Terveisiä perheestä – runsaasti taidetta, heikosti kenkiä

Nyt kuulkaas, kulttuuriväki. Mikä juttu tämä tylsät-kengät-avajaisissa oikein on? Kerta toisensa jälkeen lähden hippoihin innokkaana kamera kuumottaen, mutta lähes aina saan pettyä jalkineiden kuolettavaan tylsyyteen. Niin tälläkin kertaa, Terveisiä perheestä -näyttelyn avajaisissa.

Onneksi oli omat eväät mukana. Jo ennalta pahaa aavistaen harjoitin minimaalista manipulaatiota ja sain ystäväni K:n pukeutumaan juurihankittuihin Irregular Choiceihin. K on tunnettu anglofiili, joten kuosi ei ole yllätys. Tässä siis avajaiskengistön parhaimmisto:

Edessä: Neiti K ja Irregular Choicen Posiet
Taustalla: Maiju Salmenkivi: Mummulle (yksityiskohta)

Toki näyttelyssä oli muutakin kiinnostavaa kuin kuvitteelliset ekstravaganza-avajaiskengät. Avajaisherkut olivat suussasulavia, juomaa riittoisasti ja tila erittäin vakuuttava. Läsnäolevat lapsetkin käyttäytyivät iloisesti, mutta mallikkaasti. Kenties kulttuuriväki käyttää aikansa kenkähankintojen sijaan lastenkasvatukseen. Hyväksyn, vaikken ymmärrä.

Pyysin itseäni vielä vähemmän perhekeskeisen K:n mukaani mainitsematta näyttelyn aihetta, koska muuten se ei olisi lähtenyt. Itsekin pelkäsin joutuvani vaaleanpunaisen ah-voi-ihanuus-ja-tuska-läpälässytyksen uumeniin, mutta pelko oli turha. Näyttelyn teemaa, perhettä, oli käsitelty hyvinkin reippaasti, raikkaasti ja laajasti - sain bongattua vain yhden loppuunkalutun "äiti naarasleijonana" -aihelman, eikä sekään ollut pahimmasta päästä.

Maiju Salmenkivi: Family Collection (yksityiskohta)

Erityisesti pidin Maiju Salmenkiven töistä - ja tähän ei sitten vaikuta se, että Maiju on kaveri. Hulvaton Family Collection pohjautuu Salmenkiven perheelle keräytyneisiin esineisiin. "Meidän perhe keräilee. Kaikenlaista." todetaan infossa ja minun on helppo uskoa, tai jopa muistaa. Ne, jotka eivät kestä vessajuttuja, voivat lopettaa lukemisen tähän, sillä aion muistella Maijun perheen vessaa nuoruusaikoinamme. Sinne oli kerääntynyt nilkkoihin asti vanhoja Aku Ankkoja. Se oli paras vessa ikinä.

Terhi Heino: Mörkö / Boogieman

Terhi Heino on tehnyt yhteisteoksen kolmivuotiaan poikansa kanssa. Teosteksti sai imelyyskelloni kilahtamaan varovasti, mutta jälleen kerran osoittauduin ennakkoluuloiseksi: Teoksissa lapsenomainen reipas ennakkoluulottomuus yhdistyy kirkkaaseen konseptiin. Kyllä, perunalastu voi olla taidetta!

Aleksi Tolonen: Under the Rainbow

Aleksi Tolosen Under the Rainbow on siis niin överi, etten voi olla pitämättä. Sateenkaaria! Pilviä (tai hajonnutta aivomassaa)! Lapsia hiljaa paikoillaan!

Lempiteoksiini kuului myös Thomas Westphalin videoteos aiheenaan keinuva lapsi ja aikuinen. Kerrankin video oli todella osa kolmiuloitteista teosta, eikä vaan hätäpäissään jollekin oudolle pinnalle heijastettua kuvaa, ettei vaan tarvitsisi kutsua tuotostaan ihan tavalliseksi lyhytelokuvaksi. Koska unohdin ottaa kyseisestä teoksesta kuvan, laitan sen sijasta kuvan tosi hienoista kengistä, joihin minulla ei koskaan tule olemaan varaa eikä pohjelihaksia.

Miu Miu: Teacups. Kuva Lust for Shoes -sivulta, jonne ne lienevät eksyneet Miu Miun pressimateriaaleista.

Muun tiloissa on Terveisiä perheestä -näyttelyn lisäksi esillä Saara-Maria Karirannan installaatio Balance. Teos koostuu tasapainoilevista esineistä, jotka kuvaavat kaikenlaista kapitalismista massan jakaantumiseen. Mielestäni (ja kameroiden määrästä päätellen muidenkin mielestä) kaunein oli kristallilasiläjä. Esteettisen elämyksen lisäksi se tuotti keskustelua kuuma- ja/tai pikaliiman paremmuudesta.

Saara-Maria Kariranta: Balance (yksityiskohta)

Näyttelyssä kävi: Mia