Kuje-saappaiden tiukka Suomenlinna-testi

Kun postin täti ojensi laatikon, olin varma että nyt on minua huijattu ja styroxpaloja lähetelty Kujeelta Kuopiosta, niin oli kevyt kenkäloota. Voi sitä riemua, kun laatikosta paljastuikin saappaat! Varsin kevyet saappaat!

Saappaiden mukavuus sen sijaan ei ollut mikään yllätys - olihan pehmoisuus tuttua jo kesä-Kujeista. Kesäversioihin verrattuna pituus oli koko lailla sama, mutta päkiä kapeampi, ei tosin mikään ylitiukka sekään. Sama koko toimi mainiosti niin kesäkujeissa kuin saappaissa – oma jalkani on vähän yli 40 ja molemmissa 40 on se oikea koko. Väriä olin hieman jännittänyt: oranssilla ja oranssilla on eronsa, mutta onneksi tämän saappaan oranssi oli juuri sitä oikeaa, hehkuvaa, muttei räikeää oranssin vivahdetta!

No niin, kaikki hyvin tähän asti. Mutta miten saapas selviää tosielämän rankoista tilanteista? Sitä lähdin selvittämään A:n kanssa Suomenlinnaan. Tutustuimme samalla vessaan ja muutamaan viinilasilliseen.

Oranssit lehdet, nuo blogien syysvitsaus, jota ilman mekään emme sitten selvinneet.

Laiturialueelta poispääsy kesti melko kauan, sillä sekä Helsingin taiteilijaseuran näyttely Rantakasarmissa että Viaporin Deli & Cafén ikkunapöytä viivästyttivät matkantekoamme. Taiteilijaseuran syysnäyttely oli osin kauhea, mutta yllättävän suurelta osalta kiinnostava ja siten suosituksen arvoinen. 

Kahvilan edustalla saappaat saivat reippaita kehuja sisääntulleelta (tuntemattomalta) naiselta: "Tosi hienot kengät!". Jos tämä olisi ulkonäköblogi, mainitsisin myös, että tyttärensä huikkasi perään: "Ja hiukset!". Mutta koska keskitymme kenkiin, enkä ole lainkaan itserakas, en tee siitä numeroa.

Taustalla toinen kohteemme

Myös toinen kulttuurikohteemme, Taloraadissa A:n hullaannuttanut Suomenlinnan julkinen vessa on suosittelun arvoinen. Voitte ihan itse keksiä tähän omaan mielenlaatuunne sopivan "varsinkin hätätilanteessa" -tyyppisen vitsin, sillä itse en enää kehtaa.

Saappaat selvisivät hyvin edustustehtävistä niin taidenäyttelyssä kuin vessan edustalla. Myös käyskentely haasteellisella mukulakivikadulla onnistui moitteetta. Lämpöäkin pitivät juuri sopivasti, eikä pieni kosteus tuntunut missään. Mutta nyt oli aika koventaa panoksia ja mennä maastoon. 

Oranssi sohvatyyny – alkaako tästä uusi, syyslehdet kuvista syrjäyttävä blogivillitys?

Aloitimme Suomenlinnan telakalta. Veikkaanpa muuten, että Rauli Badding Somerjoen Laivat-levyn kannen kuva ei todellakaan ole otettu missään laivan kannella, vaan Suomenlinnan telakan patosillalla, vähän alla olevasta kuvasta vasempaan. Kujeet selvisivät telakalta paremmin kuin Badding elämästä eli kolhuitta ja kompastumatta. Jatkoimme siis vaarojen tiellä ja menimme vielä maastompaan.

Somerjoen jäljillä

Rantakivikossa koittivat kauhun hetket. Keski-ikäiseksi rouvashenkilöksi naamioitunut pahointekijä usutti hurttansa peräämme, mutta Kujeet kestivät myös nopean liikkumiseen epätasaisessa, liukkaassakin maastossa. "Rouva" komensi tappajakoiriaan hämäävästi "Pörrö, paikka!" ja "Muppe, kieri!", mutta kyllähän me tiesimme, että oikea viesti oli: "Raadelkaa nuo hipit!". Selvisimme nipin napin turvaan ihmisten ilmoille. Viinilasillinen oli kuitenkin otettava hermojen rauhoittamiseksi.

Kujeet joutuivat viimeiseen testiin, kun lautan lähtöaikataulu vilkutti nollaa minuuttia ja olimme vielä usean askelen päässä portilta. Sankarillisesti hölkäten ehdimme kuin ehdimmekin kyytiin!

Kaikin puolin voittajafiilis!