Päivän bongaus Thalia-gaalassa

Elämämmehän on tunnetusti täynnä kimalletta ja klooriaa ja tällä kertaa edustimme näyttämöväen Thalia-juhlassa. Siellä annettiin jos jonkinlaisia palkintoja, jotka kaikki menivät oikeaan osoitteeseen, niin kuin työryhmien, lähisukulaisten ja maailmankaikkeuden saamat kiitoksetkin. Symppaamme erityisesti Äänisäteen saanutta Hannu Hauta-ahoa ja Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnolla muistettua Ria Katajaa, joiden loistokasta työtä olemme saaneet seurata enemmältä ja vähemmältä etäisyydeltä. Varsin oikeaan osoitteeseen meni myös Sirkuksen lumo -palkinto, jonka saaja Ilona Jäntti olisi voinut voittaa myös kenkä-Thalian, jos sellainen palkinto olisi tajuttu jakaa. Ensi kerralla sitten.

Jäntin Russell & Bromley -merkkiset broguet kimalsivat kilpaa peilipallojen kanssa

Paikalla oli myös aika kivat Lola Ramonat, mutta ne ehtivät poistua sillä aikaa kun säntäilimme pöydästä toiseen tekemässä vertailevaa tutkimusta tarjolla olevista leipäsistä. Jaettu ensi sija meni avocado- ja porotahnaversioille. Bubbling under: sitruunaminileivos.

Omista jaloistamme löysimme niihin aamulla unohtuneet Fluevogin Zacharyt sekä Parikan klassikkokauden Mantere-mallistoa.

Melkein-kuraattorit pukeutuvat mustaan

Hautajaisten lisäksi mustilla kengillä on käyttöä myös silloin, kun kuvataiteen kuraattoriopiskelija naamioituu oikeaksi kuraattoriksi. Kaikkihan tietävät, että oikeilla taidekuraattoreilla on mustat vaatteet, hassu nimi, graafinen hiusleikkaus ja silmälasit sekä punaista huulipunaa, sukupuoleen katsomatta. 

Mustanpuhuvia melkein-ammattilaisia. Bongaa kuvasta Chie Miharat.

Tällä kertaa naamioituminen tapahtui Cinematic Senses -näyttelyn avajaisten kunniaksi Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory -galleriassa. Elokuvallisuuden teemoja selkeästi ja kiertoteitse käsittelevä näyttely koostuu maalauksista, veistoksista ja installaatioista. Mukana myös juuri AVEK-palkinnon voittanut, maailman ihanin videotaiteilija Anna Estarriola.

 Näyttelystä löytyy hienoja kenkiä myös avajaisten jälkeen.

Kenkäpaparazzi Helsinki Design Weekin ytimessä

Tällaisia kenkiä dissainerit käyttävät – katso kuvat!

Helsinki Design Week piti tiedotustilaisuuden ohjelmassaan olevien tapahtumien järjestäjille ja sinne menin minäkin. Janosin toki tietoa Design Weekin käytännöistä ja niiden vaikutuksesta vastuutapahtumaani, mutta olin myös kuullut, että tarjolla olisi kuohuviiniä.

Ihastelin silmät ymmyrkäisinä sitä, kuinka tyylikkäiksi ihmiset olivat tilaisuutta varten laittautuneet. Hitaasti kuitenkin ymmärsin, että eivät he todellakaan olleet laittautuneet, vaan olivat normivetimissään. Ilmeisesti jotkut ihmiset kampaavat tukkansa ja katsovat peiliin ihan joka päivä.

Järkytyksestä toettuani keskityin oleelliseen eli kenkiin. Koska huoneen etuosassa joku puhui koko ajan jotain tärkeää, en haastatellut kenkien omistajia vaan näpsin kuvia mielestäni kiinnostavimmista jalkineista luihuimpaan paparazzityyliin.

Tartan tapaa broguen ja liitto on selvästi onnellinen

Nämä sandaalit tuovat mieleeni nippusiteet ja sähköteipin, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia  

Tämä järjettömän hieno turkoosi ja trendikkään retrahtava muotoilu löytyi Taukon henkilökunnan jalasta, mikä ei tavallaan ole ihme, koska Taukon vaatteet on juuri samaan tapaan ihania

Perussandaalit ja maatuskahuivi: erikseen tylsiä, mutta yhdistettynä mahtikombo

Kummat kengät muotinäytöksessä

Wetterhofin valmistuvat jalkinesuunnittelijat esittivät tuotoksiaan (ja oli siellä jotain vaatteitakin seassa) Nosturissa 6.5. W15-näytöksessä ja sinnehän oli mentävä. Äitienpäiväkonsertin kidnappaaman Satun sijasta seuranani oli varakumma K. 

Televisiosta olimme nähneet, millaista muotinäytöksissä on ja olimme innoissamme: luvassa olisi salamavalojen säihkettä, julkkiksia, tyylikkäitä ihmisiä, litroittain shampanjaa ja Anna Wintour tuijottamassa tiukasti.

Näin kuvittelimme ja lisäsimme ripsiväriä.

Anteeksi julkkikset, mutten tunnistanut teistä ketään. Tyylikkäitä ihmisiä näkyi kyllä, mutta se ainoa Anna Wintouria etäisesti muistuttava oli mies ja hymyili liikaa. Kellään ei ollut edes aurinkolaseja. Ainoa kuohuva, joka lasiini kaatui, oli itse maksettu siideri. Salamavalotkaan ei välähdelleet tunnelmallisesti, kirotut olkoot nämä uudet kamerat, joissa ei salamaa tarvita.

Itsellänihän ei ole sellaista kameraa

Jostain syytä meille ei oltu varattu VIP-aitiota, vaan jouduimme rahvaan sekaan catwalkin reunamille. Poke jopa esti siirtymisyrityksemme parvelle, koska ei selvästikään tiennyt, keitä me olemme. Hänkään. Muutenhan toki kuljemme mielellämme incognito, mutta kenkien tiiraaminen ilman röntgenkatsetta oli melko haastavaa lattiatason väkijoukon keskeltä. Kuinka paljon nilkka- ja kyynärpääniveliä olisikaan säästetty, jos kengät olisivat näkyneet myös videoprojisointeina!

Kameran kehnouden ja kuvaajan lahjattomuuden lisäksi harmina olivat muut katsojat.
Kuvassa harvinainen sekunti hyvää näkyvyyttä.

Mitä kengistä näin, niin hienojahan ne olivat! Osa todella hienoja! Muutamat jopa upeita! Erityisen iloinen olin siitä, kuinka moni suunnittelija mainitsi eettisyyden ja kestävän kehityksen suunnittelunsa lähtökohtana.

Suurin osa kengistä vaikutti myös varsin käveltäviltä, mutta osan kohdalla sai jännittää, tekisivätkö aplodien ääniaallot täyskaadon hoippuvassa malliparvessa. Käveltävyys on yleensä plussaa kengissä, mutta jos kyse on enemmän konsepti- kuin käyttökengistä, niin kannattaa varmistaa, että edes malli pystyy liikkumaan niissä sulavasti. Tai tehdä kävelemisen vaikeudesta the juttu ja tikkukatkokävelystä uusi musta. Itsehän olen jo näin tehnyt.

Näytöksen alussa nähty tanssiesitys oli raikas ja kokonaisuuteen hyvin nivoutuva idea. Jotain vastaavaa olisi hyvin voinut ripotella sekaan myöhemminkin. Nyt näytös oli asiallisesti toteutettu, kaikki oli niin kuin pitääkin, mallit tuli, mallit meni, valot oli päällä ja musiikki soi. Vaan voisiko tällaisessa näytöksessä olla raisuutta, yllätyksellisyyttä ja ehkä provokaatiotakin? Voisiko joku malleista vaikka... hymyillä? Minun nuoruudessani opiskelijoilla oli sentään tapana kapinoida! Murskatkaa Systeemi! Nih!

Itse kengissähän ei ollut irtiotoista puutetta.

Rita Kärkkäisen Gravity-mallisto yhdisti hienosti yksinkertaisuutta ja koristeellisuutta. Nimensä mukaisesti kengät näyttävät uhmaavan yksityiskohdissaan painovoimaa niin kestävyytensä kuin painopistettä keikauttavan muotoilunsa puolesta. Snobbaillakseni kenkämerkkitietämykselläni väitän löytäväni vaikutteita Trippeniltä ja Marita Huurinaisen Wave-mallistosta. Ja koska Kummissa kengissä neuvotaan varsinkin silloin kun kukaan ei pyydä, ehdottaisin näitä kenkiä käyttöön vähän trendikkäämmille Star Wars -faneille.

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Daniela Siirtola on panostanut Leap of Faith -mallistossaan klassiseen naisellisuuteen, mausteena sipaus pornahdusta – hieman Minna Parikan varhaisempien mallistojen tyyliin. Nämä kengät sopisivat mitä parhaiten ranskalaisen elokuvan ensi-iltaan, varsinkin jos käsikynkässä sattuu oleman esim. Johnny Depp tai Irene Jacob. 

Kuva: Juhapekka Haapoja

Sonja Huttusen graafisen mekaanisessa Illuminated-mallistossa olen näkevinäni tippasen United Nudea. Pidän erityisesti mustavalkoisuuden ja huomiovärin harkitusta yhdistelmästä, jota myös graafisessa suunnittelussa usein käytetään. Näiden kenkien tyyppikäyttäjä voisikin olla graafikko, jolla on tietenkin myös mätsäävä Pantone-muki, tai kenties arkkitehti, joka on päättänyt riehaantua ja käyttää outfitissään häivähdyksen muutakin kuin mustaa. Ja kyllä, turvavyön käytöllä materiaalina on tarina, tsekatkaa Huttusen tumblrista.

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Jämiä//Koivusen Välimatka-malliston yksinkertaisuuden ja koristeellisuuden yhdistelyssä havaitsin pienen vivahduksen Terhi Pölkkiä. Kengät olivat niin unisex, että niiden jaottelu miesten ja naisten malleihin tuntuu turhalta – ei sillä, että tällä jaottelulla yleensäkään olisi mitään järkipohjaa. Nämä kengät ovat monikäyttöiset olematta tylsät ja ne sopivat esimerkiksi matkailijalle, joka ei tiedä, joutuuko määränpäässä töihin, juhlimaan vai juhlimaan ihan työkseen.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Voiko Emilia Nybergin barokkisen eklektistä (vihdoin, vihdoin pääsen käyttämään tuota sanaa!) Amourn-mallistoa katsoa ajattelematta Irregular Choicea? No ei todellakaan voi! Paitsi jos on tietämätön, sokea tai eri mieltä kanssani! Viitteitä tyylihistoriaan on käytetty todella hauskasti – jos haluat leimautua humoristiseksi austenistiksi, niin tässä sinulle kengät!

Kuva: Leena Aro

Kuva: Emilia Nyberg

Kuva: Leena Aro

Fanni Niemelä on suunnitellut variaatioita vahvaplatformisesta mustasta kengästä yhdistettynä kullan eri ilmenemismuotoihin. Gilded-mallisto muistuttaa Priviledged Moksin hittikenkää, mutta on huomattavasti hienostuneempi. Nämä kengät ovat oivalliset aloittelevalle, kenties hieman ujostelvallekin nudistille. Nämä kun on jalassa, niin ketään ei enää kiinnosta, mitä muuta päällään kantaa tai on kantamatta.

Kuva: Iida Ranta

Jos Alien kävisi treffeillä, se kävisi treffeillä Natalia Perepelkinan Decoded-malliston kengissä. Mustanpuhuvan scifikkäät jalkineet rankaisee mittakaavaa ihan olan takaa ja tuovat hallitussa liioittelussaan mieleen Kermit Tesoron kengät. 

Kuva: Kimmo Hokkanen/Mainetoimisto Kohu

Kuva: Kimmo Hokkanen/Mainetoimisto Kohu

Anna Laitilan The Remnants from the Place Once Called Earth -mallisto on nimeäänkin myöten vielä inasen Decodedia dystooppisempi. Kun Darth Vader esiintyy dragissa, nämä ovat hänen kenkävalintansa ja kaikki yleisössä toivovat, ettei Darth astuisi juuri hänen varpaillensa. Kenkien muodossa on jotain samaa kuin Gabriella Marina Gonzalezin luomuksissa, mutta mielessä käy myös vanha kunnon Demonia.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kumpikaan yli viisi minuuttia tätä blogia seurannut ei yllättyne siitä, että Oona Pylkkäsen Hi Fly -mallisto on ehdoton suosikkini. Kengät ovat juuri sillä rajalla, että meneekö jo överiksi vai ei, mutta ei mene. Tai siis menee silleen sopivasti. Värit, kuosit ja niiden yhdistelmät ovat herkullisia (spin off -kakkusarja, kenties?) ja varsinkin riemastuttaa se, ettei kengännauhoja oli maastoutettu näkymättömiin, vaan ne ovat selkeä osa sommittelua. Samanlaista värikkyyttä löytyy Pisaverden kengistä, mutta kyllä nyt haluaisin vetää esiin myös sen suurimman ässän: suunnittelussa on jotain samaa kuin John Fluevogilla. Ja sitä enempää ei kenkää juuri voi kehua.

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Juuri saamamme tiedon mukaan näytöksen voi katsoa sähköisen verkon välityksellä.

Grande finale

Päivän bongaus: kiiltoa kerrakseen

Blaue Fraun intensiivisen Windows-esityksen ensi-illassa oli säihkettä vakka muille jakaa. Kultaisuutta löytyi niin aulasta, lavastuksesta kuin muistakin näyttämötapahtumista. Koiraroolissa tosin ei ollut kultaista noutajaa, mutta se olisikin ollut jo vähän tårta på tårta.

Kiiltävään yleisvaikutelmaan solahti myös kutsuvieras, joka oli löytänyt kenkänsä & Other Storiesin valikoimasta. Jotain selittelyä kuului sisäisestä harakasta, mutta pah, näiden kenkien hankintaan mitään tekosyitä tarvita.

Me Kummissa kengissä ei tunnistettaisi trendiä, vaikka se tuotaisiin meille Chloe Sevignyyn käärittynä, mutta oli vaikea olla huomaamatta, että pilkkusukat taitaa olla nyt jotenkin in. Ja sehän on aivan mahtavaa!

Kummat kengät ja Tommi Eronen

Kummissa kengissä on jälkeen edustettu Helsingin kuumimmissa teattereissa. Tänään vuorossa oli Teatteri Jurkka ja se näytelmä, jossa Tommi Eronen esiintyy. Näytelmä herätti suurta keskustelua.

Satu: Mikä tän näytelmän nimi on?

Mia: En tiedä mutta siinä on Tommi Eronen. 

Satu: Siis Tommi Eronen? 

Mia: Juu, Tommi Eronen. Huomasitko, että se oli hetken ilman paitaa. 

Satu: Joo. Oli niin timmit vatsalihakset, etten kyennyt enää tekemään mitään muuta ku tuijottamaan niitä.

Mia: Niin oikeestihan Tommi Eronen on minusta älykäs ihminen ja lahjakas näyttelijä.
Satu: Juu, toki.

Esityksen jälkeisessä skumppatilaisuudessa onnistuimme kaappaamaan Tommin kynsiimme, ihan vaan sillä varjolla, että meitä muka kiinnosti Tommin kengät. Oikeestihan halusimme vain päästä kosketusetäisyydelle. 

Kuvassa Sadun uudet Dr. Martensit ja Tommi Erosen iloisen punaiset lenkkarit.
Sitä emme tiedä, että kenen kenkä tuolla takana hiippailee.

Ja perään mainos: Jos haluat ihailla Tommin kenkiä (kuten me) ja nauraa sydämesi kyllyydestä suosittelemme lämpimästi Tommi Erosen esittämää ISÄ monologia Teatteri Jurkassa. Esitykset jatkuvat 20.3. saakka.

Vuoden ehkä-vähän-meitä-nuorempi muotoilija -hipat

Kummat kengät pääsi taas pintaliidon pariin, kun kutsu kolahti Vuoden nuori muotoilija -juhlallisuuksiin. Tai siis Sadulle kolahti, Mia liimautui kylkeen aveciksi. Vaikka palkinnon voittanut Minna Parikka onkin iättömän tyylikäs (eikä siinä merkityksessä, että näyttää vanhalta, mutta kukaan ei halua sanoa sitä, vaan oikeasti), hämmennyimme hiukan nuori muotoilija -termistä. Siis meillehän "nuori" tarkoittaa "alle 18-vuotias, mistään mitään tajuamaton nutipää", mitä Minna Parikka ei ole.

Palkinnon hän on silti ansainnut, joten: Onnea!

Hienojen kenkien esiintyminen hipoissa tulisi olemaan itsestäänselvyys, joten asetimme paparazzoinnille tällä kertaa rajoitteen: Emme kuvaisi Parikan suunnittelemia kenkiä, vaan etsisimme muita huomion arvoisia jalkineita. 

Sepä olikin kovin hankalaa. 

Kengät jakaantuivat aika lailla kahtia: Parikat ja kengät, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla parikoiden kanssa. Yllättävän paljon oli esimerkiksi lenkkareita juhlakansan jaloissa, mikä on jo aika nöyrä luovuttamisen merkki. Tinkimättömän tutkivan journalismin ja ankaran jalkoihintuijottelun keinoin onnistuimme kuitenkin vangitsemaan muutaman hienon kenkäparin kameraamme illan aikana.

Jetset -henkinen juoksulounas ennen juhlatiloihin siirtymistä.
Parikkarajaushan ei siis koske taustalla blurrina sijaitsevia parikoita.

Parikkarajaus ei myöskään koske ei-kenenkään-jalassa-olevia parikoita.
Tässä Mian suosikkipari näyttelyesineistöstä.

Paparazzointi ei ihan lähtenyt lämmittelemättä käyntiin, mutta tässä siis kivaa glitteriä

Satun maiharit (takana) kalpenevat tyylinsä tuntevan herrasmiehen laatukenkien rinnalla. Tai siis takana. Hehe, sanaleikki.  Aika huono tosin.

Illan huimimmat korot. Nilkkamme kirkuvat empatiasta.

Kultaiset puukengät löytyi sellaisen suunnittelijan jaloista, joka mekin tunnistetaan. Ei sitten kuitenkaan niin varmasti, että tähän uskallettaisiin nimi laittaa. Jos vaikka oltaisiinkin väärässä sitten.

No nytten on maihareissa asennetta!

Hämmentävän hienoa arvaa-olenko-pynttäytynyt-vai-olenko-arkisinkin-näin-tyylikäs -yksinkertaisuutta. Kummat kengät kadehtii.

Parikkarajaus ei koske myöskään Parikan jaloissa olevia parikoita, sillä olisi ollut aivan liian julmaa jättää näyttämättä, mitkä parikat Parikalla itsellään oli käytössä. 

Pileet Parikkalassa, osa II

Tällä kertaa emme järjestäneet bileitä itse, vaan saimme ihan virallisen kutsun Minna Parikka Universumiin syys-talvikenkäkatsaukseen. Pian esitettävien syiden takia se saattaa jäädä viimeiseksi. 

Mallisto on jo nähty niin monessa blogissa, että sen esittelyn sijaan keskitymme uusien kenkäposeerausasentojen esittelyyn. Tiedättehän, se ujo piimä on jo niin nähty, aika on kypsä uusille tuulille!

Malliapunamme jostain niistä tanssiohjelmista tuttu tanssijatar K. Se on se, jolla on (parhaat) sääret.

"Original ujo piimä"
Tästä kaikki lähti: klassinen poseeraus, jossa kengän parhaat kulmat näkyvät. Ei kovin luonnollinen asento, toisin kuin seuraavissa poseissa.

"Walk like an Egyptian"
Jalat asetetaan mahdollisimman linjaan peräkkäin, jolloin saadaan esiteltyä kengän molemmat sivut. Mikäli malli ei ole tottunut korkojen käyttäjä, muuttuu pose muotoon "Fall like an Egyptian", jossa erityisesti pohjat ovat edukseen.

"Kevytkenkäinen"
Sitä parempi pose, mitä suurempi osa kengän pinta-alasta on ilmassa ja näyttää heiluvan myrskyn kourissa.

"Hiippari"
Mitä matalammalla polvet, sitä dramaattisempi kuva. Tämä pose kertoo, kuinka hyvin kengät sopivat vakoiluun ja/tai stalkkaukseen.

"Kilpuri"
Ja ei siis tarkoiteta kilpahevosta, vaan kilpatanssijaa. Yleensä. Tyylikkäämpi ja liikunnallisempi versio ujosta piimästä.

"Jaaha."
Vaativa jalannaputus, joka saa kaikki selitykset kalpenemaan.

"Nää kengät niin ostetaan"

Huomaa erityisesti jo kassalle menossa oleva, maasta kohonnut korko sekä jalassa ehdottomasti oleva sovitussukka. Tämä pose tuo kengän sekä lähelle, että kauas, niinku meta-, fyysisellä ja metafyysisellä tasolla.

"Wannabe ballerina"

Kyllä, tässä posessa huomio kiinnittyy vain kenkiin.

"Oppaa!"

Kuvassa oltava näkyvissä käsi, joka on juuri läimäissyt kenkää kansantanssinnan lomassa. Tämä pose leikkii jännittävästi etäisyyksillä ja tuo elävyyttä yleensä niin stabiileihin kenkäkuviin.

"Tikku paskassa"
Sääret näyttää hyviltä, mutta liikahtamaankaan ei pysty, mikä näkyy jalkojen ylettömänä ryhdikkyytenä. Kontrastiksi rinnalle kannattaa tuoda joku raitasukissa hiippaileva hippi.

Pakollinen skumppakuva.

Emme edelleenkään kehtaa esiintyä kasvoinemme, mutta Sadun paheksuva ilme välittynee sensuuriruudunkin läpi. Taustalla edustavampia kenkäillan vieraita.

Jossain vaiheessa iltaa neiti Parikka totesi meidän olevan ihan hulluja. Emme ymmärrä.