Näytetään tekstit, joissa on tunniste suutarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suutarit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sankarimme suutarit: Sam-Sam

Äidiltä on tullut palautetta blogissa esiintyvästä kiroilusta, joten yritän tästä lähin hillitä voimasanojen käyttöä. Tässä postauksessa se oli vähän hankalaa.


Suutarisarjamme kakkososassa seikkaillaan edelleen Kalliossa, päätähtenä tällä kertaa Sam-Sam-suutarinliike ja pomonsa/ainoa työntekijänsä Sami.


Olen käynyt Sam-Samilla vuosia. Keskustelukaavamme on joka kerta koko lailla seuraava.
Avaan oven ja huudan "TERVE!".
"Mitäs himpskattia sulle taas tulisi" kuuluu vastaus jostain takahuoneesta.
"No hitsipillikkä, korkolappu meni."
"Ja pahuksen kiire olisi"
"Kunhan mun eläkkeellepääsyjuhlaan nää saan, niin riittää, jeeveli sentään."
"Huomiseksi siis?"
"Ehhhheeheeee. Pirskatti."

Täältä löytyy kaunis kone kavereineen
Omasta mielestäni Sam-Sam on ollut Kinaporinkadulla ihan aina, mutta itse hän väittää muuttaneensa siihen Pohjanmaalta vasta seitsemisen vuotta sitten. Uskokaa kumpaa haluatte. Samin syy ryhtyä suutariksi oli käytännöllinen: ei löytynyt sopivia kenkiä, joten piti opetella tekemään sellaiset itse. Sittemmin kengänteko on vähentynyt, mutta muu nahkamateriaalin työstö lisääntynyt. Kyseessä ei ole mitkään erityisen hillityt pukineet, vaan Samin tekemiä nahkavaatteita on nähty muun muassa Michael Monroen yllä The Voice of Finlandissa.

Näitä emme nähneet Monroen päällä TVOF:ssa
Sami ei ole kertakäyttökulttuurin ylin ystävä hänkään: "Uusia kenkiä ei tarvita ennen kuin vanhat tippuu jaloista." Olen toki eri mieltä, vaikka ymmärränkin pointin. "Voisi jopa sanoa, että kenkä on parhaimmillaan, kun se on roskiskunnossa. Silloin nahka on mukautunut hyvin jalkaan. Siis kunnon kengissä, ei kaukaa kenkiä muistuttavissa kahdenkymmenen euron hökötyksissä."

Sami elää kuten opettaa, joten en ottanut kengistään kuvaa. Niiden morkkaamisen sijaan kysyn, mitä vinkkejä vaikkapa kenkien huollosta ihmiset tarvitsisivat, mutta Samin mukaan hänen asiakaskuntansa osaa jo hoitaa kenkiään vallan mainiosti.

Köh, köh. Kuka osaa ja kuka ei.


Vajoan hetkeksi henkisesti maan alle, sitten kokoan itseni ja kyselen asiakaskunnasta. Muina kaappikonservatiiveina utelen, että uskaltaako tänne goottisten nahkatarvikkeiden sekaan tulla muitakin kuin alakulttuurien edustajia tai muuten superviileitä tyyppejä (kuten minä) (ja ehkä Michael Monroe). Niinku että käykö täällä hipsteritkin?

"Mitäs jumprahuiteja ne sellaiset on?"

Tämä laite on noin satavuotias. Liekit lisätty myöhemmin.
Ennakkoluuloni järjettömyyden todistaa ovesta sisään pelmahtava perinteinen kalliolainen mummo. Kyllä, täällä on asiakkaina (myös) ihan tavallisia ihmisiä.

Vuosien varrella (joita ihan varmasti on enemmän kuin seitsemän) Sam-Sam on tavanomaisten suutarinhommien lisäksi muun muassa laputtanut erikoisemmatkin korkoni ja muuttanut hankkimani Chie Miharan saappaat sellaisiksi, että niihin mahtuu myös pohkeet – ja vieläpä saanut minut uskomaan, että virhe on Miharan. Tällä kertaa hän auttoi minua pyhäinhäväistyksessä eli vetoketjujen laittamisessa kriisimaihareihin. Hyvät tuli, oikein hyvät. Kuten tavallista.


"Kaikkea säkin jalkaasi laitat!" toteaa Sami kultaglitterisistä maihareistani.
"Paraskin puhuja!"

Samperi.

Sam-Sam
Kinaporinkatu 1
www.samsam.fi
www.facebook.com/SamSamleatherhandicraft


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sankarimme suutarit: Haukanvuori


Asiantuntemattomien tahojen mielestä me täällä Kummissa kengissä saatamme ostaa aivan liikaa kenkiä. Itse asiassa näin sanovat myös asiantuntevat tahot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisimme kenkiin kertakäyttötuotteina. Päinvastoin, panostamme laatuun ja kestävyyteen. Jos kenkään tulee häiriö, on ensimmäinen reaktio korjaaminen, ei roskiinheitto. Iloksemme olemme havainneet kertakäyttökulttuurin hitaasti muuttuvan epämuodikkaaksi ja tätä loistotrendiä vahvistaaksemme esittelemme Helsingin hyviä suutareita, noita hädänalaiset kenkämme pelastavia sankareita!  

Ensimmäisenä vuorossa on Fleminginkadun Suutari Haukanvuori.

Ei onneksi ihan katoavaa kansanperinnettä: kulman suutari

Fleminginkadun Haukanvuori on hieman hämäävä nimitys, sillä aiemmin suutari Jens Haukanvuori on tunnettu Viiskulman suutarina. Viitisen vuotta sitten hän myi liikkeensä Viiskulmassa ja lähti Itä-Suomeen, mutta palasi viime heinäkuussa Helsinkiin, tällä kertaa Kallioon. Fleminginkadun tilassa toimi ennen rock'n roll -henkinen suutari ja asiakaskuntaa on jäänyt, ainakin vierailuni aikana näkemistäni hiuslaitteista päätellen, myös Haukanvuorelle. Liikkeessä voi törmätä myös toiseen osakkaaseen, Jari Miettiseen, sekä söpöön eläimeen.

Virallinen Söpö Eläin, Pinnu

Onnistun ryysimään paikalle kysymyksineni viikon kiireisimpänä hetkenä, lauantaina juuri ennen (ja jälkeen) sulkemisajan. Saan siis aika hyvän otoksen asiakaskunnasta; paikalla käyvät yhdet selkeästi laadukkaat stilettokorkosaappaat, muutamat lenkkarit, parit mustat nilkkurit sekä terveyskengät. Tilauksia on avaimista puolipohjiin. Asiakas varmistaa, että ovathan puolipohjat kumia ja närkästyneenä kivahdan, että eihän nyt tämän tason suutarissa käytetä MUOVIA! Haukanvuoren julkisuuskuvan takia on hyvä, että teen tämän vain pääni sisässä.

Suutarinhomma on pitkälti käsityötä ja sellainen maksaa – joskus jopa enemmän kuin uusi kenkä. Siis uusi halpa kenkä, joka kestää sen minkä kestää. Vinkki: se ei ole pitkä aika. Haukanvuori on tyytyväinen nykyiseen sijaintiinsa, sillä Helsingissä ja varsinkin Kalliossa ymmärretään käsityön merkitys ja panostetaan laatuun ja pitkään käyttöikään absoluuttisen halpuuden sijaan. Tämä ei ole joka paikassa mikään itsestäänselvyys.

Vähän tujakampi ompelukone

Haukanvuoren ensimmäinen ammattisuunnitelma oli leipuri. Herätys kolmelta aamuyöllä ei kuitenkaan tuntunut kestävältä ratkaisulta (Kummat kengät niin ymmärtää) ja seurasi vaihto haastemiehen hommiin. Melko pian iski kuitenkin kaipuu käsillä tekemiseen ja seurasi pohdintaa kultasepän ja suutarin ammattien välillä. Suutarille oli oppipaikkoja, kultasepälle ei, joten sattuma valitsi suutariuden. 


Liikkeestä on saatavissa myös pöllöin kuositettuja laukkuja ja muita tuotteita

Suutari Haukanvuoren erikoisalaa ovat ratsastussaappaat sekä tanssi- ja steppikengät, joita hänelle lähetetään korjattavaksi kaukaakin. Erityisen mieluisia töitä ovat myös kenkien kauniiksi viimeistely ja lenkkiraudan vaihto. Ei, lenkkiraudalla ei ole mitään tekemistä painonnosto-hölkkäämisen tai lenkkisaunamakkaran kanssa, vaan se on kengän pohjassa kulkeva metallituki, joka pitää kengän kasassa ja muodossaan. Sen vaihtaminen on melko kirurginen toimenpide, mutta erittäin tehtävissä, toisin kuin yleisesti luullaan. Ihan noin vinkkinä.

Itsellenihän kenkien venytysmahdollisuus on paksupohkeisena tuttua, mutta laajalle yleisölle tämä on toinen asia, joka on yllättävän harvan ja valitun tiedossa. Kolmas, minullekin uusi vinkki on kumisaappaiden paikkausmahdollisuus ja etenkin ennakkosuojaus. Myöskään tasa- ja kiilapohjaisten kenkien korkolaputtaminen ei ole tullut itsellenikään mieleen. Taas sitä uutta oppi kenkäihminen!

Etsi kuvasta toinen Söpö Eläin

Entä milloin kenkä on niin toivoton tapaus, ettei korjaaminen enää kannata? Pienen emminnän jälkeen Haukanvuori mainitsee, että kun pohja alkaa murentua, niin silloin alkaa toivo olla mennyttä. Mutta melkein mitä vaan pystytään kyllä korjaamaan, tosin hintaa saattaa kertyä.

Muistelen omaa kokemustani pohjanvaihdosta, kauan sitten. Ensimmäisestä suutarista minut naurettiin ulos ikivanhoine maihareineni, mutta toisessa asiaa tutkailtiin tyynesti ja annettiin hinta-arvio. Käytin niitä maihareita vielä vuosia pohjan vaihtamisen jälkeen. Arvaattekin varmaan, missä se jälkimmäinen suutari oli?

Aivan, Viiskulmassa.

Tällä kertaa testikappaleina olivat Minna Parikan Mimit, jotka ehtivät ottaa vähän kulumaa Viikko Mimeissä -testissä. Uudet puolipohjat ovat täydelliset, tietenkin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...