Jouduin työasioissa Imatralle ja suunnittelin käyttäväni tilaisuuden hyväkseni raportoimalla kaupungin kenkätarjonnasta. Muuten ihan asiallisista kenkäliikkeistä ei kuitenkaan löytynyt erityisempää paikallista särmää, joten jätin suunnitelman sikseen.
Sen sijaan löysin raadollisempaa raportoitavaa.
En ollut lainkaan varautunut siihen törkeään syrjintään ja avoimeen kenkävihamielisyyteen, johon törmäsin työpisteessäni. Voiko sitä suoremmin enää sanoa:
 |
Näen jo tämän tökeryyden leviävän "vitsikkäänä"
jääkaappimagneettina kenkäkriittisten koteihin
|
Erityisen hämmentäväksi asian tekee se, että kyse on kuitenkin tanssisalista eli muuten niin avomielisen kulttuuriporukan tyyssijasta. En edes halua kuvitella, millaiseen syvänteeseen muun Imatran kenkäsuvaitsevaisuuden tila onkaan vajonnut.
Harjoiteltavan teoksen toinen tanssija-koreografi oli kuitenkin varautunut paikallisen ahdasmielisyyden aihettamaan ahistukseeni ja pehmensi sitä parhaansa mukaan kenkämyönteisillä treeniasuilla. Arvostan.
 |
Traumaattisissakin olosuhteissa voi syntyä hyviä esityksiä. Oman teoksemme järkyttyneisyyden tason voi tsekata Imatran Karelia-salissa Taiteiden yössä 23.8. sekä 16.–17.10. Esityksen nimi on Jaettu tila, koreografia Lamberg-Märkälä. Tanssijoilla ei ole kenkiä. Tarkempaa infoa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti