Se kuulkaas taiteenkuluttajaa pännii, kun
alkumatkan vallinnut idyllinen auringonpaiste katoaa kuin kirouksesta ja
tilalle tuodaan jäätävää sadetta ja vihmaa – juuri sinä päivänä kun ryhmämme piti
käyskennellä Kööpenhaminan katuja hellevaatteissa, jäätelöä nuoleskellen, gallerioihin piipahdellen. Ja
sitten kun kauan haaveiltu nuudelibaarikin on kiinni, saattaa joukoin heikoin
(minä) huutaa alijäähtyneessä vihmassa, että nyt mennään kuulkaas ensimmäiseen auki olevaan
kahvilaan. Ensimmäiseen! Mutta sellaista ei löytynyt, koska kaikki Kööpenhaminan
lukuisat kahvilat olivat juosseet sadistisesti nurkan taakse meitä piiloon.
Mutta sankarillisesti onnistuimme yllättämään yhden varomattoman
kahvipaikan. Vähän epäröitti astua sisään, koska ainoa näkyvissä oleva pöytä
oli täynnä, eikä ollut ihan varmaa, oliko kyseessä kahvila vai pyöräkauppa.
Ilmeni, että molempia. Muun muassa.
 |
| Kaakaojauhonripottelun mestarinäyte |
Paniikki lakkasi, kun havaitsimme pöytien jatkuvan kotoisaan takahuoneeseen, jossa tarjolla oli myös erilaisia lämpöisiä ja pehmoisia asioita islantilaisvillapaidoista artesaanitakkeihin. Pöytään hetken kuluttua tuotu kahvi oli lämmintä, pehmoista ja loistavaa, kaakaojauhekoristuskin oli juuri oikealla tavalla huolettomasti päälle ripoteltu. Myös tunnelma vastasi tuotteita pehmoisuudessaan ja lämpimyydessään. Pyörätarpeet selittyivät sillä, että kahvila-kaupassa myytiin myös sen omistajan poikaystävän värkkäämiä uusiopyöriä. Veikkaan, että kaatamamme teen lisäksi lattiaa kostutti myös hipsterinkuola.
 |
| Seurue sukaltaa islantilaiseen villaan. |
Eikä tässä kaikki. Paikalla oli myös kenkiä. Merkki on alunperin itäsaksalainen Zeha Berlin, samaan aikaan nostalginen
ja tyylikäs, mutta enää ei hinnaltaan ihan joka AD-assarin yleisurheilullinen jalkine. Niin oli hienoja, ettei edes pikku sporttisuus häirinnyt. Eikä zehoja, tietenkään, saa juuri mistään. Paitsi Berliinistä. Ja täältä. Nyt menee niin hipsteriksi, etten pysty edes vitsailemaan aiheesta.
 |
| Seinällinen urheilutöpikkäitä |
 |
| Myös rento asettelu puulaatikoihin oli kohdillaan |
 |
| Saatoin sortua kuvassa näkyvään Geysir-villasukkamerkkiin |
Kaikki oli kahvilassa niin täydellistä, että
rupesi taas pännimään, vaikka sukatkin oli jo kuivat.
Miksi joku muu saa aikaan ihanan kenkäkahvilan,
jota minä olen mielessäni pyöritellyt koko aikuisiän? Miksi joku muu voi
kieriskellä islantilaisvillavaatteissa ja itse joudun tyytymään yhteen
sukkapariin vaikka olisin tahtonut kaksi? Miksi jollain muulla on pehmoinen ja
lämmin, uusiopyöriä nikkaroiva arkkitehtipoikaystävä, eikä minua vilkaise edes Piritorin
oman elämänsä harrastelijarakennuspiirtäjät?
Tanskassa jotkut asiat on vaan paremmin.
 |
Heritage Coffee & Bikes
Bremerholm 18, Kööpenhamina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti