Lenkkitossut – ei pysty, ei kykene
Viimeistään tämä nykyinen maailmaa raastava nuorison lenkkarivillitys olisi lopauttanut kiinnostukseni pukeutua trendien mukaan, jos sellaista olisi koskaan ollut. En vaan pysty vetämään jalkoihini epämuodostuneita muovitraktoreita. Mieluummin käytän aikaani lukemalla Dostojevskin koko tuotannon kuin yrittämällä selittää edes itselleni, miten lenkkitossut kökköine galactica-koristeluineen muka saattaisivat näyttää hyvälle missään todellisuudessa. Kuka videopelien pilaama TET-harjoittelijaparka niitäkin energiajuomahuuruissaan suunnittelee? Alien-elokuvat olisivat niin paljon pelottavampia, jos sen leimin örkin sijaan esiin purskahtelisi lenkkareita.Epäilenkin, ettei suurin syy juoksuharrastukseni loppuun ollutkaan laiskuus vaan häpeä. Tuntui, että jokaiselle vastaantulijalle olisi pitänyt supattaa, etten mä niinku oikeasti siis tosiaankaan käytä tällaisia kenkiä.
Tennarit – niin lähellä ja onneksi niin kaukana
Niin samanlaiset kuin tennarit ovatkin olevinaan, puuttuu niistä lenkkitossujen epämääräisen kömpelö raskaus. Lempitennarini löytyivät Kauniista Veerasta jokunen vuosi sitten. Kieltämättä arvoin hetken hyllyllä, että ovatko ne vähän liian urheilulliset elämäntyyliini – tennareistahan saattaisi saada sen kuvan, että tapanani olisi hikoilla vapaaehtoisesti. Silloinen lempivärini oranssi kuitenkin peittosi mahdolliset imago-ongelmat, enkä kengät ostettuanikaan ole alkanut tuntea pakottavaa tarvetta urheilla. Niiden mukavuutta arvostan silti suuresti.Merkistä ei hajua, kerro jos tiedät/arvelet/bingoat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti