perjantai 2. tammikuuta 2015

Loskasäiden talvikengät lammikossahypiskelijälle

Miksi törsätä rahansa kalliisiin vedenkestäviin talvikenkiin, kun saman voi teeseitseillä kumisaappailla ja villasukilla? Jos oikein hifistelee, voi saappaaseen tunkea pörröisen pohjallisen ja kas – lämpimät, loskankestävät talvikengät ovat valmiit! Eipä tarvitse enää hukata energiaa ylimääräisiin askeliin hyhmäisten lätäköiden kiertämiseksi.

Näkyykö logo?

Ihan mikä tahansa kumisaapas ei kelpaa talvikäyttöön, sillä pohjan muovinen liukkaus saattaa koitua kohtaloksi, varsinkin miinusasteiden yllättäessä. Testaa siis omasi huolella ennen kuin starttaat ankaran spurtin kohti raitiovaunun perävaloja. Oman kokemukseni mukaan ainakin kokokumisilla Huntereilla selviää slapstickittä, mutta varovainen kannattaa olla silti. Kaikilla kengillä. Onhan Suomen talvisää saatanasta ja Helsinki maailman suurin luistinrata.

Tärkeintä kuitenkin on, että tällä yhdistelmällä voi rauhallisin mielin hyppiä lammikoissa. Se, jos mikä auttaa ihmistä kestämään vaalipuheitakin vetisemmät talvikelit.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Lakerikenkiä ja lihan liikettä

Kummat kengät kävi taas kulttuurin parissa ja hengästyi pelkästä katsomisesta. Maija Mustosen kokoelmateoksessa Greatest Dance Hits Zodiakissa kymmenen tanssitaiteilijaa oli tehnyt koreografian valitsemaansa, tanssiin intouttavaan kappaleeseen.

Osa teoksista oli konseptuaaliseen kallellaan ja osassa mentiin raisulla tanssin ilolla eteenpäin. Tai varmaan niissäkin otettiin kantaa erilaisiin eksistentiaalisiin kriiseihin, mutta itse näin ne le jortsunkina pour le jortsunki. Siis ihan oikeata tanssintaa, Zodiakissa! Quelle miracle! Erityisen hienoa oli esiintyjien suhde yleisöön; tässä me nyt teille tanssitaan, olkaapa hyvät! Ja mehän oltiin.

Me Kummissa kengissä olemme suuria Jyrki Karttusen faneja, muun muassa koska Jyrki Karttunen on ihana. Suosikkipoikamme valinta illan avaajaksi oli tietenkin ihan nappi: liikkeellisesti vaativa ja samalla rento yleisön haltuunotto, niin kuin tapanaan on. Jyrki korjasi myös illan kenkäpisteet klassisilla lakerikengillään, vaikka ne ovatkin mustat. Musiikkina jotain Kylietä.

Twiittaa Jyrkille ja kehu sen kenkiä

Joona Halonen uhmasi painovoimaa sen sapelitanssin, mikä se nyt on, Hatsiturjakkeen, tahtiin. Hienosti vaihteli musiikin mukaan meno ja vastaanteko, itsestäänselvyyksiä oli vain hyväksi mausteeksi. Voi pojat, "Heitä voltti" ei enää tarkoita samaa kuin ennen.

Pohjasokerina Taneli Törmä räjäytti jäljellä olevan pankin silkalla riemulla ja reisilihaksella. Jumaleissön, että siinä hippi jorasi! Trailerista saatte jotain kuvaa. Jaa mikä musiikki? No en yhtään muista.

Vaikka kovasti riemuitsin lihan liikkeestä, niin kyllä ne henkisemmätkin teokset oli erittäin hienoja. Kehottaisin kaikkia, varsinkin nykytanssista vain vähän kiinnostuneita menemään, mutta kuten tavallista, Kummat kengät on myöhässä. Esitykset loppuivat jo.

Mitä seuraavaksi? The Greatest Dance Shoes? Kannatamme.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Uhkapelin syövereissä

Vetelehtiessämme Makkaratalon Ilo-joulutorin Anu'sko & Kenkiks -kojulla bongasimme ohikulkevat hienot raitakengät. Koska halusimme päteä, lähdimme arvuuttelemaan kenkien merkkiä kovaan ääneen. Satun mielestä kyseessä oli ilmiselvästi Lola Ramona, Mia taas oli kivenkovasti sitä mieltä, että Swedish Hasbeenshän se siinä. Yhtäkkisen villiintymisen puuskassa sorruimme uhkapelin synnilliseen houkutukseen ja löimme vetoa peräti kokonaisesta kahvikupposesta.

Huomaa oikeaoppinen ujo piimä -poseeraus
Ja kas, Swedish Hasbeenshän se oli. Satu selitteli erehdystään muistelemalla, kuinka Lola Ramonalla oli aivan samankaltainen, mutta värikäs malli joskus silloin, kun dinosauruksetkin oli lihavampia, mutta hyväksyi häviönsä kuin aikuinen nainen konsanaan.

Kenkien omistaja kertoi, että ne ovat sen verran tiukat varsista, että estävät tehokkaasti herätekenkäostokset – niitä kun ei ihan muuten vaan jaksa alkaa kiskomaan pois jaloista muita kenkiä sovittaakseen. Kenkäostos, joka lopettaa kaikki kenkäostokset?

Jos et ole vielä ihan valmis kenkäostosten lopetteluun, suosittelemme seuraavaksi kohteeksi Anu'skota, Kenkiksiä tai niiden vierestä löytyvää kenkäpaja Pihkaa. Ilo-joulutorilla vielä 21.12. asti!

Samoin kuin Anu'sko, myös Kenkiks käyttää kierrätysmateriaaleja.
Puodin pitäjä katsoi epäilyttävän kiinnostuneena mm. Satun takkia.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kummat kengät mielenosoituksessa

En ole aiemmin ollut mielenosoituksessa. Ne ei jotenkin ole mun juttuni, mutta nyt tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettäessä... jollain on tosi hienot kengät!


...tuntui siltä että halusin olla paikalla. Tasa-arvon puolesta ja tyhmyyttä vastaan. Ehkä jopa vielä enemmän jälkimmäistä. Oletteko kuulleet niitä lain vastustajien "perusteluja"? Aivohan siinä repeää. Seuraava lakialoite voisi olla vaikka että kaikilla pitää olla... mahtavat keltaiset popot!


...argumentaation alkeet hallussa ennen äänestysoikeutta. Kerrankin tiede, alan ammattilaiset ja kansan enemmistö on samaa mieltä siitä, että... onpa älyttömän fantsut saappaat!


... lapset ei kärsi, vaikkei vanhemmat olisi mies ja nainen. Niinku että mitä tässä on enää keskustelemista? Veronmaksajien rahoilla on parempaakin käyttöä kuin... vilttikengät!


...tällaisen itsestäänselvyyden vatvominen.

No, laulamiseen en ryhtyisi, aaltoja en tekisi enkä voltteja heittelisi. Ne ei edelleenkään ole mun juttu.

Koska latteradikaali tarvitsee espressotankkauksen pystyäkseen osallistumaan kansalaisaktivismiin, lähdin kohti Musiikkitalon kahviota. Matkalla jouduin lainmuutosta vastustavien uskovien ääniaaltojen kantavuusalueelle. Synkkää todistusta tuli sieltä. Joukon olemus oli harmaan totinen. Suomen lippu oli ripustettu niin ankeasti, että sekin näytti kärsivän olemassaolostaan. Kontrasti kadun toiselle puolelle oli... upea väri!


...järjettömän suuri. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olen saanut tuntea toisenlaisia kristittyjä, sellaisia, jotka ovat sisäistäneet rakkauden sanoman. Silloin uskon tärkein funktio on jotain ihan muuta kuin... päivän heteroimmat kengät!


...olla sumuverhona omien ennakkoluulojen edessä ja vanhojen tottumusten saatanallisena sementtinä.

Täällä siis oltiin, tapahtumien keskipisteessä. Puheita pidettiin, mutta eihän niitä juurikaan kuulunut, joten olin pakotettu stalkkaamaan ihmisten kenkiä. Nekin oli kivempia tällä puolen Mannerheimintietä.


Ihmiset olivat varsin iloisia ja tunnelma optimistinen. Kukaan ei pahastunut, vaikken osallistunut yhteislauluun, aaltoihin enkä voltinheittoon. Ilmassa oli kuitenkin... mahtavan pinkit kengät ja suloinen koira!


... jännitystä, sillä äänestyksen tulos ei ollut mitenkään pomminvarma.

Kun ryhmä nuorisoa vieressämme katsoi puhelinta epäuskoisena ja huusi, että läpi meni, oli pakko kysyä, että onko varma tieto tuliko ylestä vai onko huhua vain mitä häh voiko olla! Vastauksena 105–92 ja kaveri lehterillä. Tiedon leviäminen kesti hetken, mutta siitä se sitten riemu repesikin! Ja kaiken huipuksi näin kivat kengät ja kysyin merkkiä, johon omistaja: "Tää on sellainen kanadalainen aika tuntematon merkki, Fluevog", johon ei oikeastaan ollut muuta vastattavaa kuin: "SEONIHANPARASMITENMÄENHETITUNNISTANUTNIINNOLOO!!!"

Yllätysfluevogit kruunasivat päivän

Joten kaikki hyvin Suomessa, ainakin hetken aikaa.

Vähän harmaata, muttei tulikiviä kuitenkaan


torstai 6. marraskuuta 2014

Anu'sko - vuoden yllättäjä

Kuten osa teistä on jo kenties huomannutkin, ovat kengät lähellä sydäntäni. Ja vaikka sitä ei kenties aivan ensimmäisenä minusta huomaisikaan, ovat ekologiset arvot myös tärkeitä. Jonkin verran näiden kahden komboa jo tapaa, mutta ulkonäössä usein on toivomisen varaan. Uusin kenkämerkkiystäväni Anu'sko vie tässä kombossa vuoden yllättäjä -palkinnon.

Kuva: Anu'sko
Anu'sko on yhdennaisen kenkämerkki Paimiosta. Anun omien sanojen mukaan jotain puuhaa piti keksiä kun ihmiset eivät tuoneet kenkiään suutariin korjattavaksi. Mikä onni se olikaan meille käsityön, kierrätyksen, kenkien ja maihareiden ystäville!

Itse törmäsin kenkiin Kampin Narikkatorilla syyskuussa Käsityökortteli -tapahtumassa, jossa Anu oli paikalle kenkiään kauppaamassa. Alusta loppuun kierrätysmateriaaleista käsityönä valmistetut kengät ovat uniikkeja ja upeita.




Omaan jalkaani päätyivät nämä eteisen- ja rähjähdysmatosta valmistetut uniikkikappaleet. Muutaman kuukauden käytön jälkeen voin suositella näitä lämpimästi. Nämä ovat ainakin omaan jalkaani oikein istuvat ja mukavat epelit.

torstai 23. lokakuuta 2014

Lontoo - maihareiden mekka

Lontoo on kiva kaupunki. Ja tunnetusti yksi kenkäfanaatikon unelmakaupungeista. Jos reissuun lähtee teini-ikäisten poikien kanssa, todennäköisyys sille, että kaiken aikansa voisi käyttää Irregular Choicen kaupassa, on aika pieni. Jos olet kuitenkin kasvattanut lapsesi oikein, hengailu maihareihin erikoistuneissa kaupoissa sujuu ilman valituksia. Varsinkin jos osaat kertoa lapsillesi Englannin historian tarpeeksi kiinnostavalla tavalla.

Itselläni on ollut kunnia vierailla tässä kaupungissa useaan otteeseen. Ensimmäinen vierailuni oli 12-vuotiaana, jolloin tutustuin myös ensimmäistä kertaa Dr. Martensin kenkiin. Luonnollisesti olenkin sitä mieltä, että Martens on ainoa oikea kenkä Lontoon katujen talsimiseen.
Näillä lähdettiin reissuun. Kävelykilometrejä matkan aikana tuli noin 60. Kakarat Conversseissaan
valittivat, minä en. Kyseessä tietenkin Dr. Martens ja 8-reikäinen Cassidy.
Omasta mielestäni Lontoon parhaat kaupunginosat ovat Camden Town, Soho sekä Covent Garden. Hippiä, punkkia, hipsteriä ja kaikkea siltä väliltä. Ja tietenkin parhaat kaupat jos mielesi halajaa uusia maihareita. Ja mikäli olet nimenomaan UK:ssa valmistettujen maihareiden perässä, on ehdottomasti ensimmäinen paikka niiden metsästykseen Camden ja siellä sijaitseva British Boot Company.

Historian oppitunti osa 1: "Lapset, täältä heroiiniriippuvaiset punkkarit osti maiharinsa 70- ja 80-luvuilla."

Jotkut vaeltavat Mekkaan, minä vaellan kerta toisensa jälkeen British Boot Companyyn. Okei, tunnustetaan. Liike on pieni, tunkkainen ja aina täynnä ihmisiä. Mutta se fiilis. Se on jotain uskomatonta. Punkkarit, skinit ja keski-ikäiset rouvat (siis minä) rintarinnan maihareita kuolaamassa. Liike on perustettu jo vuonna 1851 jolloin business aloitettiin myymällä hobnail -buutseja joissa oli naulat pohjissa. Liike on toiminut kaikki nämä vuodet samassa liiketilassa, saman suvun omistuksessa. Vuosina 1970-1980 kaupasta tuli oman aikansa mekka, jolloin punkkarit, skinit ja muut anarkistit tekivät siitä omansa. Vielä vuonna 2014 voi anarkian tuntea luissaan, eikä tarvitse kuin sulkea silmänsä niin voi aistia Sid Viciousin töhertelemässä muiden punkartistien tavoin hävyttömiä tervehdyksiä kaupan seinään.
Historian oppitunti osa 2. "Joo, kyllä! Noi mustat ruusukuvioiset tosiaan syntyi alkujaan 80-luvulla kun Hanoi Rocksin pojat hengaili täällä Lontoossa. Nää valkoiset puolestaan suunniteltiin kun Sunrise Avenue voitti sen EBBA-palkinnon. Noi muut? No, ne on niitä, millä punkkarit potki mummoja silloin 70-80-luvulla.

Vaikka kauppa vieläkin kerää rutkasti asiakkaita vanhalla maineellaan, totuus on se, että liikkeestä löytyy Lontoon ehdottomasti vaikuttavin maiharivalikoima. Liikkeessä Martensit, Grindersit, Solovairit, Gladiatorit, George Coxit, Tredairit, NPS:sät ja Loaket ovat sulassa sovussa nätisti rivissä. Vaikka valikoimasta löytyy myös "Made in Vietnam" -versioita, luottaa liike suurelta osin Britanniassa valmistettuihin kenkiin. Ja tärkeintä henkilökunnalle näyttäisi olevan löytää jokaiselle asiakkaalle juuri "se oikea" maihari. Jos intoudut kenkiä sovittamaan, saatat saada  avuksesi tatuoidun, lävistetyn ja yhä urheasti irokeesia kantavan punkkarin, joka laittaa kengät jalkaasi, sitoo nauhat puolestasi ja antaa vankalla kokemuksellaan ohjeet siihen, miltä kengän tulisi tuntua jalassa. Silkkaa taivasta.

Historian oppitunti 3: "Lapset, tää on Carnaby Street. Täällä hipit heilu pilvessä 60-luvulla. Siihen aikaan Margaret Thatcherkin oli hippi ja sillä oli samanlaiset kultaiset Martensit jalassa ku Mialla."
Jos Dr. Martens on sinulle se ainoa oikea, kannattaa mennä suoraan Martensin omaan myymälään, joita Lontoossa on useampi. (Ja toki Martenseja saa myös lähes kaupungin joka kenkäkaupasta). Myös feikkejä oli tarjolla runsain mitoin, eli jos hinta kengän päällä on £20, ei aitouteen kannata luottaa. Viralliset kaupat sijaitsevat Covent Gardenissa, Spitalfieldsissä, Westfieldissä sekä Carnaby Streetillä. Omien reittieni varrelle osui kaupoista kaksi. 

Historian oppitunti osa 4. "Covent Garden. Kai te nyt tiiätte. Tää oli siinä musikaalissa My Fair Lady.
On siitä tehty leffakin. Audrey Hepburn myi niitä kukkia maiharit jalassa. Ne tais olla NPS:sät."
Dr. Martensin viralliset puodit tarjoavat huikean kattauksen maihareita joka makuun. Todelliselle keräilijälle ei tule ongelmaa kerätä koriin useampaa paria. Väriä, kuosia, materiaalia ja varren mittoja löytyy niin todelliselle maiharimiehelle, kuin trendikkäämpää söpöstelymaiharia etsivälle naikkoselle. Vaikka teinini itse vannovat Solovairien nimeen, oli myös nuorten fanien myönnettävä, että valikoima oli vaikuttava, vaikkei niistä ruuveja pohjista löytynytkään. 



HIstorian oppitunti 5. "Nää kukalliset oli siis kovassa muodissa silloin ku prinsessa Diana vielä eli.
Sillä oli aina tällaiset jalassa virallisissa edustustilaisuuksissa. William ja Harry pitää
tota Union Jack -kenkää aina ku ne käy isällään iltapäiväteellä."
Historian oppitunti 6. "Nää on vähä niinku trendikkäämmästä päästä. Esimerkiksi noi pinkit syntyi
silloin ku Spice Girlsit oli kova juttu. Ai ette oo kuulleet niistä mitään? No, se ei todellakaan haittaa." 

Historian oppitunti 7. "Kattokaa jätkät! Tää on se malli millä Winston Churchill
käytti toisen maailmansodan aikana." 
Historian oppitunti 8. "Niin, näihin kasseihin Beatlesit pakkasivat kamansa ku ne lähti sinne
Saksan huor... ehh... taidekadulle esiintymään. Sen nimi on Reeperbahn. Ai te tiedätte sen. No ei sit mitään." 

Lontoo on mieletön. British Boot Company on tajuton. Martensit on ihania. Ja maiharit yleensäkin on parhaita kenkiä koskaan, ikinä ja milloinkaan. Ja vaikka kuka vihjailisi mitä, niin minusta neljä paria mustia maihareita kaapissa ei ole liikaa. Minusta myöskään kahdeksan paria maihareita yleensäkään ei ole liikaa. Maihareita ei vaan koskaan voi olla liikaa. Niinkuin meillä jokaisella, niilläkin on jokaisella oma tarinansa, aikansa ja paikkansa.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Unelmakengät

Ihmiset! Kun perustatte kenkämerkin, keksikää sille joku persoonallinen nimi! Esimerkiksi Kirahvikalossi, Pomppupopotin ja Bluööörghhh ovat mielestäni loistonimiä. 

Jaa että miksi tällaisia mietin?

Aivan megafantsut kengät tulivat vastaan Sivukirjaston ovella, josta juuri olin syöksymässä ulos. Lisättäköön, että työasioilla olin siellä, en vaipumassa alkoholismiin. Kengät muistuttivat kovasti Irregular Choicea, mutta omistajan mukaan eivät sellaiset olleet. Muisteli, että merkin nimessä oli "Dreams". Ehkä.

Dreamy Shoes. Mahdollisesti.

Koska olen kova yleisönpalvelija, yritin tietysti selvittää, mikä kenkämerkki oli kyseessä. Arvatkaapa vain, kuinka monta hittiä tulee, kun iskee hakusanoiksi Shoes ja Dreams. Aika monta. Eikä yhtään oikeaa. Luultavasti.

Dreams Footwear Mmmm... Ehkä...?
Your Dream Shoes Vähän sinne päin... Kai? 
Dreamz Shoes Joo ei oo nämä.
Sweet Dreams Shoes Yleisövinkki vei tähän asti lähimmäksi

Opin myös, että unientulkinnassa kengät tarkoittavat määrätietoisuutta, valmistautumattomuutta, (väärää) suuntaa, oman persoonan hyväksymistä, identiteetin menettämistä, epäonnistumista, menestystä, matkaa, naurettavaksi joutumista (keltaiset) ja salarakasta (kumiset). En halua edes ajatella, mitä keltaiset kumisaappaat tarkoittavat.

Luovutin. Tämänkin ajan olisin voinut esim. tehdä töitä, jos kenkien merkki olisi ollut Bluööörghhh.

Päivitys 18.10.
Kenkäkirppis Hupsiksessa kuulemamme huhun mukaan näitä kenkiä on nähty Exitossa Fredrikinkadulla! Facebook-sivuillansa ainakin tällaiset kengät löytyvät, ja niiden merkki on... tadaa... Poetic License. Ihan ei siis metsään mennyt IC-arvaukseni, saman firman kamaa kuitenkin!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kuje-saappaiden tiukka Suomenlinna-testi

Kun postin täti ojensi laatikon, olin varma että nyt on minua huijattu ja styroxpaloja lähetelty Kujeelta Kuopiosta, niin oli kevyt kenkäloota. Voi sitä riemua, kun laatikosta paljastuikin saappaat! Varsin kevyet saappaat!

Saappaiden mukavuus sen sijaan ei ollut mikään yllätys - olihan pehmoisuus tuttua jo kesä-Kujeista. Kesäversioihin verrattuna pituus oli koko lailla sama, mutta päkiä kapeampi, ei tosin mikään ylitiukka sekään. Sama koko toimi mainiosti niin kesäkujeissa kuin saappaissa – oma jalkani on vähän yli 40 ja molemmissa 40 on se oikea koko. Väriä olin hieman jännittänyt: oranssilla ja oranssilla on eronsa, mutta onneksi tämän saappaan oranssi oli juuri sitä oikeaa, hehkuvaa, muttei räikeää oranssin vivahdetta!

No niin, kaikki hyvin tähän asti. Mutta miten saapas selviää tosielämän rankoista tilanteista? Sitä lähdin selvittämään A:n kanssa Suomenlinnaan. Tutustuimme samalla vessaan ja muutamaan viinilasilliseen.

Oranssit lehdet, nuo blogien syysvitsaus, jota ilman mekään emme sitten selvinneet.

Laiturialueelta poispääsy kesti melko kauan, sillä sekä Helsingin taiteilijaseuran näyttely Rantakasarmissa että Viaporin Deli & Cafén ikkunapöytä viivästyttivät matkantekoamme. Taiteilijaseuran syysnäyttely oli osin kauhea, mutta yllättävän suurelta osalta kiinnostava ja siten suosituksen arvoinen. 

Kahvilan edustalla saappaat saivat reippaita kehuja sisääntulleelta (tuntemattomalta) naiselta: "Tosi hienot kengät!". Jos tämä olisi ulkonäköblogi, mainitsisin myös, että tyttärensä huikkasi perään: "Ja hiukset!". Mutta koska keskitymme kenkiin, enkä ole lainkaan itserakas, en tee siitä numeroa.

Taustalla toinen kohteemme

Myös toinen kulttuurikohteemme, Taloraadissa A:n hullaannuttanut Suomenlinnan julkinen vessa on suosittelun arvoinen. Voitte ihan itse keksiä tähän omaan mielenlaatuunne sopivan "varsinkin hätätilanteessa" -tyyppisen vitsin, sillä itse en enää kehtaa.

Saappaat selvisivät hyvin edustustehtävistä niin taidenäyttelyssä kuin vessan edustalla. Myös käyskentely haasteellisella mukulakivikadulla onnistui moitteetta. Lämpöäkin pitivät juuri sopivasti, eikä pieni kosteus tuntunut missään. Mutta nyt oli aika koventaa panoksia ja mennä maastoon. 

Oranssi sohvatyyny – alkaako tästä uusi, syyslehdet kuvista syrjäyttävä blogivillitys?

Aloitimme Suomenlinnan telakalta. Veikkaanpa muuten, että Rauli Badding Somerjoen Laivat-levyn kannen kuva ei todellakaan ole otettu missään laivan kannella, vaan Suomenlinnan telakan patosillalla, vähän alla olevasta kuvasta vasempaan. Kujeet selvisivät telakalta paremmin kuin Badding elämästä eli kolhuitta ja kompastumatta. Jatkoimme siis vaarojen tiellä ja menimme vielä maastompaan.

Somerjoen jäljillä

Rantakivikossa koittivat kauhun hetket. Keski-ikäiseksi rouvashenkilöksi naamioitunut pahointekijä usutti hurttansa peräämme, mutta Kujeet kestivät myös nopean liikkumiseen epätasaisessa, liukkaassakin maastossa. "Rouva" komensi tappajakoiriaan hämäävästi "Pörrö, paikka!" ja "Muppe, kieri!", mutta kyllähän me tiesimme, että oikea viesti oli: "Raadelkaa nuo hipit!". Selvisimme nipin napin turvaan ihmisten ilmoille. Viinilasillinen oli kuitenkin otettava hermojen rauhoittamiseksi.

Kujeet joutuivat viimeiseen testiin, kun lautan lähtöaikataulu vilkutti nollaa minuuttia ja olimme vielä usean askelen päässä portilta. Sankarillisesti hölkäten ehdimme kuin ehdimmekin kyytiin!

Kaikin puolin voittajafiilis!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...