Toinen kierros Venetsiaa: Kenkiä ja vanhoja tauluja

Venetsia on kaiken muun hienon lisäksi hyvä kenkäkaupunki. Viime kerralla käydessä listasin muutaman kiintoisan kenkäkaupan ja nyt löytyi puolitoista lisää. Taidetta oli tarjolla sitäkin enemmän, uutena ja vanhana. Mukana myös yhden Callen ravintolakatsaus.

Kenkäasioita

Silvia

Salizzada San Lio 5540

pelletteriesilvia (AT) gmail.com

Silvia Salizzada San Liolla oli kerrassaan hurmaava, vanhan ajan tyylillä täyteen tungettu pukineliike. Laukkujen ja valikoitujen vaatteiden joukosta löytyy muun muassa laajin Chie Mihara -valikoima vähään aikaan ja muita tyylikkäitä ja näyttäviä korkokenkiä – mutta myös todella kivoja tennareita, herrainkenkiä ja erittäin mukava myyjä.

Pura Lopezin kenkä on kuin kenkämyymälän kyltistä 

Ainoastaan koon puuttuminen esti välittömän ostotapahtuman

Nämä eivät todellakaan olleet liikkeen ainoat Miharat

Due Italiani

dueitaliani.it

Due Italiani -merkki tekee uniikkeja tennareita ja muita kenkiä käsin Venetsian ympäristön alueella. Kengät ovat paitsi värikkäitä ja persoonallisia, myös mukavia. Tai siis tennarit ovat. Korkokengätkin on niin mukavia kuin nyt korkokengät voi olla. DI:llä ei ole pysyvää liikettä Venetsiassa, mutta kenkävainuni johdatti minut heidän kuukauden auki olevaan pop up -liikkeeseensä Rialto-sillan tuntumaan. Jos siis matkustat aikakoneella, kannattaa pistäytyä, hinnat olivat huomattavasti edukkaammat kuin nettikaupassa!

Ravitsemusasioita

Rialton tietämillä on myös Calle della Madonna, jonka varrelta löytyy (ainakin) kaksi suositeltavaa ravintolaa. Trattoria Della Madonna on näistä suurempi, useat pienet salit vetävät hyvin asiakaskuntaa ja illansuuhun syntynyt jono lyheni nopeasti. Entrecote oli kenties parasta koskaan syömääni ja keittiön maistiaiseksi tyrkkäämä kalarisotto on hyvä syy palata Venetsiaan. Laskukin oli varsin kohtuullinen, mikä osittain johtui siitä, että viinit tarjosi naapuripöytä. Oli niin hehkeitä blondeja nääs meidän seurueessa. Ja toki myös minä. Osteria al Diavolo e l'Acquasanta on pienempi ja asteen kansankuppilampi perheyritys – tai ainakin sellaiselta tunnelmansa puolesta vaikuttava. Molempien menu – Madonnassa pidempi, Diavolossa lyhyempi – tarjoaa mutkatonta ja laadukasta apetta niin paikallisille kuin matkaajille.

Uudemman taiteen asioita

Koska en tällä kertaa ollut Venetsian Biennalen avajaisissa vaan kuljin näyttelyssä rahvaan joukossa, jouduin julkkisten kenkien kyttäämisen sijaan keskittymään taiteeseen. Se ei ollut kärsimystä, vaikka aivan taidehurmioon en ihan joka näyttelyssä päässytkään.

Sarah Lucasin työt Iso-Britannian paviljongissa ruumiillistivat muun muassa krapulan. Kaiken kaikkiaan Biennalessa oli aika monta työtä, joissa esiintyi perse, mutta koska tämä on laadukas ja hienostunut blogi, otan esille vain tämän yhden.

Tai ehkä vielä toisen, mutta saat etsiä sen itse Kanadan osastolla otetusta kuvasta. 

Pohjoismaiden paviljonki oli tällä kertaa Norjan hallinnassa. Camille Normentin Rapture-installaatio oli rysäyttänyt lasit säpäleiksi sielua tyydyttävällä tavalla.

The Sound of Creation – Sound Paintings oli maalari Beezy Baileyn ja ääni-ihme Brian Enon yhteisteos, jonka mielenkiintoisin elementti oli esillepano porraskäytävään, joka johti ullakkokamariin, josta taas oli hienot näkymät yli Venetsian.

Slip of the Tongue oli Danh Von hienosti kuratoima näyttely,  jossa oli oivaltavasti yhdistetty eri kausien taidetta. Kuvassa Elmgreen & Dragset -duon Powerless Structures, Fig. 13.

Abstrakteja "maisemia" maalaava Sean Scully oli löytö. En olisi uskonut, että intoilisin raidoista näin paljon! Scheisse kamerani ei valitettavasti toista värien upeutta.

Maaria Wirkkalan työ oli yksi runsaan Proportio-näyttelyn hienoimmista. Yhtään en ole jäävi suomalaista taidetta kehumaan.

Vanhemman taiteen asioita

Ohjelmaan kuului myös vanhempaa taidetta Gallerie dell'Accademiassa ja Scuola Grande di San Roccossa. Vanha taide on onneksi paljon helpompaa kuin uusi, itse en tarvinnut lainkaan teostietoja ymmärtääkseni, mitä kuvat esittivät!

Jeesus potee annoskateutta.

Taistelu riippukeinusta

Jeesus vyöhyketerapiassa

Nostattamansa mellakan tuoksinassa...

...akrobaatti anastaa turbaaniin kätketyn muffinsin.

Jeesus filmaa jalkapallopelissä. "Sehän on vain naarmu!" protestoi vastustajan valmentaja.

Joosef heittää sukkanauhansa Kaanaan häissä

Todistusaineistoon tutustuttuani minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi Mariaa pidetään lempeän äidinrakkauden ilmentymänä. Maalauksissa näkemäni EVVK-Mariat puhuivat aivan toista kieltä.

"Herramunvereni, mitä me tolle tehdään! Lehmätkään ei sitä syö!"

"Yrittäkää nyt edes vähän peittää pettymystänne, tää mullekaan helppoa ole."

"Kenenhän kanssa Ridge menee naimisiin seuraavaksi?"

"Tää on niin vaihtunu synnärillä."

"Jäiköhän silitysrauta päälle"

"En oo nukkunu vuoteen"

"Ei tätä kestäis ilman LSD:tä."

Melkein-kuraattorit pukeutuvat mustaan

Hautajaisten lisäksi mustilla kengillä on käyttöä myös silloin, kun kuvataiteen kuraattoriopiskelija naamioituu oikeaksi kuraattoriksi. Kaikkihan tietävät, että oikeilla taidekuraattoreilla on mustat vaatteet, hassu nimi, graafinen hiusleikkaus ja silmälasit sekä punaista huulipunaa, sukupuoleen katsomatta. 

Mustanpuhuvia melkein-ammattilaisia. Bongaa kuvasta Chie Miharat.

Tällä kertaa naamioituminen tapahtui Cinematic Senses -näyttelyn avajaisten kunniaksi Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory -galleriassa. Elokuvallisuuden teemoja selkeästi ja kiertoteitse käsittelevä näyttely koostuu maalauksista, veistoksista ja installaatioista. Mukana myös juuri AVEK-palkinnon voittanut, maailman ihanin videotaiteilija Anna Estarriola.

 Näyttelystä löytyy hienoja kenkiä myös avajaisten jälkeen.

Sankarimme suutarit: Sam-Sam

Äidiltä on tullut palautetta blogissa esiintyvästä kiroilusta, joten yritän tästä lähin hillitä voimasanojen käyttöä. Tässä postauksessa se oli vähän hankalaa.

Suutarisarjamme kakkososassa seikkaillaan edelleen Kalliossa, päätähtenä tällä kertaa Sam-Sam-suutarinliike ja pomonsa/ainoa työntekijänsä Sami.

Olen käynyt Sam-Samilla vuosia. Keskustelukaavamme on joka kerta koko lailla seuraava.
Avaan oven ja huudan "TERVE!".
"Mitäs himpskattia sulle taas tulisi" kuuluu vastaus jostain takahuoneesta.
"No hitsipillikkä, korkolappu meni."
"Ja pahuksen kiire olisi"
"Kunhan mun eläkkeellepääsyjuhlaan nää saan, niin riittää, jeeveli sentään."
"Huomiseksi siis?"
"Ehhhheeheeee. Pirskatti."

Täältä löytyy kaunis kone kavereineen

Omasta mielestäni Sam-Sam on ollut Kinaporinkadulla ihan aina, mutta itse hän väittää muuttaneensa siihen Pohjanmaalta vasta seitsemisen vuotta sitten. Uskokaa kumpaa haluatte. Samin syy ryhtyä suutariksi oli käytännöllinen: ei löytynyt sopivia kenkiä, joten piti opetella tekemään sellaiset itse. Sittemmin kengänteko on vähentynyt, mutta muu nahkamateriaalin työstö lisääntynyt. Kyseessä ei ole mitkään erityisen hillityt pukineet, vaan Samin tekemiä nahkavaatteita on nähty muun muassa Michael Monroen yllä The Voice of Finlandissa.

Näitä emme nähneet Monroen päällä TVOF:ssa

Sami ei ole kertakäyttökulttuurin ylin ystävä hänkään: "Uusia kenkiä ei tarvita ennen kuin vanhat tippuu jaloista." Olen toki eri mieltä, vaikka ymmärränkin pointin. "Voisi jopa sanoa, että kenkä on parhaimmillaan, kun se on roskiskunnossa. Silloin nahka on mukautunut hyvin jalkaan. Siis kunnon kengissä, ei kaukaa kenkiä muistuttavissa kahdenkymmenen euron hökötyksissä."

Sami elää kuten opettaa, joten en ottanut kengistään kuvaa. Niiden morkkaamisen sijaan kysyn, mitä vinkkejä vaikkapa kenkien huollosta ihmiset tarvitsisivat, mutta Samin mukaan hänen asiakaskuntansa osaa jo hoitaa kenkiään vallan mainiosti.

Köh, köh. Kuka osaa ja kuka ei.

Vajoan hetkeksi henkisesti maan alle, sitten kokoan itseni ja kyselen asiakaskunnasta. Muina kaappikonservatiiveina utelen, että uskaltaako tänne goottisten nahkatarvikkeiden sekaan tulla muitakin kuin alakulttuurien edustajia tai muuten superviileitä tyyppejä (kuten minä) (ja ehkä Michael Monroe). Niinku että käykö täällä hipsteritkin?

"Mitäs jumprahuiteja ne sellaiset on?"

Tämä laite on noin satavuotias. Liekit lisätty myöhemmin.

Ennakkoluuloni järjettömyyden todistaa ovesta sisään pelmahtava perinteinen kalliolainen mummo. Kyllä, täällä on asiakkaina (myös) ihan tavallisia ihmisiä.

Vuosien varrella (joita ihan varmasti on enemmän kuin seitsemän) Sam-Sam on tavanomaisten suutarinhommien lisäksi muun muassa laputtanut erikoisemmatkin korkoni ja muuttanut hankkimani Chie Miharan saappaat sellaisiksi, että niihin mahtuu myös pohkeet – ja vieläpä saanut minut uskomaan, että virhe on Miharan. Tällä kertaa hän auttoi minua pyhäinhäväistyksessä eli vetoketjujen laittamisessa kriisimaihareihin. Hyvät tuli, oikein hyvät. Kuten tavallista.

"Kaikkea säkin jalkaasi laitat!" toteaa Sami kultaglitterisistä maihareistani.
"Paraskin puhuja!"

Samperi.

Sam-Sam
Kinaporinkatu 1
www.samsam.fi
www.facebook.com/SamSamleatherhandicraft

Helsingin fantsuimmat kenkäkaupat – Kummat kengät suosittaa

Tänä kesänä laiskottelimme ja teimme kenkämaratonin pelkästään niihin kauppoihin, joissa muutenkin kernaasti käymme. Alla listattuna top of the popos ja creme de la shoe creme, ei missään erityisessä järjestyksessä.

Fantsuuden vaatimukset

Mikä tekee kenkäkaupasta erityisen fantsun? Miksi siellä on kiva käydä? 

Kivojen kenkien merkitys on toki prioriteettilistamme kärjessä. Myös mallien vaihtuvuus on oleellista: koska merkittävän makeita uusia suunnittelijoita Helsingissä nähdään harvakseltaan, on kiva, että niiden olemassaolevien kivojen mallistot uudistuvat ja valikoimaa on muutakin kuin se perusmusta matalalla korolla. Kyllä, väreistä saa lisäpisteitä!

Mutta edes kivat kengät ei aina yksin riitä. Tarvitaan myös ehdottoman kiva henkilökunta. Henkilökunta, joka muistaa sinut, on oppinut tuntemaan makusi ja osaa tarjota aina juuri niitä sinulle sopivia kenkiä. Parhaat tuovat eteesi juuri ne kauneimmat kenkäparit ja aina oikeassa koossa. Parhautta on myös myyjä, joka ymmärtää sen, että aina ei rahat vaan riitä niiden kaikkien kivojen kenkien ostamiseen ja päästää sinut liikkeestä ulos ilman tursuavaa ostoskassia ja nyreää ilmettä. 

Kesän 2014 maratonkengät; Converse & MoS Copenhagen.
Keräsimme voimia Chofé-kafeteriassa, jonka herkut ja tunnelma on mitä suositeltavin. Erityisesti porkkanakakku sai kehuja porkkanakakkuekspertti Sadulta ja Mia oli kerrassaan myyty kirsikkaa muistuttavalle pikkuleivokselle.

Heti alkuun suuria järkytyksiä

Tällä mentaliteetilla Kummat kengät aloitti kesän 2014 "Kaikkein fantsuimmat" -kenkämaratonin. Määrätietoisen askelin suuntasimme Fredrikinkadun, Bulevardin ja Lönnrotinkadun suuntaan, koska tämä pätkä on tähän asti ollut Helsingin kenkäelämän johtotähti. Saapuessamme paikalle kurjuus löi vasten kasvojamme kesäkuisen räntäsateen tavoin. Tizziana on häipynyt keskustaan (mutta pysyy silti listallamme, kts. alla) ja Iloinen päivä lopettaa toimintansa nykyisessä kivijalkapuotimuodossaan. Voi suurten ketjujen tusinakenkäkirous sentään – menkää ihmiset niihin ihaniin pieniin kenkäkauppoihin kun vielä voitte! Paikalla oli kuitenkin vielä ihanan itsepäisesti Boutique Freda, ja siellä aina yhtä ihana Kauppiatar.

Boutique Freda, Lolan lumoava tyyssija

Kummilla kengillä ja Boutique Fredalla on pitkä yhteinen menneisyys. Parhaat asiat tuntuvat tapahtuvan aina kun Kauppiatar katoaa verhon taakse takahuoneeseen ja palaa uskomattomien aarteiden kera takaisin. Näin löytyivät muun muassa Mian kauan metsästämät, lähes sukupuuttoon kuolleet Vintrot. Tälläkään kertaa Boutique ei jättänyt kylmäksi. Liikkeeseen tuntuu saapuvan jatkuvalla syötöllä uusia kenkiä. Tällä kertaa Kummat kengät sovitteli ahkerasti liikkeen huikean laajaa Lola Ramona -valikoimaa, eikä jäänyt vaikuttumatta, saatika ilman kenkiä. Olemmeko yllättyneet? Tuskin.

Sadun Lola Ramona -neitsyys menetettiin näissä kengissä. 

Mustapunavalkoinen sävytys on leimallista Lola Ramonalle, mutta muitakin värejä löytyy, kuten yllä nähtiin.

Tässäpä kenkä Lola Ramonan malliston asiallisemmasta päästä.

Tämänkertainen takahuonelöytö. Kenkäpullo!
Voi google sentään, miten löydät myös meille tällaisen?

Iloinen päivä, puukenkiemme kivijalka

Vielä ensi perjantaihin asti voivat puukenkiä halajavat lukijamme noutaa omansa Fredalta Iloisesta Päivästä. Sen jälkeen Iloinen päivä valitettavasti lopettaa kivijalkaliikkeensä ja siirtyy pop-up -muotoiseen toimintaan. Pop-up-ilmestymisiä seuratakseen kannattaa seurata nettissivuja sekä vahdata, josko omistajatar seuraa painokasta neuvoamme liittyä myös Facebookiin.

Liike kuuluu kestosuosikkeihimme, koska se on vaan niin ihana. Ja värikäs. Ja liikettä emännöi poikkeuksellisen mukava emäntä. Iloinen päivä on tarjonnut jo usean vuoden ajan Kummille kengille puukengät kaikkiin tarpeisiin ja vuodenaikoihin. Tämä on ainoa liike jossa olemme törmänneet Sanitan puukenkäsaappaisiin (jotka on varteenotettava vaihtoehto kumisaappaille). Täältä löytyy Sanitan puukenkien lisäksi mm. Troentorppia, joka on ihanan kevyt ja mukava vaihtoehto peruspuukengälle. Iloisessa päivässä ihastuttaa aina myös se, että näitä laadukkaita ja osaksi myös käsintehtyjä kenkiä ei ole hinnalla pilattu. Nyt aleen ollessa kuumimmillaan saa kenkiä alkaen 39€ /pari.

Kuten aikaisemmiltakin maratoneilta, niin tälläkin kertaa Satu löysi liikkeestä itselleen uudet Sanitan mustat puukkarit. Pitäähän perinteitä pitää yllä. 

Calou on (vain) yksi tarjolla olevista merkeistä.

Mainitsimmeko jo, että värejä on tarjolla enemmän kuin se pakollinen punainen?

Myös räsymatto vaikuttaa kotoisan tunnelman syntyyn, samoin kuin sinapinväriset Troentorpit

Kenkämarski – nostalgiaa ja kirppistunnelmaa

Kenkämarskille ominaista on laadun ja halpuuden, aidon ja kopion, tyylin ja räväkkyyden sopuisa yhteiselo. Sieltä löytyy kenkiä, joiden luota tekee mieli juosta kirkuen pois, sekä kenkiä, joita ei tajunnutkaan haluavansa – ja ihan mahtavia löytöjä! Kyllä, täältä löytyy jokaiselle jotain, varsinkin jos jaksaa vähän penkoa!

Nuorina tyttöinä (kyllä, Marski on ollut olemassa todella kauan) kävimme täällä kuolaamassa niitä rokimpia kenkiä, joiden jalkaanlaitoista uskallettiin vain unelmoida (Dekadenziin* emme uskaltaneet edes sisälle). Nykyään kuola valuu vähempiniittisille jalkineille, erityisesti Dr. Martenseille ja Converseille, joiden valikoima on kaupungin parhaimmistoa – Marski alkaa olla viimeisiä paikkoja, josta vielä saa esim. Marimekko-Converseja.

Doc Martens -valikoima on kapea, mutta erikoistunut – tarjolla on mm. vegaani- ja brittivaihtoehdot

Vosukkaat saappaat ovat Marskin erikoisuus

Eläinkuosissa ja glitterissä löytyy

Väsähtävien asiakkaiden ja/tai seuralaisten mukavuutta on ajateltu lämmöllä

Minna Parikka Universum – kenkiä, joita et todellakaan tarvitse

Ollaanpa nyt hetki rehellisiä: Kukaan ei mene Parikan liikkeeseen hankkimaan hartaasti tarvittuja, järkeviä kenkiä. Fyysinen hyvinvointimme ei näitä kenkiä kaipaa, mutta älkäämme väheksykö fantsujen kenkien henkistä hyvinvointia kohentavaa vaikutusta! Sillä fantsujahan nämä kengät ovat, kertakaikkiaan! Myös henkilökunnan fantsuus ja asiantuntemus jalkojemme erikoisvaatimuksista etsii vertaistaan, tosin sitä on pohjustettu vuosikausien nurkissanorkumisella.

Kesäaleiden vahdatuin hylly

Klassinen Roseum-malli, joka on kummallekin meistä aivan liian korkea, mutta silti olemme sellaiset hankkineet. Toinen meistä jopa kahdesti.

Lievän järkytyksen tarjosi beigen runsaus

Järkytystä tasoitti oranssi Jodie

Pieni kenkäpuoti – vähemmän, harkitummin, monipuolisemmin

Pientä kenkäpuotia ei ole koolla pilattu, mutta eipä ole turhilla kengilläkään. Valikoima on erittäin harkittu ja jokainen pari perustelee paikkansa hyllyllä. Tarjolla on muun muassa mukavia ja hauskannäköisiä Duck Feetejä arkeen, graafisen näyttäviä Finskejä juhlaan ja matemaattisen särmikkäitä United Nudeja mihin vaan. Jos pitäisi ostaa kaikki elämänsä kengät vain yhdestä liikkeestä, tämä olisi se liike.

Pieni kenkäpuoti, Eerikinkadun valoisa helmi

Värivalikoima on hyvin harkittu, sillä siinä esiintyy usea lempivärimme

Uudempia...

...ja vanhempia United Nudeja

Terhi Pölkki – puukenkäkuningattaren kotipesä

Koko kevään on Kummissa Kengissä ahkerasti kasvatettu kenkäkaappien pölkkipitoisuutta. Pölkki ihastuttaa niin monella tapaa! Kengät on kauniita, ihania, mukavia ja niin on myös itse Terhi Pölkki. Ehkä eniten meitä jaksaa yhä ihastuttaa erityisesti puukenkien kotimaisuus, ekologisuus sekä tietysti kauneus. Myös työhuoneen yhteydessä olevan kaupan tunnelma on mitä lämpimin – ja tässä liikkeessä on kierroksen ehdottomasti somin koira!

Koska puukengistä Stellat ovat jo jalkoihimme päätyneet, tällä kertaa virallisiksi Pölkin kesäkengiksi päätyivät Offwhite Loaferit. Ja koska myös Pölkillä on ale, ei hinta huumannut päätä.

Ihmenainen Pölkki saa hennommatkin sävyt näyttämään hyviltä

Yritys söpö eläin -kuvaksi tössähti mallin vastahakoisuuteen

Tizziana – modernisti, perinteellä

Tizziana siirtyi vuoden alkupuolella Fredrikinkadulta Kämpin galleriaan, lähemmäs turisteja ja muuta asiakasvirtaa. Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut valikoimaa populistisemmaksi, vaan Tizzianassa on edelleen laadukas ja persoonallinen kenkätarjonta arvossaan. Kokemus näkyy varmuutena, tehdäänhän Tizzianassa kenkäkauppaa jo toisessa polvessa!

Valikoima on klassinen, mutta ajan hengessä kiinni oleva, pienellä vintage-henkisyydellä maustettuna. Tyyppiesimerkki Tizzianan valikoimasta on Chie Mihara, laadukas, näyttävä ja mukava kenkämerkki, joka leikittelee viime vuosisadan alkupuolen muotokielellä, tosin ihan omalla tulkinnallaan.  

Edessä Mihara, takana Tizziana

Tämän kesän Mihara-aletarjontaa

Myös Tizzianasta saa ah, niin trendikkäitä puukenkiä ja puukengänomaisia sandaaleita

Sandaalitarjonta on yksinkertaista ja värikästä. Ei löydy täältä yliremmitettyä beigetylsiötä.

Kaiken kaikkiaan Kummat kengät oli erityisen tyytyväinen lempikauppojensa kesän 2014 valikoimaan ja alehintoihin. Koska ainakin Sadun kaappi täyttyi maratonin myötä aika monella kenkäparilla, lienee Hupsiksessa aika pian nähtävissä viimevuosien helmien poistomyyntiä.

* Jos et tiedä, mikä Dekadenz oli, olet todennäköisesti liian nuori lukemaan tätä blogia.