Neitsyys meni neljän lapsen äidiltä

Jo ystävyytemme alkuajoista kanssabloggaajani Mia on vannonut John Fluevogin kenkien nimeen. Ihan täysin en ole koskaan ymmärtänyt, että mitä se eukko mouhoaa. Joo, toki kengät on kivan näköisiä, mutta silti.

Surffatessani internetin ihmeellisessä maailmassa eräänä sunnuntaina, kävin tsekkaamassa ensi kertaa Raspberry Heelsin sivut. Joku oli käynyt Hupsiksen FB-sivuilla mainostamassa alkanutta aletta, joten tunsin syvää kenkävelvollisuutta tarkistaa valikoimat. Ja ennen kuin kukaan meistä osaa lausua oikein Fluevog, siinä ne oli; Fluevogit! Fuksiat! Ihanat! Ja mikä parasta ne (ehkä) mätsää täysin mun LUMIn laukkuun!

Kuva: www.fluevog.com

Koska hinta oli Puolan hilavitkutin valuutassa, täyttä ymmärrystä kenkien todellisesta arvosta ei minulla ollut. (Siis, eihän se 690 jotain voi oikeassa rahassa paljoa olla?) Klikkasin osta-pimpulaa ennätyksellisen vauhdikkaasti, ja pim; Fluevog-neitsyyteni oli mennyttä.

Maanantaina sain myyjältä sähköpostia. Hetkellisesti pelkäsin, että kengät oli myyty loppuun tai että kokoani ei enää ole, mutta klikatessani viestin auki, riemastus oli melkoinen. Pauliina Puolasta kuittasi kenkien lähteneen kohti uutta kotiaan. Samaiseen viestiin oli liitetty kuva kengistäni juuri ennen lähtöä. Tätä kutsuisin jo suorastaan loistavaksi asiakaspalveluksi!

Torstaina parempi puoliskoni kilautti töihin. "Kuittasin sulle jotkut kengät". Yritti reppana esittää, että sitä ei kiinnosta. No pienellä yllytyksellä ukko kuitenkin avasi paketin, ja otti kuvan juuri kotiutuneista kengistä. Siinä ne nyt on, kotona viimein.

Kotona! Ja mikä parasta, ne tosiaan mätsää täydellisesti laukun kanssa!

Ai niin. Ei se laskukaan niin suuri ollut. Tililtä oli veloitettu noin 165€. Hinta sisälsi kaiken alusta loppuun ja kotiovelle kannettua.

Ja joo, nyt mä ymmärrän niin täysin, että mitä se Mia mouhoaa.