä. Jo lähtökohtaisesti idea oli huono. Komediallista lisämakua tilanteeseen tuo mielikuva vaimosta joka yrittää pysyä perheensä perässä hiekkadyyneillä Mimit jalassa.

Nöyränä vaimona (kyllä, tämä on sarkasmia) pakkasin kuitenkin pyyhkeet, hylkäsin drinksubaarin(!!!) ja määrätietoisesti poistuin hotellin alueelta. Alku sujui vaivatta, koska joku fiksu natiivi oli laudoittanyt turisteille rantaan johtavan polun. Ongelmat alkoivat rannan lähestyessä, laudotuksen päättyessä ja hiekan valahtaessa kenkiini.

Hyvinkin pian huomasin Mimien korkojen uppoavan tuohon polttavan kuumaan sekä valonnopeudella joka ihohuokoseen painatuvaan mikrokidutusvälineeseen. Tiesittekö, että hiekka tarttuu hikiseen jalkaan ärimmäisen tehokkaasti? Ja kun vielä yhdistämme tämän hiki-hiekka -kombinaation Parikan kenkien luksusnahkasisukseen, on tulos jokseenkin kivulias.

Koska Kivisen Frankenstein-sukkia vasta luotiin samaan aikaan Helsingissä, ei helpotusta ollut näköpiirissä. Kuten kunnon dramaattinen vaimo tekee, otin kengät pois jalasta samanaikaisesti suureen ääneen valittaen paremmalle puoliskolle, että: "seonsitsunsyytäkunmunhaastemeneenytmunilleen". Salaa olin helpottunut, että sain nuo Kiinalaiset kidustusvälineet pois jaloistani.

SBW (Serious BeachWear). Vain todellisille ammattilaisille. Itse en sitä ole.

Kolmas tunnustus. Palasin rannalta drinksubaariin paljain jaloin. Nahkakengän yhdistäminen kuumaan hiekkaan, hikeen sekä meriveteen ei vaan tuntunut sen arvoiselta. 

Epätoivoinen yritys perustella jatkuvaa paljasjalkaisuutta blogin lukijoille on pistää
kultaista glitterkynsilakkaa varpaankynsiin, mutta eihän se nyt tässä kuvassa näy.

Summasummarum

Illat Mimeissä sujuivat vaivattomasti. Bulgarian illat olivat kuumien päivien jälkeen mukavan vilpoisia, ja jalkojen turvotusta ei ensimmäisen päivän jälkeen ollut havaittavissa. Mimeissä saattoi käpsytellä ilman sukkia pitkiäkin matkoja, eikä jalkani saaneet näistä kävelyistä edes rakkoja. Ja tunnustetaan nyt sekin, että suuren painostuksen alla Mimit kävivät jopa minigolf-radalla. 

Mimit golffaa.

Jos nyt miettisin asiaa uudelleen, en ehkä toiste pakkaisi näitä perhelomakengiksi. Lapset läpsyttimissään osoittivat (jälleen) omaavansa enemmän käytännönjärkeä kuin äitinsä. Tosin jos olisin ollut 20-vuotiaana samassa paikassa kaveriporukan kanssa, pakkaisin nämä ehdottomasti mukaan! Olinko siis itse väärässä paikassa väärään aikaan? Hyvin todennäköisesti. 

Mimit ja seuralaiset. Tunnustan olleeni hetkittäin 

kateellinen seurueen muille kengille.

Jos Kummat Kengät miettisi outfit-asioita kertoisin teille nyt, että koin oloni hyvin mukavaksi yhdistellessäni Mimit farkkushortseihin ja T-paitoihin. Kerran illallisella erehdyin pukemaan päälleni sen "siistin mekon" ja kärsin koko illan tunteesta, että olen ylipukeutunut.

Tulevaisuudessa taidankin siis pitää Mimit "asennekenkinä". Pientä luksusta ja buustia silloin kun sitä itse tarvitsen. Luonnollisestikin tämä tarkoittaa sitä, että joudun mitä suurimmalla todennäköisyydellä (lähi)tulevaisuudessa ostamaan Parikalta toisetkin glitterkengät  iltapukutilaisuuksia varten.

BonusTrack

Kyllä, se on nuorin poikani joka ei vaan voinut vastustaa Mimien kiusausta.

Viikko Mimeissä, osa 1

Muka vitsillä heitettiin, että "Vuosi Parikoissa" saattaisi olla nasta mainosyhteistyömuoto, mutta koska Minna Parikan markkinointiosasto ei huomannut tätä loisteliasta tilaisuutta, loimme itse kevytversion: Viikko Mimeissä. Suunnitelmana siis käyttää viikon ajan pelkkiä Parikan Mimi-glitterkenkiä. Ja vain niitä.

Se oli ehkä pöhköintä, mitä olemme blogin eteen tähän asti tehneet.

Raporttimme seuraa kahdessa osassa. Ensin Mia avautuu päiväkirjassaan siitä, miten minäkuva, maailmasuhde ja jalkanahka muuttuu, kun kipittää viikon glittereissä, Satu taas kertoo, miten Mimit pärjäsivät Bulgarian eksoottisella Sunny Beachilla. Olemme raportoineet viikon etenemisestä myös satunnaisesti Twitterissä tagilla #ViikkoMimeissä.

Mian viikko

Perjantai 12.7.  – kokemuksia luonnosta ja metromatkailusta

Aloitan testiviikkoni klo 17:00 Kivinokalla ystävän möksällä.

Kuva: Villa Hukan emäntä

Ompeluseurahommat menee mainiosti, mutta poistuminen on haastavaa: maasto on metsäinen/hiekkainen, poljen täyteen (kenkiä) pakattua pyörääni, päässä pyörivän skumppahörpyn vielä häiritessä tasapainoa. Dokumentointia todistava ohikulkija hihkaisee: "Upeat kengät, upeat naiset!". Jalkani lipsuvat polkimilta vähemmän upeasti. 

Kuva: Villa Hukan emäntä

Metron hississä havaitsen keski-ikäisen matkakumppanini toljottavan hämmentyneenä jalkojani. Eikö se ennen ole nähnyt glitterkenkä-miestensukka-röhnäinen pellavahousu -yhdistelmää, häh? Onko se ihan lande?

Lauantai 13.7. – lähisuku antaa palautetta

Naapuri ei taaskaan herää puhelinherätykseensä, mutta tavan mukaan kopautan seinää, tällä kertaa Mimin korolla. Toimii, naapuri herää.

Haen äitini kävelylle. Äiti: "...niin se naapurin Pena muuten MITÄ sulla on jalassa HERRAMANKIESUS SENTÄÄN!". Myöhemmin äiti antaa tarkennettua arvioita, että Mimit olisivat oikein hienot joidenkin ääri-yksinkertaisten vaatteiden kanssa jossain juhlatilanteessa, mutta että arkena... Myönnän, että yritin löytää kaapistani hillittyjä ja yksinkertaisia vaatteita tasapainottamaan kokonaisuutta, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Kerron Satun toteuttavan Viikko Mimeissä -haasteemme Bulgariassa, johon äiti, että sikäläiseen tyylitajuun ne voivat olla ihan oikeasti hienot.

No, en ota tyylineuvoja Hankkija-paitaan sonnustautuneelta henkilöltä.

Vaikka kävelymme on kohtuullisen lyhyt, hidastempoinen ja usean kahvikupposen keskeyttämä, kotiinpalatessani jalkani kostavat naapurille kirkumalla hoosiannaa taloatäristävällä volyymilla, kun vihdoin saan Mimit jalastani.

Apteekissa vaivihkaa, salaa äidiltä, ostamilleni laastareille ja rakkopuikolle tulee käyttöä.
Voi, miten niille tuleekaan käyttöä!

Onneksi Kujeiden tilauksessa käyttämämme irtoviikset ovat vielä tallella, sillä nyt täytyy livetä haasteesta ja käydä salaa kaupassa sandaaleissa. Ostan niin paljon ruokaa, ettei minun varmasti tarvitse poistua kotoa koko sunnuntaina. Muistan myös lohtujäätelön.

Sunnuntai 14.7. – selittelyn filosofiaa

Tänään syön jäätelöä ja parantelen rakkojani, joten aikaa jää ajatteluunkin.

Olen saanut aika paljon kehuja kengistä, mutta huomaan, että olen aina selittänyt, miksi minulla on näin erikoiset jalkineet. Sehän on oikeastaan aika tyhmää. Ihmisellä on oikeus pukeutua miten vaan haluaa, haaste tai ei. Päätän lopettaa ja tästä lähin vaan kiittää kohteliaisuudesta.

Maanantai 15.7. – rakko on paras muusa

Tänään täytyy jo laittaa kenkä jalkaan ja poistua ulkomaailmaan, joten kehitän epäkonventionaalejakin keinoja jalkojeni suojaksi. Itsestäänselvien rakonestopuikon ja laastareiden vahvistukseksi tungen jalkaterän ympärille myös pakkausvaahtomuovia.

Ja sehän toimii! Loistavasti! Olen kenties rikastumisen partaalla, sillä tästä voisi kehitellä pehmustesukan – tuote, jota vielä ei (kai) ole ja jota jokainen viikon juhlakengissä viettämään lupautunut tarvitsee!

Kuntokävely äidin kanssa sujuu kuin vettä vaan ja Made in Helsingin terassilla nuoret miehet luovuttavat meille paikkansa – tosin luulen sen johtuvan pikemmin äidin ankarasta tuijotuksesta ja leudolla marttyyrivibralla lausutuista eioosopiviatuolejayhyy-huokailuista kuin kengistäni häikäistymisestä. Joka tapauksessa uskoni nuorisoon palaa taas.

Vain tarkkasilmäisin lukijamme saattaa havaita pienen pullotuksen
beta-asteella olevista pehmustesukista johtuen
Kuva: Äiskä, joka on jo hyväksynyt tyttärensä kenkävalinnan

Illalla teen pehmustesukista vähän fantsummat versiot – ette tule välttymään postaukselta, jossa kerron, miten. Nimeän ne Frankensteineiksi.

Tiistai 16.7. – kansa kommentoi

"Keskeytän" kesälomani ja menen päiväksi "töihin" Punavuoreen. Vastaan siis yhteen mailiin ja istun kahvilla Grupossa. Oikeasti motiivini tulla tänne asti on kommenttien kalastelu - ja niitähän Gruposta löytyy. "Mielisairaan hienot" on ehkä lempparini. Myös "Parikka on vetänyt vähän överiksi" on siis positiivinen arvio. Mimit aiheuttivat pakottavan askartelutarpeen herrahenkilössä, jonka kokoa Parikalta ei löydy, mutta jolla on laajat glittervarastot. Myös ystäväni A, joka yleensä vihaa kaikkea, mitä päälleni ja varsinkin jalkaani pistän, kehuu kenkiä estoitta. Ne on kuulemma tarpeeksi kitsch ollakseen hienot.

Illalla on vielä tanssiesityksen läpimeno. Koreografi kiljaisee jo ovella onnensa siitä, että olen pukeutunut esityksen hengen mukaisesti (siinä on aika paljon glitteriä) ja muukin tanssiseurue kehuu Minna Paprikan kenkiä.

Nyt ei lipsu enää, eikä pohja kolhiudu, kun kätevästi pyöräytin polkimienkin ympärille pehmusteet

Kotimatkalla viime vuosikymmenet päihtyneenä viettänyt seurue naureskelee metrossa minulle vähemmän peitetysti, kuten sellaisten porukoiden tapa on. Kenkiä tuijotettuaan ne kuitenkin päätyvät helpompiin ja lyhyempiin sanoihin kuin kor-ko-ken-kä ja glit-ter: "Liila tyttö. Liila! Khihihii!". Vaikka siis oikeasti kyse on purppurasta ja keski-ikäisestä. Omissa jaloissaan on rullaluistimet ja crocsit. Feikit. Tähänastisten tilastojeni mukaan täytyy siis olla aivonsa dokannut sanastorajoitteinen feikkicrocsinkäyttäjä, jos ei tykkää Mimeistä.

Hississä törmään alakerran mukavaan rouvaan, joka vaikuttuu paitsi koroilla hankitusta pituudestani, myös siitä, että Mimejähän voi syksyn tullen käyttää sitten heijastimina. Totta!

Keskiviikko 17.7. – Mimit ja elämän laitapuolet

Joku vajokki oli murtautunut työhuoneellemme ja käyn hakemassa takaisin todistuaineistoa Pasilan poliisiasemalta. Vaikka miten yritän, niin en vaan saa aikaan pimeiden kujien femme fatale -efektiä edes omaan päähäni, poliisilaitos oli aivan liian arkis-asiallinen sellaiseen eikä kanssani asioinut komisario edes huomaa Mimejä. Olisiko sillä vähän tärkeämpää ajateltavaa? Missä on synkät kuulustelukellarit, karskit dekkarit ja seiniä pitkin viistävät vasikat, jotka paremmin olisivat sopineet kenkiini?

Rikosten tutkinnasta on dramatiikka kaukana. Mikä pettymys!

Illemmalla havaitsin, että voin kivutta laittaa Mimit jalkaani ilman pehmukkeitakin. Sisäänajo on onnistunut!

Kierrätysvinkki: Tee jätteidenkierrätysreissustasi houkuttelevampi hohdokkailla kengillä!

Torstai 18.7. – maakuntamatkailua

Ystäväni A lähtee Ikeaan ja minä mukaan. En herätä suurtakaan järkytystä tai sitten en vaan enää jaksa huomata - Mimeistä on tullut minulle tavan kengät muiden joukossa. Tai no, kyllä vähän sentään tunnen itseni muuta lähiväestöä glamoröösimmäksi.

Ikea ja Mimit – vastakohdat täydentävät toisiaan

Perjantai 19.7. – viimeiset kiitokset

Törmään kadulla pariinkin oppilaaseeni. He eivät kiinnitä tai ole kiinnittävinään mitään huomiota jalkojeni kimallukseen. Joko eivät näe kengissä mitään normivaatekerrastani poikkeavaa tai sitten eivät vaan kehtaa suoraan kysyä että olenko vielä opetuskykyinen. Ihan kivasti ja rauhallisesti kuitenkin minulle juttelevat.

Vielä Mimi-viikon viime metreillä saan ihailevaa palautetta kun ystäväni S havaitsee kenkäni, menettää puhe- ja hengityskykynsä hetkeksi ja niiden palattua huutaa koko kahvilan riemuksi: "FANTASTISET!".

Tähän on hyvä lopettaa testi.

Mimit tuovat säihkettä arkeen

Loppupäätelmät

Odotin huomattavasti negatiivisempaa huomiota, mutta mitä vielä, kehuja tuli. Tokihan tuijoteltiin vai- ja vähemmän vihkaa, mutta tuijotus ei yleensä ollut ilkeämielistä. Turpaankaan ei tullut, missään. Alun tuskan jälkeen Mimit osoittautuivat myös varsin mukaviksi kengiksi.

Vaikka kenkien pito oli oma päätökseni, saan ne jalastani milloin huvittaa ja niiden saama huomio on valtaosin positiivista, olen myös saanut kokea pienen siivun sellaisesta elämästä, jossa ihmiset tuijottaa. Aina. Jos tapanasi on toljottaa valtaväestöstä poikkeavia ihmisiä, niin kulje viikko Mimeissä ja käytöksesi saattaa muuttua.

Välitän, jos mahdollista, vielä vähemmän kuin ennen siitä, mitä muut mahdollisesti vaatekerrastani ajattelevat. Varmasti myös paheksun, jos mahdollista, vielä vähemmän muitten asusteita. Luultavasti uskaltaudun useammin korkokengissä alakerran kahvilaa kauemmas. Muistan myös, että jotkut kengät täytyy ajaa sisään. Ymmärrän, että glitteriä voi käyttää muutenkin kuin naamiaisissa, joissa on pukeutunut Elton Johniksi.

Tämä viikko aiheutti kuitenkin suuren pulman elämääni: Miten ihmeessä pystyn enää ylipukeutumaan?

Plussat
• Sopivasti överi, upea ulkomuoto
• Runsas platoo neutraloi korkeaa korkoa
• Korko on myös tukeva
• Sisäänajon jälkeen hämmentävän mukava
• Huomio taattu
• Voi käyttää myös peilipallona

Miinukset
• Oma jalkaergonomiani kaipaisi pientä painaumaa päkiän alle - painovoima inasen tursottaa varpaita kärkeen
• Nahka on aluksi melko kovaa, mikä lienee glitterin kirous
• Mimejä on useissa väreissä, mikä saattaa aiheuttaa kassavajetta

Päivän kenkä: Minna Parikka - Mimi

Ollaanpa nyt taas rehellisiä. Joskus sitä vain tuntee olonsa prinsessaksi. Ja joskus on pakko hieman auttaa itseään arjen harmaudessa, jotta tuntisi itsensä prinsessaksi.

Itselläni päivän ohjelmassa on muuttolaatikoiden pakkausta ja jostain rakkaasta luopumista. Prosessia helpottaa kummasti jos kietoo itsensä glitteriin, ja hoitaa pakkauksen Minna Parikan Mimit jalassa.

 


PS. Saatan kipaista myös paikalliseeen morsiusliikkeeseen ja hommata itselleni kenkiin mätsäävän tiaran.

Pikkukenkäpygmalion

Ostin Ebaysta käytetyt Kickersin nahka-mokka-kangas-kävelykengät, kun halvalla sai ja korko oli kiva. Ikävä kyllä kengät olivat vähän pienet, mutta varsinainen ongelma oli väri. Mikä järkyttävän räikeä beige! Kengäthän olivat kuin huutomerkki hautajaisissa.

Mutta kas, nytpä pääsisin kokeilemaan uusia kenkämaalejani samalla kun yrittäisin peittää kenkien ylitsevuotavaa huomiohakuisuutta. Tästä alkaa kenkien make under!

Lähtötilanne. Mikä järkyttävä värikylläisyys!

Kuparihan on aika hillitty värivalinta. Sitä siis nahkaosiin, jotka tällä kertaa muistin ensin puhdistaa huolella.

Tukevaksi taiteltu foliopala auttaa reunojen pysymisessä siistinä vaativassa maalaustilanteessa

Kupari auttoi kyllä asiaa, mutta vielä pitäisi saada kengät vaatimattomimmiksi, että niille löytyisi käyttöä muuallakin kuin sirkuksessa. Mahtaisiko glitter pysyä kangasosissa? Sillähän saisi kengät kivasti katoamaan seinään. Kokeillaanpa!

Glittermaalipinnasta on helpointa saada tasaisen näköistä, kun pinta ja glitter ovat jotakuinkin saman sävyisiä. Esimerkiksi kupariglitter näytti tässä pinnassa lähinnä mustilta pisteiltä. Pesin pois.

Nahalle glittermaalia on helppo levittää, mutta kangas imaisee kosteuden ja jättää nopeasti sutiin ikäviä glitterköntsiä. Otteiden on oltava rivakat ja sutia saa huuhtoa usein. Myös kankaan kostutus auttaa. Mitenkään liian vaikeata tämä ei kuitenkaan ole. Maali tuntuu tarttuvan kankaaseen hyvin, mutta pidemmän aikavälin pysyvyyden todistaa sitten tulevaisuus.

Kyllä näillä jo kirkkohallituksen kokoukseen menisi

Laittelin vielä varmuuden vuoksi kiiltomaalia glitterin ja kuparin päälle. Glitteriä se himmensi ihan inasen, mutta toisaalta auttanee pitämään sen paikoillaan. Kuparin väri syveni vähän ja jos oikein tarkkaan katsoo, on kiiltoakin enemmän. Siis tosi tarkkaan – fiksummalle ihmiselle ei olisi ollut yllätys, että jo valmiiksi kiiltävälle maalille kiiltomaali ei tuo lisäkiiltoa samassa mitassa kuin mattamaalille. Nyt sen tiedän minäkin.

Keskellä kiiltomaalia, oikealla ei. Vasemmalla verrokkiryhmä.

Korot vähän ikävästi vielä hyppäävät muuten jo vaimennetusta kokonaisuudesta, joten sivalsin hiukan kupariglitteriä niihinkin kesyttääkseni ne samaan ruotuun nyt jo hyvässä säyseyden tilassa olevien kenkien muiden osien kanssa.

Glitter rauhoittaa villeimmänkin koron

Mokkaa en osaa kotikonstein käsitellä, joten se oli pettymyksestä syvään huokaisten jätettävä räikeän khakiksi. Kengännauhat sen sijaan menivät vaihtoon ilman muuta – kenkien omat nauhat suorastaan huutavat huomiota, jotain hillitympää on löydettävä. Koska valmiit kengännauhat yleensä ovat kovin railakkaita, päädyin menemään nauhakauppaan, jonka laajoista valikoimista varmasti löytäisin tarpeeksi mitäänsanomattomat nauhakkeet.

Ja löytyihän ne!

Nauhojen päät voi sutia esim. (glitter)kynsilakalla purkautumisen estämiseksi

Upeasti koron hentoja sävyjä toistava, mutta kultaosiin yhteyttä ottava nauha kruunaa ympäristöönsä saumattomasti katoavan kokonaisuuden! Ja vihdoin on kengät kesytetty! Vulgaareista lunttupopoista on tullut virastosalikelpoiset harmaahiirulaiset!

Valmiit ovat. On saavutettu sovinnaisuus, hävitetty huomiohuoraus!

Maalit ovat merkkiä Angelus ja ne on tilattu Dharma Tradingista Yhdysvalloista. Hinta per pikkupurkki oli viime vuoden lopussa 2,25 $ eli noin 1,75 €. Neljäntoista purkin lähetys Suomeen maksoi noin 18 $ eli noin 14 €. Koska maalit tulevat EU:n ulkopuolelta, tulee lisäksi päälle alvit ja mahdollisesti tullimaksu, mikäli ihan massoittain intoutuu tilaamaan. Kengännauhat hain Diana-puiston Nappitalosta.

Kuparimaali on perusangelusta, väri ylläriylläri Copper,
glittermaalit Glitterlites-sarjan Desert Gold ja Penny Copper

Kaikesta tylsennyksestä huolimatta kengät eivät edelleenkään mahdu jalkoihini. Kunniakkaan harjoittelualustana toimimisen jälkeen ne saavatkin siirtyä seuraavaan hyvään kotiin, luonnollisesti Kenkäkirppis Hupsiksen kautta. Jos kaipaat todella tylsiä kenkiä koossa 39,5-40, siellä ne (kohta) odottavat!

Kengät koekäytössä ennen nauhojen siistimistä. Kahvinjuonti Gruppo Coffeessa sujuu hyvin ja muutenkin ovat kuulemma mukavat.