Dr. Martens – käyttömukava kapinakenkä

Tädit yrittävät palata nuoruuteensa saappaiden avulla. Onnistuuko kapina keski-ikäiseltä kengänkuluttajalta?

Sodan myllerryksestä vaihtoehtokengäksi

Dr. Martensit, nuo nuoruuden ja kapinan vertauskuvat, saivat alkunsa, kuinkas muutenkaan kuin natsiarmeijan tohtorin käsissä – tosin lomilla.

Kuva: Dr. Martens

Tohtori Märtens teloi jalkansa hiihtoretkellä (lederhoseneissa, epäilemättä), eikä ollut tyytyväinen armeijan kengän tarjoamaan tukeen vammautuneelle jalalleen. Näpsäkkä tohtori sitten paranteli saapasta mm. autonrenkaasta valmistetulla, pehmoisella pohjalla. Sodan loputtua, yleisen ryöstelyn temmellyksessä tohtorimme otti vähän matskuja satunnaisesta suutarinliikkeestä niistä sen kummemmin maksamatta ja jatkoi tuotekehittelyä. Liikekumppaniksi ilmaantui vanha tuttavansa tohtori Herbert Funck. Kyllä, tohtori Funck (kimalteisissa lederhoseneissa, epäilemättä). Parivaljakon ensimmäisestä kenkämallista tuli hitti - saksalaisten keski-ikäisten kotirouvien keskuudessa. Kapinaa, jawohl!

Kuva: Dr. Martens

50-luvun lopulla brittiläinen kenkätehtailija R. Griggs osti patentin, tuotanto siirtyi Iso-Britanniaan ja pisteet katosivat nimestä. Dr. Martensit tulivat suosituiksi työkengiksi ja joutuivat myöhemmin myös skinien suosioon, kenties raudoitettu kärki sopi vapaa-ajan harrasteisiinsa. Myös modit, punkkarit ja muut alakulttuurit ottivat martensit pukeutumiskoodiinsa ja tältä kaudelta lieneekin peräisin underground-kapinakenkien maine.

Siis kaikki skinithän ei todellakaan potki muunvärisiä mummoja tai muitakaan

Kuva: Gavin Watson / Skins

Nykyisin tuotanto sijoittuu pääosin kaukoitään ja malleja on runsaasti. Työväestön asennekengästä on tullut trendituote. Meidän nuoruudessamme asiat olivat kuitenkin vielä toisin.

Kuva: Dr. Martens

Tohtori Martens - Sadun nuoruuden kivijalka

"Ensimmäinen kosketukseni Tohtori Martensiin oli vuonna 1985 vieraillessani ensi kertaa Lontoossa. Ikää minulla oli 12 vuotta. Tuolloin Lontoon katukuvassa PUNK näkyi yhä voimakkaasti ja muistan olleeni äärimmäisen vaikuttunut näkemästäni. Vaikka punk ei sinänsä ollut minun juttuni, niin sen anarkistisuus, näennäinen vapaus sekä rohkeus olla erilainen tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Ensimmäiset Martensit ostin kuitenkin vasta 16-vuotiaana. Olin kuolettavan rakastunut skinhead-piireissä liikkuvaan Toniin. Kuvittelin varmaankin olevani potentiaalisempi tyttöystäväehdokas, josko omaisin nuoreen mieheen mätsäävät kengät. Rakkaus meni, mutta kengät jäivät ja Dr. Martens kuului kenkävalikoimaani yli 10 vuotta. Kun edelliset hajosivat, hain tilalle uudet samanlaiset.

Kaksikymppisenä maksoin opintolainani baarimikkona olutravintolassa, ja kenkien teräskärki pelasti minut monelta lääkärireissulta kaljatankkeja vaihtaessani. Samainen Martens oli jalassani tavatessani nykyisen paremman puoliskoni, ja ne jalassani lähdin synnyttämään esikoistani. Minut olisi jopa vihitty ne jalassa, jos kaasoni ei olisi onnistunut ylipuhumaan jalkaani korkokenkiä. Luovuin Martenseista vasta juuri ennen kolmekymppisiäni, jolloin tajusin, että maailmassa on muitakin kenkiä.

Viimeiset kymmenen vuotta olen haaveillut uudesta parista Martens-kenkiä. Jostain syystä olen kuvitellut, että ne eivät sovi keski-ikäisen naisen kenkävarastoon. Väärässä olin. Viime keväänä loskasäiden yllättäessä menin ja ostin parin. Kulkiessani kevään viimeisessä lumessa tajusin, miten olenkaan kenkiä kaivannut ja sitä kaikkea mitä kenkä minulle symboloi; Lontoota, nuoruutta, rakkautta ja uhmaa auktoriteettia vastaan."

Mian traumaattinen martensvapaa nuoruus 

"Olin niin erilainen erilainen nuori, ettei minulla ollut edes Dr. Martenseja. Oli kyllä Läyliäisten vahinkopalvelusta ostetut armeijan maihinnousukengät kokoa 44. Siihen aikaan sanaa hipsteri ei oltu vielä keksitty, joten ironisista maihareistani whatever-ylpeilyn sijasta kadehdin martensit omistavia kavereitani salaa – ainakin silloin, kun joku laittoi The Whota soimaan. Sitä tapahtui usein. 

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia konventionaalisti erilainen nuoruus, joten käännyin  läheisen ystäväni brittiläisen Ebayn puoleen. Sieltähän löytyikin aimo valikoima martenseja, josta valitsin jonkun teinin parin käytön jälkeen hylkäämät pinkit martensit, varsin säädylliseen hintaan.

Nehän oli siis selvästi ihan hömppäversiot, ei metallikärkiä, ei tuskallista sisäänajoa, ei kiljuläiskiä. Jokin siirtymäriitti kuitenkin tuntui tapahtuneen, kun kuljin kaupungilla ensi kertaa martenseissani. Yhtäkkiä teki mieli juosta pakoon poliisia, mutta yhtään sopivaa ei sattunut kohdalle."

Satun vankempi martens-kokemus näkyy katu-uskottavassa nauhansidonnassa

Sortoa Ekbergillä, kapinaa Koffin puistossa

Mitäpä muutakaan olisimme uusissa martenseissamme tehneet kuin suorittaneet keski-ikä-kapinallisuustestin. Anarkiaa!

Mitään kunnon underground-juottoloitahan ei enää ole olemassa, joten menimme Ekbergille. Saattoi johtua kengistämme, mutta palvelu pyki pahasti. Joukkojamme yritettiin hajoittaa ohittamalla Satu jonotustilanteessa ja muutenkin ilmassa oli paheksuvaa palvelun hitautta. Tarjoilija sorti Satua, joka joutui taistelemaan oikeudestaan istua terassilla Mian hakiessa cafe au laitit ja briossin. Yhteiskunta on mätä!

Maiharit liittyvät muistikuvissamme läheisesti puistoelämään ja pussikaljaan. Tässä iässä emme kuitenkaan suostu taskulämpimään olueeseen, vaan ryystimme puistossa pussi-baileysia. Ruohikolle emme myöskään tohtineet mennä laatuvaatteissamme lojumaan ilman vilttiä, vaan istahdimme puiston design-penkeille. Herätimme varmasti kovasti pahennusta ohilakaisseessa puistotyöntekijässä. Rähinää!

Jotkut ostavat keski-iässä moottoripyörän, me ostimme Dr. Martensit

Rankan sisäisen kapinoinnin lisäksi keskityimme ihastelemaan martensien pohjan pehmeyttä ja kengän yleistä mukavuutta. Ai että, näissä ei nilkkanivelet natise! Hirveen hyvin onnistuu sunnuntaikävelyt ja kauppakassien kanto nämä jalassa. Eiku siis mellakointi ja pogoaminen.

Tunsimme itsemme saksalaisiksi kotirouviksi.

Oi!

***
Päivitys 27.8.2013
Myös Vauva.fi-laatukeskustelupalstalla on aikoinaan käsitelty samaa tematiikkaa: Millainen aikuinen ihminen käyttää Dr. Martensin kenkiä?