Okei, tunnustetaan heti alkuun, että kyllä, voisi sanoa, että blogirintamalla on ollut aika hiljaista. Monen minuutin syväanalyysin jälkeen tunnustan, että Otz ja Dr. Martens ovat muodostaneet niin massiivisen kivijalan kenkäkaapissani joten muut, ehkä aavistuksen epämukavammat humputukset ovat saaneet jäädä syvemmälle kaapin syövereihin odottamaan sitä oikeaa elämää, jossa voi loistaa Parikoissa, Pölkeissä tai muissa glamouristisissa unelmissa piittaamatta siitä, että päkiät huutaa hoosiannaa.
Lisäksi haastetta kirjoittamiseen on tuonut kanssabloggaajani Mian uusi ja omaani merkittävästi kiinnostavampi kansainvälinen elämä. Koska itse en näytä pääsevän Tamperetta pidemmällä, lienee ymmärrettävää, että yhteiset kenkälöydöt on jääneet minimiin.
On kuitenkin aika rikkoa tämä suuri kenkähiljaisuus, ja pitkästä aikaa näyttäisi olevan jotain sanottavaa. Pidemmittä puheitta, tässä ovat Logot.
Kaukomatkalla Marokossa
Aloitetaan itse kengistä. Kenkien tarinan alkujuuret siintävät Marokkoon. Ei sinänsä, että itse olisin sinne päässyt, mutta sinne matkasi aikanaan innokkaat inchcomb -yrittäjät Carlos & Co. tilaamaan yritykselleen laadukkaita kenkiä. Paikan päältä löytyi kuin löytyikin innokas vastayrittäjä Abdullah (kavereiden kesken Abu), joka ilolla ilmoitti tekevänsä kengän kuin kengän. Sovittiin, että kenkää somistaa Carloksen firman logo, sievästi lestin päällä lepuuttaen.
Niinpä Carlos ystävineen tilasi Abulta kengän poikineen ja siirtyi pohjoisempaan toimitusta odottamaan. Loppu tarinasta lienee sanomatta selvää, kun ihastelee kenkää. Logo on juuri siellä missä sovittiin. Siinä se lepää sievästi lestin päällä. Ei ehkä juuri se logo, jonka Carlos ystävineen luuli siihen tilanneensa, mutta ehkäpä Abu otti aavistuksen sitä kuuluisaa taiteilijan vapautta kenkää toteuttaessaan.
Jokaisella brändillä on tarina, ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, miten tämän tarinan kuultuaan on kengät kerta toisensa jälkeen myyty loppuun. Kukapa ei haluaisi olla osa jotain näin käsittämättömän hauskaa ja ihmeellistä tosielämän tarinaa.
(Haluan tässä vaiheessa ohi varsinaisen teeman vielä ilmoittaa, että alkuperäinen tarina väittää Abun aikanaan henganneen Led Zeppelinin kanssa, ja tämä toki vaikuttaa positiivisesti mielipiteeseeni... ööh... kaikesta).
Oman elämän Logot
Omaan elämääni Logot astuivat salakavalasti työpaikalleni ilmiintyen viereisen työpöydän omistajan M:n jalkoihin. Siitä ne sujahti aika näppärästi myös omiin, villasukkien verhoamiin jalkoihini. Huomasin, että vaikka saatan omistaa "muutaman" parin kenkiä, yhtään paria sisäkenkiä ei allekirjoittaneella ole (koska eihän ne nyt kauhean kiinnostavalle konseptille tunnu). Ja todetaan vielä, että eihän Logot sinänsä sisäkengät ole, mutta sellaisina M:n kengät mulle koko syksyn toimi.
Mikä näissä nyt sitten hyvää tarinaa lukuun ottamatta niin puhuttaa? Eihän nää nyt naisen tajuntaa sinänsä räjäytä. Ja näitä saa vain yhdessä värissä. Mutta kun jalkaan sujauttaa M:n aivan liian monta numeroa suuret Logot, niin väkisinkin suu kaartuu hymyyn, sydän vähän muljahtaa ja lämpö leviää koko kehoon.
Vaikka tarve omille Logoille oli tässä vaiheessa syksyä jo tunnustettu, kapinoi sisäinen brändihutsuni yhä tilaamista vastaan. Päätin toimia kuten jokainen itseään kunnioittava aikuinen nainen toimii, ja ulkoistin päätöksen kenkien ostosta suureen Instavisaan.
Äänestyksen kääntyessä Logojen puolelle puin nöyrästi suuresta Kuje -postauksesta tutut irtoviikset sekä viitan päälleni, ja salanimeä käyttäen tilasin Logot kotiin.
Hinta ei addiktin päätä puristanut, ja toimituskin oli ripeää.
Hinta ei addiktin päätä puristanut, ja toimituskin oli ripeää.
Mitä jäi jalkaan?
Jotenkin mystisesti Logot tuovat tunteen, että kuulut salaseuraan. Niiden tarinan tuntee vain toinen kengät omistava, ja voinkin hyvällä sydämellä todeta, että jos vastaasi kävelee ihminen Logot jalassa, on hän varmasti erityinen tapaus. Kannattaa siis pysähtyä, ja antaa mahdollisuus.
Vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa ja ikäväkseni totean, että M:n mukavan ylisuurista Logoista ei päästy yhteishuoltajuussopimukseen vaan ne jäivät toiseen kaupunginosaan. Nyt lampsiessani omissa normaalikokoisissa Logoissani pesutupaan huomaan, että kengät kuitenkin luovat mukavan nostalgisen tripin tuohon, mikä on ainakin osittain jäänyt taakse, ja muistuttaa jostain, joka oli ja on monella tapaa tärkeää.
Ja niin, lopuksi haluan jälleen todeta, että uskon vakaasti, että kuten Converset, niin myös Logot ovat kengät jotka jalassa tehdään muistoja.
Ja niin, lopuksi haluan jälleen todeta, että uskon vakaasti, että kuten Converset, niin myös Logot ovat kengät jotka jalassa tehdään muistoja.
PS. Logojen seikkailuja voi seurata FB:ssä ryhmässä United Logo Society.
***
Ja tiedoksi epäilijöille. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Kengät on omalla rahalla maksettu, eikä viattomalla kenkäkauppiaalla ole mitään tekemistä tämän postauksen kanssa, ei edes tietoa siitä, että se on tehty.
