Viikko Mimeissä - osa 2

Haasteen alussa kanssabloggaajani Mia epäili minun istuvan haasteen ajan leppoisasti uima-altaalla vilautellen Mimejäni aina tarpeen vaatiessa saadakseni drinkkibaarin tarjoilijan huomion. Ollakseni rehellinen, samaa epäilin itsekin. Tosin kävi.

Osa 1: Lentokenttä - eli sinne (ja takaisin)

Kuten jokainen glamouristinen perheloma, matkamme lentokentälle sujui hikisesti paikallisbussissa lasten tapellessa, tottakai. Ainoat kimaltavat asiat koko bussissa oli Mimit, joita oli auringonpaisteessa mahdollista ihailla vain aurinkolasien takaa. Olin kerrankin ollut älykäs, ja laittanut tapojeni vastaisesti sukat jalkaan. Se on hyvä. Muutoin olisi muutama jalkapieru hikisessä jalassani varmasti törähtänyt muiden kanssamatkustajien iloksi.

Kuitenkin päästyäni lentokentän baggage-dropin -jonoon olo oli jo ilmastoinnin ja hiljenneiden lasten ansiosta lähes glamouristinen. Huomasin tuijottelevani omia kenkiäni ja miettiväni, että on ne kyllä vaan aika päheet. 

Turvatarkastusjonossa odotin Kööpenhaminassa saatua prinsessakohtelua, jossa minut Parikoissani otettiin jonon ohi. Mutta ei. Mimit eivät tuntuneen aiheuttavan minkäänlaista reaktioita lentokentän henkilökunnassa. Asia kuitenkin muuttui turvatarkastuksen metallipaljastimessa, joka ainoana älykkäänä olentona koko kentällä aiheutti huutoa ja punaisia vilkkuvia valoja ohi kävellessäni. Ja niinhän siinä kävi, että  kopeloitavaksi jouduin. Odotin, että tuo kopelointia työkseen harrastava vanhempi rouvashenkilö olisi edes kenkiäni kommentoinut, koska ne olivat syy hälytykseen, mutta ei. Ei sanaakaan. Suuri pettymys. 

Lentokentällä olo oli muutoinkin hyvin tavanomaista vaikka jalassani oli jopa pimeässä loistavat unelmat. Ei pääsyä VIP-luokkaan, ei ilmaista skumppaa, ei edes suolapähkinöitä. Ei mitään. Uskoni lentokenttähenkilökuntaan ei ehkä palaa enää koskaan.

Mimit ja maailman rumin matkalaukku, joka ei koskaan katoa ja palaa aina kotiin.

Ensimmäinen tunnustus. Matkustin kotimatkan tennareissa. Bulgarialainen peräsuolitutkimus turvatarkastuksessa ei vaan tuntunut sen arvoiselta.

Osa 2: Mimit ja uima-allas - tappaa talossa ja puutarhassa

Ensimmäisenä aamuna hotellihuoneessa kenkiä sovitellessani tajusin jalkojeni turvonneen. Edellisen päivän kirmailu, lento ja yllättävä +10° lisäys lämpötilaan teki temppuset, enkä meinannut mitenkään saada Mimejä mahtumaan jalkoihini. Luulin kohdanneeni viikon todellisen ongelman. En ollut.

Parikan kengissä tulee vakiovarusteena nahkapohja. Koska Mimit olivat uudet, en niitä ollut suutaritohtorilla vielä käyttänyt. Olin tyhmä, kuten uima-altaalla pian huomasin.

Nyt ihmiset seuraa tärkeä tieto; märkä laatta ja nahkapohja on todella huono yhdistelmä. Älkää koettako, koska minä koetin jo. Altaan reunalle päästyäni huomasin olevani extremeradalla, joka piti sisällään runsaasti liukkaita pintoja, kirmaavia kakaroita (kyllä, ne oli pääsääntöisesti omia mutta silti), sekä sen kuuluisan drinksun, jota yritin epätoivoisesti pitää lasissa.

Yllättävää kyllä selviydyin radasta, mutta näky ei ollut nätti. Raahasin jalkojani kuin kuusivuotias äitinsä korkokengissä. Lysähdin aurinkotuolille, enkä liikahtanut koko päivänä.

Tappava yhdistelmä

Toinen tunnustus. Ensimmäisen aamun jälkeen en enää Mimejä altaalle vienyt. Silläkin uhalla että häviäisin haasteen, kävelin paljain jaloin. Käynti Bulgarialaisessa sairaalassa ei vaan tuntunut sen arvoiselta.

(Sitä baarimikkoa en sitemmin enää myöskään nähnyt, parempi puolisko piti drinksumukin täytettynä koko loppuviikon.)

Osa 3: Serious BeachWear - hellettä, hikeä ja hiekkaa

Perhelomalla koen, että tehtäväni on istua altaanreunalla kirjaa lukien ja drinksua ryystäen. Tämä ei kuitenkaan päde parempaan puoliskoon, joka eräänä aamuna päätti, että nyt perheemme suuntaa kohti Mustanmerentyrskyjä. Jo lähtökohtaisesti idea oli huono. Komediallista lisämakua tilanteeseen tuo mielikuva vaimosta joka yrittää pysyä perheensä perässä hiekkadyyneillä Mimit jalassa.

Nöyränä vaimona (kyllä, tämä on sarkasmia) pakkasin kuitenkin pyyhkeet, hylkäsin drinksubaarin(!!!) ja määrätietoisesti poistuin hotellin alueelta. Alku sujui vaivatta, koska joku fiksu natiivi oli laudoittanyt turisteille rantaan johtavan polun. Ongelmat alkoivat rannan lähestyessä, laudotuksen päättyessä ja hiekan valahtaessa kenkiini.

Hyvinkin pian huomasin Mimien korkojen uppoavan tuohon polttavan kuumaan sekä valonnopeudella joka ihohuokoseen painatuvaan mikrokidutusvälineeseen. Tiesittekö, että hiekka tarttuu hikiseen jalkaan ärimmäisen tehokkaasti? Ja kun vielä yhdistämme tämän hiki-hiekka -kombinaation Parikan kenkien luksusnahkasisukseen, on tulos jokseenkin kivulias.

Koska Kivisen Frankenstein-sukkia vasta luotiin samaan aikaan Helsingissä, ei helpotusta ollut näköpiirissä. Kuten kunnon dramaattinen vaimo tekee, otin kengät pois jalasta samanaikaisesti suureen ääneen valittaen paremmalle puoliskolle, että: "seonsitsunsyytäkunmunhaastemeneenytmunilleen". Salaa olin helpottunut, että sain nuo Kiinalaiset kidustusvälineet pois jaloistani.

SBW (Serious BeachWear). Vain todellisille ammattilaisille. Itse en sitä ole.

Kolmas tunnustus. Palasin rannalta drinksubaariin paljain jaloin. Nahkakengän yhdistäminen kuumaan hiekkaan, hikeen sekä meriveteen ei vaan tuntunut sen arvoiselta. 

Epätoivoinen yritys perustella jatkuvaa paljasjalkaisuutta blogin lukijoille on pistää
kultaista glitterkynsilakkaa varpaankynsiin, mutta eihän se nyt tässä kuvassa näy.

Summasummarum

Illat Mimeissä sujuivat vaivattomasti. Bulgarian illat olivat kuumien päivien jälkeen mukavan vilpoisia, ja jalkojen turvotusta ei ensimmäisen päivän jälkeen ollut havaittavissa. Mimeissä saattoi käpsytellä ilman sukkia pitkiäkin matkoja, eikä jalkani saaneet näistä kävelyistä edes rakkoja. Ja tunnustetaan nyt sekin, että suuren painostuksen alla Mimit kävivät jopa minigolf-radalla. 

Mimit golffaa.

Jos nyt miettisin asiaa uudelleen, en ehkä toiste pakkaisi näitä perhelomakengiksi. Lapset läpsyttimissään osoittivat (jälleen) omaavansa enemmän käytännönjärkeä kuin äitinsä. Tosin jos olisin ollut 20-vuotiaana samassa paikassa kaveriporukan kanssa, pakkaisin nämä ehdottomasti mukaan! Olinko siis itse väärässä paikassa väärään aikaan? Hyvin todennäköisesti. 

Mimit ja seuralaiset. Tunnustan olleeni hetkittäin 

kateellinen seurueen muille kengille.

Jos Kummat Kengät miettisi outfit-asioita kertoisin teille nyt, että koin oloni hyvin mukavaksi yhdistellessäni Mimit farkkushortseihin ja T-paitoihin. Kerran illallisella erehdyin pukemaan päälleni sen "siistin mekon" ja kärsin koko illan tunteesta, että olen ylipukeutunut.

Tulevaisuudessa taidankin siis pitää Mimit "asennekenkinä". Pientä luksusta ja buustia silloin kun sitä itse tarvitsen. Luonnollisestikin tämä tarkoittaa sitä, että joudun mitä suurimmalla todennäköisyydellä (lähi)tulevaisuudessa ostamaan Parikalta toisetkin glitterkengät  iltapukutilaisuuksia varten.

BonusTrack

Kyllä, se on nuorin poikani joka ei vaan voinut vastustaa Mimien kiusausta.