lauantai 30. elokuuta 2014

Vuoden ehkä-vähän-meitä-nuorempi muotoilija -hipat

Kummat kengät pääsi taas pintaliidon pariin, kun kutsu kolahti Vuoden nuori muotoilija -juhlallisuuksiin. Tai siis Sadulle kolahti, Mia liimautui kylkeen aveciksi. Vaikka palkinnon voittanut Minna Parikka onkin iättömän tyylikäs (eikä siinä merkityksessä, että näyttää vanhalta, mutta kukaan ei halua sanoa sitä, vaan oikeasti), hämmennyimme hiukan nuori muotoilija -termistä. Siis meillehän "nuori" tarkoittaa "alle 18-vuotias, mistään mitään tajuamaton nutipää", mitä Minna Parikka ei ole.

Palkinnon hän on silti ansainnut, joten: Onnea!

Hienojen kenkien esiintyminen hipoissa tulisi olemaan itsestäänselvyys, joten asetimme paparazzoinnille tällä kertaa rajoitteen: Emme kuvaisi Parikan suunnittelemia kenkiä, vaan etsisimme muita huomion arvoisia jalkineita. 

Sepä olikin kovin hankalaa. 

Kengät jakaantuivat aika lailla kahtia: Parikat ja kengät, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla parikoiden kanssa. Yllättävän paljon oli esimerkiksi lenkkareita juhlakansan jaloissa, mikä on jo aika nöyrä luovuttamisen merkki. Tinkimättömän tutkivan journalismin ja ankaran jalkoihintuijottelun keinoin onnistuimme kuitenkin vangitsemaan muutaman hienon kenkäparin kameraamme illan aikana.

Jetset -henkinen juoksulounas ennen juhlatiloihin siirtymistä.
Parikkarajaushan ei siis koske taustalla blurrina sijaitsevia parikoita.

Parikkarajaus ei myöskään koske ei-kenenkään-jalassa-olevia parikoita.
Tässä Mian suosikkipari näyttelyesineistöstä.

Paparazzointi ei ihan lähtenyt lämmittelemättä käyntiin, mutta tässä siis kivaa glitteriä

Satun maiharit (takana) kalpenevat tyylinsä tuntevan herrasmiehen laatukenkien rinnalla. Tai siis takana. Hehe, sanaleikki.  Aika huono tosin.

Illan huimimmat korot. Nilkkamme kirkuvat empatiasta.

Kultaiset puukengät löytyi sellaisen suunnittelijan jaloista, joka mekin tunnistetaan. Ei sitten kuitenkaan niin varmasti, että tähän uskallettaisiin nimi laittaa. Jos vaikka oltaisiinkin väärässä sitten.

No nytten on maihareissa asennetta!

Hämmentävän hienoa arvaa-olenko-pynttäytynyt-vai-olenko-arkisinkin-näin-tyylikäs -yksinkertaisuutta. Kummat kengät kadehtii.

Parikkarajaus ei koske myöskään Parikan jaloissa olevia parikoita, sillä olisi ollut aivan liian julmaa jättää näyttämättä, mitkä parikat Parikalla itsellään oli käytössä. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Räikeää kokosyrjintää: Korkkari 37

Joskus kenkähistorian alussa 37-kokoiset ovat muodostaneet salaliiton (turha kieltää!) lobanneet maailman kenkämahteja niin tehokkaasti (lahjomalla, epäilemättä!), että kaikki naisten kenkien koe- ja näytekappaleet tehdään kokoihin 37–38. Siis ympäri maailman. Kaikki. Tai melkein ainakin. Väärin se on joka tapauksessa, sillä se antaa 37-kokoisille kohtuuttoman etumatkan halpojen ja/tai uniikkien kenkien löytämiseen, varsinkin kun sitä edistetään eksklusiivisella kauppatarjonnalla.

Niin kuin nyt esimerkiksi tämä Korkkari 37 -kauppa.

Kenkiä. Koossa 37. Saamari.

Kaupan ideana on kerätä näyte-, koe- ja näytöskappaleita ympäri agentuureja ja muita kenkätahoja ja myydä niitä yhdessä paikassa, vieläpä edullisesti. Hinnat pysyttelevät parhaimmillaan alle puolessa normaaliin verrattuna. 

40,5-jalkani ja 0-koon kukkaroni saattavat katatonisoitua kateudesta. 

Tarjolla on pääasiassa eurooppalaisia merkkejä, kuten Högl, Tamaris, Pikolinos, Billi Bi, Vagabond, Sixty Seven, Peter Kaiser, Menbur, Via Uno, Gennia, Kanna, Kess, Penelope ja Rieker, muiden muassa. Mikään jämämyymälä Korkkari 37 ei ole, vaan tarjolla on saman kuluvan sesongin kenkiä kuin muissakin kaupoissa.

Ja kaikki siis koossa 37–38. Miten kovin epäreilua.

Klassinen...
... ja vähemmän klassinen juhlakenkä
Eläintä löytyy niin koristeista...
... kuin kuoseista

Tilannetta tasoittaa hieman se, että Korkkari 37 pitää huomattavan pitkät kesä- ja talvilomat: Kauppa on kiinni juhannukselta elokuun puoliväliin ja itsenäisyyspäivästä maaliskuulle. Talvibreikki tosin katkeaa muutamaksi päiväksi aivan kohtuuttomaan talvialeen tammikuussa – mikäli kenkiä on jäljellä. Jos satut kuulumaan kohderyhmään, seuraa Korkkari 37:n facebook-sivua ja/tai sähköpostilistaa, niin tieto saavuttaa sinutkin. Sitten voit mennä sinne muiden etuoikeutettujen kanssa aleisiin teutaroimaan kun me muut itkemme yksin talvipakkasessa.

Muunkokoisille on sentään tarjolla laukkuja lohdutukseksi. Miesten mallistoistakin on hieman tarjontaa, koossa 41-42.

 No on siellä taustalla niitä laukkuja meille ei-niin-kolmeseiskoille
Höglin avokas, jolla saattaa olla kaukainen sukulaisuussuhde Irregular Choiceen

Tolppakorot ovat trenditraktoroineet tiensä myös tänne
Nettikauppaa Korkkari 37:lla ei sentään ole. Selitys on selkeä: suuri osa kengistä on koekappaleita eli uniikkeja (kiitos, haavoillani ei ollutkaan vielä tarpeeksi suolaa) ja nettikaupan päivittäminen olisi kohtuuttoman aikaavievää. Lestitkin vaihtelevat, joten internetin ihmeet on jätetty näiltä osin sikseen.

Sentään.

Korkkari 37
Teollisuuskatu 21  Aleksis Kiven katu 52-54
00510 Helsinki



Mustistakin kengistä löytyy vaihtelua. No kiva.
Maisema on sentään vähän ikävä

lauantai 23. elokuuta 2014

Kummat kengät myy kummia kenkiä kirpparilla

No nytpä seuraa blogiyhteistyömainostusta: meidän kirpparipöytä Kaivarin kanuunassa tekee yhteistyötä meidän blogin kanssa sillä tavoin, että kirpparipöydältä saaduilla jättiomaisuuksilla ostamme taas uusia kenkiä, joista kirjoitamme älykkäästi blogissa, sekä kahvia, jonka voimalla jaksamme tämän tehdä. Kokemuksista riippuen saatamme kirjoittaa myös aiheesta "Näin EI kannata toimia kenkiä kirpparilla myydessä". 

Kenkiä ja muuta kamaa tulee hissuksiin lisääkin ja 5.9. asti kestää. Pöytä 35, käänny ovesta oikealle ja etene, kunnes et enää pysty. Merkkejä mm. Minna Parikka, John Fluevog, Irregular Choice, El Naturalista, Vagabond, Office, Finsk, Chie Mihara jne yms. Alekoodi: heitä kassalla voltti takaperin soittaen Dimmu Borgiria huuliharpulla ja katso mitä tapahtuu!

Tervetuloa!

Nykyäänhän hankimme kenkiä vain harkitusti.

torstai 21. elokuuta 2014

Pikku ehostuksella eturiviin

Aina kenkäin tuunauksen ei tarvitse olla efektiivistä glitteröintiä, vaan pienen pieni ehostus saattaa riittää. Kenkäkaapin seinäruusukin voi lähes huomaamattomilla parannuksilla saavuttaa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kuulkaamme Art-sandaalien tuhkimotarina!

"Ennen minäkin olin takarivin tossukka. Viehättävät mekot häipyivät aina paremmin mätsäävien kenkien matkaan. Tässä pinnallisessa päivänasupiirileikissä ei mukavuudellani ollut merkitystä. En minä mikään susiruma ollut, mutta se jokin vain puuttui. Kunnes..."

...ystävättären suosituksesta kokeilin ihan pienen pientä ehostusta. Sipaisin pintaani aavistuksen verran maalia, joka oli  hyvin lähellä omaa väriäni – ja se toi vallan uudella tavalla esiin luontaisen hehkuni! Ja aivan ilman, että näyttäisin paheellisen maalatulta demi-mondelta!

"Pian löysinkin itseni tapahtumien keskipisteestä! Minä – entinen huomaamaton hissukka! Pääsin jopa Birgitan terassille, tuonne etelähelsinkiläisen elämänmuodon huipentumatasanteelle!"
"Vihdoin sain uusia ihania ystäviä vaatekaapista! Nyt elämäni on täydellistä!"

Vaikka sandaalimme on tyytyväinen kevyeen muodonmuutokseensa, on hänellä terveet rajat ulkonäköpaineiden allakin: "Botoxia en ota. Ainakaan vielä.".

Ehostuksessa käytetty Angeluksen Buttercup-sävyä sekä jotain saksalaista Bordeaux'ta. Sekaisin, juuri niin kuin ei saisi. Ja se Bordeaux on siis maalin väri. Tarkempi esimerkki maalausprosessista täällä.



tiistai 19. elokuuta 2014

Päivän kenkä: John Fluevog - Prepares Guide

John Fluevog luo sankareita. Tai tarkemmin sanottuna sankarikenkiä. Sankarikengät pystyvät mihin tahansa. Niillä voi tanssia koko yön, juosta maratonin tai parhaassa tapauksessa ne pelastavat sinut työn kourista.

Oma viimeisin Fluevog-investointini ja Fluemarket-löytöni Prepares Guide nimensä mukaisesti johdatti minut ulkomaailmaan (eli pois töistä) nauttimaan kesän viimeisistä auringonsäteistä. Työaikana. Tietenkin.


perjantai 15. elokuuta 2014

Kenkä keski-iän kriisiin

Viime kuussa iski keski-iän kriisi. 

Tällaisissa tilanteissahan on yleensä tapana ostaa uutuuttaan kimaltava Harley Davidson ja hankkia parikymmentä vuotta nuorempi rakastaja, mutta tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni ei salli sellaista toimintaa. Sen sijaan hankin käytetyt kultaiset martensit ja muistelin, että se yksi (ehkä) joitain vuosia nuorempi heppu (ehkä) katsoi silmiin puolitoista sekuntia pidempään kuin olisi ollut välttämätöntä. Siis vaihtorahojen antamiseen.

Jäljelläoleva arvokkuus katosi sähkökaapin päälle kampeutuessa

Vaikka elämäni on jo huippuglamoröösiä, lisäsin siihen vielä hiukan kimallusta sutimalla kenkien kärjet ja kannat  Glitterlitesin Desert Gold -purtilosta löytyneellä kultaglitterillä. Kimmellys peitti näppärästi myös kenkien tähän mennessä ottamat pikku hitit, mistä voisi inspiroitua vertauskuvalliseen elämän kolhut -läppään, mutta nyt ei irtoa. Aivan liian kiire syödä palaverista ylijääneitä leivoksia.

Ja se kriisi? Meni jo.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

OTZ ja muita matkakenkiä – reportaasi Barcelonasta

Meidän ensimmäinen vierailupostaus, aaltoja! 

Nyt tiedän miltä tuntuu kunniatehtävä: suuta kuivaa ja nilkat turpoavat. Elokuisilla helteillä ei tietenkään ole mitään tekemistä näiden fyysisten reaktioiden kanssa. Yritän epätoivoisesti täyttää Sadun juhlallisesti (FB-viesti: ”Saat viikon aikaa kirjoittaa jotain!”) minulle antamat blogisaappaat ja kertoa kuinka OTZSHOESit toimivat Barcelonan kuumaakin kuumemmilla plazoilla ja historian pölyttämillä kujilla.

Takinkääntöjä

Mikä saa vannoutuneen TOMS-tossuilijan vaihtamaan tänä kesänä Helsinkiin saapuneisiin kangaskenkiin, joihin liittyy kalkoliittiselta kaudelta peräisin oleva muumio? Uskaliaaseen kokeiluuni ei liity yhtä polveilevaa ja mielenkiintoista historiaa, vaan yksinkertaisesti Sadun minusta ottama tiukka kyynärote ja päättäväinen raahaaminen Mikonkadun popup storeen. Tokihan olin salaa jo kiinnostunut näistä uusista tulokkaista ja siksi en tehnyt suurta vastarintaa. Olin myös jo valmiiksi päättänyt, että ostan limenväriset tossut.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu oivallinen esimerkki tiedostamattomasta vaikuttamisesta asiakkaan ostopäätökseen. Joku saattaa sanoa tätä kyllä vaan ihan normaaliksi markkinoinniksikin, mutta minä sanon tätä ketjureaktioksi: Mukava myyjä oli aamulla päättänyt laittaa jalkaansa italialaisesta karkeasta pellavasta tehdyt Otzit. Minua ennen asiakkaana oleva nainen oli huomannut nämä myyjän jalassa, todennut ne kivannäköisiksi ja päätti itsekin kokeilla tätä väri(töntä)vaihtoehtoa. Asiakkaan peilaillessa jalkojaan minä ja Satu hiivimme ihan hiljaa ja huomaamattomasti, kuten tapamme aina on, liikkeeseen sisään. Päättäväisesti hiplasin limenväristä vaihtoehtoa, mutta silmäni harhautui jatkuvasti katsomaan pellavaisia tossuja, joita edelleen peilailtiin ihastuneesti. Jossain vaiheessa myös Satu alkoi kannustavasti huokailla näiden värittömyyksien edessä. Ja niin lähti asiakas pellavat tossut kassissa kaupungin hälinään ja muutamaa minuuttia myöhemmin seurasin minä omat pellavatossut kainalossa.

Etsi kuvasta tavoite ja lopputulos


Nyt ei haise jalkahiki

Ensimmäistä kertaa laitoin Otzini jalkaan lähtiessäni lentokentälle kohti Barcelonaa. Ensimmäisen kerran taisin ottaa ne pois jalastani viisi päivää myöhemmin avattuani kotioveni reissusta onnellisesti rähjääntyneenä.

Ensimmäinen kiitos menee antimikrobiselle korkkipohjalle. Nämä tossut eivät haise sukattoman kesämenon tiimellyksessä!

Välikommenttina on pakko kehua reissukavereitani. Kahta naista, joista toinen armottomana kenkäfriikkinä on sitä mieltä, että paras reissukenkä kesämatkoilla on yllättäen SuperDryn flipflopit. Niillä kuulemma kävelee koko päivän ilman jalka- ja selkämurheita. Itse en moiseen extreme-kokeiluun ole valmis (kaikki varpaiden väleihin laitettavat asiat saavat minut pois tolaltani), mutta väite on uskottavasti todistettu todeksi. Valituksia ei kuulunut, ellei ajoittaista kitinää pitkiksi venyneistä (max. 2h) cavattomista hetkistä lasketa.

Kolme naista vilvoittelee (eli ihailee varpaitaan) Montjüicin kukkulan suihkulähteessä.


Selkävaivainen kaatuu onnellisena kengät jalassa sänkyyn

Aasinsiltaa pitkin päästäänkin Otz-kiitos numero kakkoseen. Se menee CorkLite® monikerroksiselle pohjarakenteelle. Avaruusteknologialta kuulostavan viritelmän ansiosta myös tällainen selkävaivainen jaksaa valittamatta taivaltaa 12 tunnin kaupunkivaelluksia +30 asteen helteessä. Otzi muotoutuu jalassa ja tuntuu pehmeältä. Sen takia on suuri vaara, että ne jalassa päätyy päivän päätteeksi nukkumaan. Toisaalta, herääpähän seuraavana aamuna lähtövalmiina.

Toinen matkakaverini vannoo mukavuuden nimeen. Vasta sen jälkeen tulee ulkonäkö. Ellei Converset. Reissukenkänä on jo viisi vuotta kulkenut jalassa Birkenstockit. Saksalaista laatua todistaa se, että nämä birkenit olivat edelleen ihan toimivat, vaikka kävimmekin keskustelun: ”Katso, tuossa olisi uudet birkenit. Pitäisiköhän sun…? Ai ei. Okei.” Yhtään valitusta ei näidenkään kenkien omistajasta irronnut, vaikka kävelykilometrejä tuli päivässä kevyesti arvioituna ainakin 15. Tosin Gin Tonicit ovat Barcelonassa kultakalamaljan kokoisia.

Hienotunteinen pellava ei ilmettään väräytä

Otz-kiitos numero kolme menee kankaan kestävyydelle ja venymättömyydelle. Espanjalainen lyhyt kesäkaatosade yllätti ensimmäisenä iltana (ja toisena päivänä), mutta tossujen pellava ei ilmettään väräyttänyt. Kangas ei venähtänyt ja kuivui nopeasti. Viiden päivän jälkeenkin tossut pysyivät jalassa, mutta ymmärsivät kuitenkin joustaa hienotunteisesti jalkojen turvotuksen mukaan.

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin Otzien takia unohdin jalkani, enkä tullut kotiin uusien kenkien kanssa. Asiaan ei millään tavalla vaikuttanut sopivasti paahtava helle, joka ei nyt ihan suoranaisesti kannusta menemään espanjalaiseen kenkäkauppaan sovittamaan nirunarusandalettejä.

Millaisissa kengissä sitten kulkevat paikalliset Penelopet ja Carmenit? Ensimmäisenä päivänä pongasimme kahdet Hunterin mustat kumisaappaat, mikä on ihan luonnollista: satoihan illalla ainakin puoli tuntia. Muuten katukuvassa vilisi kiilakorkoisia sandaaleja, tennareita ja muutamat übercoolit nilkkavartiset bikersaappaat. Ei siis mitään, mitä ei suomalaisilla Hämeenteillä ja -kaduilla olisi tänä kesänä nähty.

Viimeinen Otz-kunniamaininta kuuluu yksinoikeudella tossujen pesunkestävyydelle. Irrotettavan pohjallisen ja kasaamisvaiheessa ompeleminen liiman sijaan antaa näille tossuille lisäkäyttöikää. Omani olivat kuin uudet 40 asteen pesukonepyörityksen jälkeen. Kangas ei kutistunut vaan oli heti valmis uusiin seikkailuihin!

Otzit viiden päivän Barcelonan matkan jälkeen
Pesunkestävät Otzit valmiina seuraavana päivänä Kallio block partyihin


Vierailullaan Kummia Kenkiä kunnioitti R.

perjantai 8. elokuuta 2014

Parikan syysmallisto – tosielämän Kumman kaa?

Ajoittain Kummissa kengissä haastetaan niin itseämme kuin toisiamme. Tällä viikolla haasteen aihetta antoi Parikan syksyn mallisto. Päätimme peribloginomaisen "Uih Aih, ihQ" -tyylisen yleisevaluaation sijasta ottaa uutta näkökulmaa malliston esittelyyn. Suuressa viisaudessamme (ja tunnustetaan nyt samaan syssyyn, että saatoimme olla myös pienessä kofeiinipöllyssä) (ja laiskoja) (emmekä enää keksineet uusia kompositioita kaikkien uutuuksien kuvaamiseen Universumissa) päätimme valita uudesta mallistosta ainoastaan yhden kenkäparin per naama ja tyytyä esittelemään ne. Yhden. Uno. Piste.

Eihän yhdet mihinkään tietenkään riittäneet, joten helpotimme tehtävää sanattomalla liennytyksellä valitsemalla kumpainenkin kahdet suosikit mallistosta henkilökohtaisiin semifinaaleihimme.



Pörröllä palkintopallille

Mian maaliviivalle pääsi tällä kertaa tuherolla, touhutuherolla. Tuo oranssi pörrö kengännokalla jakoi Kummien kenkien mielipiteet: Mia tykkäsi (hei, sehän on oranssi!), Satu vieroksui, mutta molemmat ottivat innolla touhutuhero-nimityksen käyttöön. Emme odota henkeä pidätellen, että Minna Parikan markkinointiosasto tarttuisi tähän nimeen.

Kahdesta tuherosta on paha valita
Se on niin ihana pehmoinen!
Ja kiiltävä!
Loppujen lopuksi järki kuitenkin voitti ja Mia valitsi suosikikseen ne kengät, joilla pystyi myös kävelemään. Mukaan ne eivät tosin lähteneet, sillä Mia on tuhonnut kaikki varansa matkusteluun.

Etteikö kenkähommat olisi järkihommia! Pah!

On siinä jalkoja!


Satu pupuisuuden pauloissa

Toisin kuin Mia, Satu on tunnetusti aina järkevä kenkävalinnoissaan (taustalta kuuluva melu on Mia, joka nauraa megalomaanista ivanaurua) ja valitsi heti alkuunsa kahdet kävelykelpoiset, eli siis matalakorkoiset kengät. Koska yhdet puputennarit on jo sisäänajettu, on Sadulla käytännön kokemusta niiden mukavuudesta sekä käytettävyydestä. Ensimmäiseksi suosikkipariksi nousikin Bunny Sneak, pirteän pinkkinä.

Toiseksi semifinaalipariksi arpoontui maihar... herrainkenkätyylinen Buster Spades. Koska suureksi yllätyksemme niitä ei (ainakaan vielä) saa räiskyvissä väreissä, päätyi jalkaan nykyisistä vaihtoehdoista aina yhtä käytännöllinen musta.

Tohtori, nilkoissani törröttää pupunkorvat

Etsi kuvasta Mian oikea sääri


Nämäkin kengät oli aika pörröiset, eli ei ole Satukaan aivan immuuni tuherouden kutsulle

Loppujen lopuksi Sadun ykkösvalinnaksi nousivat pinkit puputennarit. Koska Sadun käytännöllisyydellä ei ole rajoja, pakattiin ne mukaan kotiin vietäväksi normaalikokoa yhtä numeroa suurempana, jotta niihin mahtuu syksymmällä villasukat ja voilá – talvilenkkarit on siinä!

Miten järkevää, käytännöllistä ja taloudellista!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...