Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vintro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vintro. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tulevia keräilykappaleita – Vintro melkein in memoriam

Toissavuonna etsin internetistä tietoa pimeästä energiasta, mutta eksyinkin Vintron sivuille.

Valikoima Vintroa
Saappaiden kuvat cosmoshoes.se, avokkaat vintroshoes.com

Ihastuin ja halusin heti vihreät saappaansa. Sivuilla ei kuitenkaan kerrottu, mistä kenkiä kenties voisi ostaa. Ahistuin. Etsiskelin kenkäkaupoista ja muutaman Vintron löysinkin, mutten etsimääni kenkää. Aloin epäillä, että kyseinen saapas on kenkämaailman irlantilainen menninkäinen – vihreä, pehmoinen eikä oikeasti olemassa.

Siihen aikaan Punavuoressa oli tapana sanoa, että mitä ei Kaffecentralenista löydä, ei tarvitsekaan löytää – sieltä ihmiset ovat saaneet mm. reseptejä, huonekaluja, työhuonepaikkoja, antiikkitietoutta, vuokralaisia, kakkua, kansainvälistä veroneuvontaa ja ainakin yhden poikaystävän. Luonnollisesti menin siis ihmettelemään asiaa kahvikupposen ääreen. Kofeiinin iskeytyessä verenkiertoon muistin, että yhdellä baristoista on sukulaisuussuhde kenkäkauppaan ja säntäsin tiskin ääreen selittämään että semmoset vihreet mokkasaappaat vintrolta onko teidän kaupassa semmosia kerro heti! Barista muisteli, että ehkä siellä varastossa saattaisi olla, mee kysymään.

Minähän menin. Boutique Fredan kauppiatar katosi takahuoneeseen ja tuli yhden parin kanssa takaisin ja se oli minun kokoani ja puolen hinnan aleessa!

Kenkäeuforia, tiedättehän tunteen?

Voittajafiilis!
Myöhemmin sain selityksen tiedonetsinnän hankaluuteen. Vintro oli muutaman kenkäsuunnittelijan harrastukseen pohjautuva projekti, jossa painopiste ei todellakaan ollut markkinoinnissa. Joudun ikävä kyllä käyttämään imperfektiä, sillä viimeinen mallisto tuli keväällä 2012 eikä jatkosta ole suunnitelmia. Jos siis tapaat omaan jalkaasi sopivat Vintrot, kannattaa ne ostaa heti pois kuleksimasta, sillä huomenna se saattaa olla jo myöhäistä.

Haikea, mutta rauhallisempi lopetuskuva



perjantai 17. toukokuuta 2013

Töölössä on (kenkä)elämää!

Poistuin tapojeni vastaisesti taajama-alueelta. Ihan rupesi peloittamaan villi luonto, mutta sitten havaitsin majakankaltaisen hohteen ympäröimänä jotain tuttua: Kenkäkauppa – keskellä ei mitään, jota myös Taka-Töölöksi kutsutaan! Pakenin välittömästi maaseudun voimia tähän sivistyksen kehtoon.

Mechelininkatu 51:ssä vuodesta 2004 toiminut Mec-Shoe panostaa väreihin, laatuun ja vähän oikeudenmukaisuuteenkin. Tämä on yksi kiven alla olevista kaupoista, joista voi löytää melkokotimaista vintagehenkistä Vintroa – muita merkkejä ovat mm. rouheannaisellinen Art, kuosikas Brooklyn, värikkääntyylikäs Dumond, kevyestileikittelevä Cravo & Canela ja brasilialainen kohumerkki West Coast.

Kohumerkki? Onko se näyttänyt tissinsä vai iskenyt Kanervan?

No ei. Kohu koskee oikeuspäätöstä, jonka mukaan suomalainen kuluttaja ei kykene erottamaan neljää raitaa kolmesta ja Adidaksen kolme raitaa käsittää oikeastaan myös neljä. Lisää Talouselämässä. Aiheesta on toki myös adressi.

Vaivumme hetkeksi kauppias Kaisun kanssa vaahtoamaan Adidaksen inhuudesta, kestävästä kehityksestä ja joidenkin kenkätehtaiden karmeista olosuhteista, katsokaa te kuvia sillä aikaa.


Hieman Brooklynia




ja Vintroa
Ja meitsi kun luuli Marco Tozzin tekevän vain raskaan sarjan ruskeita kävelykenkiä

Kuten havaitsitte, on Mec-Shoen henki värikäs, näyttävä ja elämänmyönteinen. "Kengillä kesää voi jatkaa pitkälle syksyyn" toteaa Kaisu ja olen muuten samaa mieltä, paitsi että sitähän voi jatkaa vaikka vuoden ympäri! 

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Onneli ja Anneli – värikästä ja mukavaa!

Helsingin kaupunginteatterissa oli tänään ensi-illassa Lija Fischerin ohjaama Onneli ja Anneli, johon myös Kummat kengät sai VIP-kutsun median arvostettuna edustajana. Tai siis tarkemmin ilmaistuna kaverin siivellähän sinne mentiin.

Pukusuunnittelija Katariina Kirjavainen oli, epäilen, tyhjentänyt Hakaniemen Derbyn Arteista, El Naturalistoista ja Vintroista, sillä ainakin nämä merkit bongasin esiintyjien jaloista. Ja hyvinhän ne sinne sopivatkin, värikkäitä, mukavia ja hilpeästi naiveja kun ovat. Samoin kuin itse esitys.

Herkkupahisfasistilutkahahmo Minna Pinnan (Vappu Nalbantoglu) korkosaappaiden tarkempi informaatio jäi selvittämättä, sillä ne olivat mustat eli osaamisalueeni ulkopuolella. En myöskään voi tukeutua yleisön apuun tässä kysymyksessä, sillä en uskaltanut kysyä Nalbantoglulta, saanko ottaa kuvan sen jaloista - olin vähän vielä Minna Pinnasta peloissani. Sampo Kerolalta kyllä uskalsin kysellä, joten voilà: vapautuneen orpolapsen Artit sekä Kerolan sulosääret!

Jalalla laitetaan koreasti myös esityksessä

.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...