How do you want me to Fluevog?

Piskuisen Teatteri Jurkan katsomo täyttyi eilen mustanpuhuvan tyylikkäistä vieraista kun ensi-iltansa sai Laura Jäntin ohjaama ja sovittama FAUST - eli Mefistofeleen maaginen teatteri.

Esityksen jälkeisessä skumppahuumassa kaiken mustan keskeltä esiin pilkotti teoksen säveltäjän kengät. Ne oli punaiset! Ne oli kiiltävät! Ne oli John Fluevogit. Arvon herra ei siis ainostaan osaa säveltää, sillä on myös hyvä kenkämaku!

Intoutuneena yhteisestä lempikenkäsuunnittelijastamme päätimme heti napsia kotikonfetin keskellä kuvasarjan kengistä. Extempore kuvausta ryhditti nauru, uuden lempisäveltäjämme kysyessä: "How do you want me to Fluevog?"

Melkein-kuraattorit pukeutuvat mustaan

Hautajaisten lisäksi mustilla kengillä on käyttöä myös silloin, kun kuvataiteen kuraattoriopiskelija naamioituu oikeaksi kuraattoriksi. Kaikkihan tietävät, että oikeilla taidekuraattoreilla on mustat vaatteet, hassu nimi, graafinen hiusleikkaus ja silmälasit sekä punaista huulipunaa, sukupuoleen katsomatta. 

Mustanpuhuvia melkein-ammattilaisia. Bongaa kuvasta Chie Miharat.

Tällä kertaa naamioituminen tapahtui Cinematic Senses -näyttelyn avajaisten kunniaksi Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory -galleriassa. Elokuvallisuuden teemoja selkeästi ja kiertoteitse käsittelevä näyttely koostuu maalauksista, veistoksista ja installaatioista. Mukana myös juuri AVEK-palkinnon voittanut, maailman ihanin videotaiteilija Anna Estarriola.

 Näyttelystä löytyy hienoja kenkiä myös avajaisten jälkeen.

Kenkäpaparazzi Helsinki Design Weekin ytimessä

Tällaisia kenkiä dissainerit käyttävät – katso kuvat!

Helsinki Design Week piti tiedotustilaisuuden ohjelmassaan olevien tapahtumien järjestäjille ja sinne menin minäkin. Janosin toki tietoa Design Weekin käytännöistä ja niiden vaikutuksesta vastuutapahtumaani, mutta olin myös kuullut, että tarjolla olisi kuohuviiniä.

Ihastelin silmät ymmyrkäisinä sitä, kuinka tyylikkäiksi ihmiset olivat tilaisuutta varten laittautuneet. Hitaasti kuitenkin ymmärsin, että eivät he todellakaan olleet laittautuneet, vaan olivat normivetimissään. Ilmeisesti jotkut ihmiset kampaavat tukkansa ja katsovat peiliin ihan joka päivä.

Järkytyksestä toettuani keskityin oleelliseen eli kenkiin. Koska huoneen etuosassa joku puhui koko ajan jotain tärkeää, en haastatellut kenkien omistajia vaan näpsin kuvia mielestäni kiinnostavimmista jalkineista luihuimpaan paparazzityyliin.

Tartan tapaa broguen ja liitto on selvästi onnellinen

Nämä sandaalit tuovat mieleeni nippusiteet ja sähköteipin, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia  

Tämä järjettömän hieno turkoosi ja trendikkään retrahtava muotoilu löytyi Taukon henkilökunnan jalasta, mikä ei tavallaan ole ihme, koska Taukon vaatteet on juuri samaan tapaan ihania

Perussandaalit ja maatuskahuivi: erikseen tylsiä, mutta yhdistettynä mahtikombo

Prahan kenkäjeesus ja täydellinen hipsteritossu

Se on kuulkaas ihan puppupuhetta, että prahalaiset osaisivat kävellä korkokengillä niillä sielua piinaavilla vanhan kaupungin mukulakivikaduilla. Siellä ne hoippui ja kiristeli hampaitaan siinä missä kuka tahansa muunmaalainenkin, paitsi että muunmaalaiset ei edes yrittäneet moista sulaa hulluutta. Älä yritä sinäkään, paitsi jos haluat saada hyvät vakuutusrahat ja kunnon sairausloman.

Korkoja on kyllä tarjolla, runsaasti. Pääosin kenkäkauppoja on kahdenlaisia: Niitä, jotka myyvät laatukenkiä ja niitä, jotka myyvät muovikenkiä. Eron haistaa ovella. Käänny kynnyksellä, jos tekoeläimen nahka turruttaa sieraimet.

Seuraavassa muutama poiminta sekä kenkä- että kulttuuritarjonnasta.

Pakollinen klassikko

Tsekkiläinen Bata-kenkäketju on klassikko. Monikerroksinen pääliike sijaitsee keskustan Václavské Námestilla, joten sitä on vaikea välttää. Tarjonta on, vaikkakin laadukasta, myös keskimäärin yllätyksetöntä, mutta muutamia helmiä mahtuu aina joukkoon. Erityisesti A.S. 98 -merkiltä voi löytyä persoonallista settiä.

Bata

Pääliike: Václavské námesti 6

www.bata.cz/

Rouheamman pään tarjontaa: A.S. 98

A.S. 98:n pulttikorko viehättää teknisen alan ihmistä

Muu tarjonta onkin sitten feminiinisempää

Myös vivahteita menneiden vuosikymmenien tyyleistä löytyy

Piilojännä peruskenkäkauppa

Myös tsekkiläinen Dapi on ketju, mutta pienempi kuin Bata – keskustassa on vain yksi liike. Se on ensivilkaisulta tyypillinen perusnaisellista kenkää myyvä tavan kauppa, mutta vähitellen kenkämassan joukosta huomaa erikoisempiakin kuoseja, värejä ja koristekukkia. Kauppa keskittyy tsekkiläisiin merkkeihin, joten ostoksen voi perustella matkamuistofunktiolla.

Dapi
Vodičkova 20
www.dapi.cz

Kenkää ja muuta paikallista designia

Varsin tsekkiläinen Hard de Core myy paikallisten suunnittelijoiden vaatteita ja esineitä laidasta toiseen ja mukana on yleensä myös muutama kenkäpari. Tämä on selvästi kierroksen kallein paikka, mutta eipä tule sitten samanlaisia kenkiä kyllä vastaan.

Hard de core
Senovážné námesti 10
harddecore.cz

Täydellinen hipsterikenkä

Vielä tsekkiläisempi Botas 66 on hipsterin unelma. Merkki on juuri niin urheilullinen, että vaikuttaa välinpitämättömältä tyylisäännöistä, mutta niin urbaani, ettei käyttäjä sekoitu oikeasti urheileviin. Sillä on itänostalginen historia: firman tunnetuksi tehneen perustennarin mallina käytetään 60-luvulta peräisin olevaa kansantennaria, jonka lisäksi tarjolla on uudempia, mutta kivasti retrahtavia malleja. Design loistaa läsnäolollaan muttei pistä silmään: itse liike on sisustettu nerokkaan yksinkertaisesti ja melkein uskottavan huolettoman näköiseksi. Kengätkin ovat saaneet jos jonkinlaista palkintoa.

Kenkälaatikot ovat oleellinen osa sisustusta

Siellä on kuulokkeet. Tietenkin.

Botakset eivät ole rantautuneet Suomeen todennäköisesti siksi, että väreissä löytyy.

Kunnon hipsteriobjektin tapaan Botaksia ei myydä joka marketissa. Myyjä muisteli, ettei niitä ole ennen minun ostamiani myyty Suomeen, eikä täällä ole niitä myyviä liikkeitäkään, joten olen hetken yksilöllinen. Nettikaupasta niitä toki saa ja värit vaihtuvat tiuhaan eli jos näet jotain silmää miellyttävää, se kannattaa ostaa heti pois.

Hillitympää mallistoa

Ja mikä oudointa: kukaan (täällä) ei ole kuullutkaan niistä. Täydellistä!

Kuva: Botas 66

Etukäteissuosikkini sateenkaaritennari oli myyty loppuun ja kun kyselin niiden mahdollisesta paluusta tuotantoon, kuulin, että ne olivat olleet niin hitti, että firman pomot olivat jo kyllästyneet. Voin vain kuvitella, kuinka jodekat ovat pohtineet sateenkaarikengän kohtaloa iltapäivälattejensa ääressä ja tulleet siihen tulokseen että se oli kivempi silloin kun se oli underground. "Tää myy ihan liikaa, ei jaksa tällasta mainstriimii enää", on joku todennut ja väsyneesti vaihtanut gramofoniin uuden savikiekon.

Ulkopuolikin on katu-uskottava

Botas 66
Křížkovského 18
www.botas66.com
Liike aukeaa vasta iltapäivällä, koska hipsterit eivät toimi virka-aikana

Nähtävyyksiä kengistä ja kenkien lähettyvillä

Botas 66:n liike sijaitsee Zizkovissa, vähän ulompana keskustasta, joten siellä vierailu on hyvä syy poistua pahimmalta turistialueelta. Se on myös hyvä syy käydä liikkeen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa Zizkovin tv-tornissa, jossa on ihan älyttömän hienot tuolit ja ihan kiva näköala.

Tänne voi esim. nukahtaa

Pohjoisessa Holešovicen alueella on nykytaiteen museo DOX, joka on vierailun arvoinen jo tilojensa takia. Kattoterassilla on yleensä jotain mielenkiintoista eivätkä sisätilojenkaan näyttelyt ole yleensä ihan turhia. Myös varsin miellyttävällä kahvilalla on oma terassinsa, jonka vieressä oli jalkineet ja uskonnollisen hurmoksen yhdistävä taideteos à la Petr Motyčka.

Barbora Šlapetová & Lukáš Rittstein: Everything is Different

Mikä on tuo DOXin terassille vilkkuva kenkäasia?

Oho, sehän on Jeesus! Kenkäjeesus!

Letenské sady -puiston pendulumin elikkäs heilurin elikkäs metronomin luota on muikeat näköalat kaupunkiin. Siellä on myös skeittareita, graffiteja ja klonksuvia betonilaattoja – ikään kuin Kaivopuisto ja Itä-Pasila olisi yhdistetty ja lisätty vähän Tornin näköalaa. Hyvä pössis, siis. 

Täällä sijaitsee myös yksi maailman selittämättömistä ITE-kenkätaiteen teoksista: vaijerilla roikkuu sinne heitettyjä kenkiä viehkon sattumanvaraisessa sommitelmassa. Jotkut väittävät tällaisten kenkien olevan merkki alueella tapahtuvasta huumehien myynnistä, mikä on siinä mielessä uskottavaa, että makeahko metsän tuoksu on alueella vahva. Toisten mukaan ne voivat olla merkki menetetystä neitsyydestä, mikä on pusikkojen kuhinan perusteella uskottava selitys sekin. Niitä voidaan pitää myös jengirajojen merkkaamisena, mutta jotenkin tämä merkitys tuntuu tässä ympäristössä hieman liian bronxilaiselta. Ne voivat olla myös yhdysvaltalaiselokuvissa nähtyjen tapojen kopiointia, mikä on kamalan tylsä, mutta todennäköinen selitys. Joka tapauksessa teos, kuten näkymäkin, on parhaimmillaan ilta-auringon aikaan. Niin kuin koko kaupunki.

Kansainvälinen taideilmiö

Tässä sitä maisemaa.
Laitan kuvan tälleen pienenä, niin sen epäskarppius ei paljastu.

Silmänruokaa ja alennustilaa kenkänäyttelyssä

No nyt on Lontoon Victoria&Albert -museossa kenkäkulttuuria tarjolla kerrakseen: Shoes – Pleasure and Pain -näyttelyssä on esillä kenkähistorian helmiä, mutta myös alennustilan hetkiä. Yksi niistä todistaa monarkian mädännäisyyden.

Caroline Grovesin Parakeet Shoe

Kuva: Dan Lowe

Näyttelyn kenkiä ei ole jaoteltu kronologisesti vaan melko löysin teemoin. Tämä vähentää näppärästi ihmisten pakkautumista näyttävimpien vitriinien eteen, kun wow-kengät on siroteltu laajemmin. Toisaalta pakkautumista aiheuttaa onnettoman näkymättömät tekstit, joita lukeakseen on ainakin näin keski-ikäisen tihrusteltava tarkkaan ja kauan, muiden tiellä pönöttäen. Fonttikoko suuremmaksi ja vähän lisää valoa teksteihin, kiitos.

Yritä näitä sitten tihrustella. Ja hiljaa siellä takana, hyväsilmäiset!
Kuva: Victoria and Albert Museum, London

Näyttelyssä piisaa ooh ja aah -kenkiä, mutta myös historiallinen näkökulma on otettu mukaan. Muita kulttuureita edustaa Kiinan jalansidontaperinne kyllästymiseen asti sekä pari kenkää Intiasta ja Orientista. Myös suunnittelu- ja valmistusprosessi saa oman osastonsa. Suomikin on esillä näyttelyssä: Tom of Finlandin nahkakenkiä(kin) pullisteleva piirros kiiltävine saappaineen komeilee muikeana fetissiosastolla.

Tomppa luuraa alavasemmalla

Kuva: Victoria and Albert Museum, London

Shoes – Pleasure and Pain on Clark's-kenkämerkin sponsoroima, mutta merkin näkyvyys on hillittyä ja perusteltua.  Louboutin ja Jimmy Choo sen sijaan mainitaan joka toisessa lauseessa, mikä ei ehkä ole ihan perusteltua, vaikka Carrie ja Tuksu niistä tykkäävätkin.

Tulihan nyt selväksi, että Louboutinin kengissä on punaiset pohjat?

Kuva: Victoria and Albert Museum, London

Kiinnostavin vitriini oli mielestäni satukengille ja niiden tosimaailman replikoille omistettu kokonaisuus, jossa oli esillä lähinnä elokuvien tunnetuksi tekemiä kenkiä. Ja todellakin, Swarovski on tehnyt ihan oikeat kristallikengät Disneyn Tuhkimo-elokuvaa varten. On ne aika mäiheät, mutta sovittamattakin näkee, ettei mikään prinssi ole sen kärsimyksen arvoinen. Tai sitten Tuhkimo oli rankan puolen masokisti, mikä avaa ihan uusia tapoja avata tarinan sanomaa.

Keijupöly ja jalat kenkien sisään lisätty digitaalisesti.
Kuva kaapattu Disneyn Tuhkimo-elokuvan trailerista

Näyttely antaa meille keski-ikäisille mukavasti aihetta tuntea ylemmyyttä nykynuorisoon ja narista siitä, miten jo meidän aikanamme: Tällä hetkellä (jostain käsittämättömästä syystä) niin kovasti muodissa olevat Nellyn piikkikantakorkkarit ovat selvästi velkaa Malcolm McLarenin ja Vivienne Westwoodin Spiky Shoes -korkokengille vuodelta 1974. Tosin ne ovat ehkä tsiljoona kertaa uskottavammat kuin nykyiset hihii-pseudokoviskorkkarivastineensa.

Malcolm McLarenin ja Vivienne Westwoodin Spiky Shoesissa on aitoa asennetta.

Kuva: Victoria and Albert Museum, London

Toinen kenkämaailman käsittämättömyys eli beigen korkokengän hittiasema taas selittyy osin sillä, että Cambridgen ruhtinatar (jonka näyttelyteksti odotti kaikkien tunnistavan Williamin Kateksi) on toistuvasti laittanut sellaiset jalkaansa. Ja niin on tehneet jotkut muutkin kuninkaalliset. Ja heti siitä tuli muoti.

Monarkia pitäisi niin jo kaataa.

Raskauttavaa todistusaineistoa Shoerazzin sivuilta

Näyttelyssä esitellään muutama kenkien keräilijä. Osa kerää niitä itselleen, osa muuten vaan ja eläydyn tehokkaasti useimpien kertomuksiin. Mutta sitten on se Robert. Tällä Robertilla (ei taustatietoja, mutta en minäkään kehtaisi kertoa) on kahdeksansataa paria Adidaksen lenkkareita. 800. Paria. Addun. LENKKAREITA. Miksi??!!!111111!!!??+

Tietystä toistavuudestaan huolimatta näyttely tarjoaa silmänruokaa, tietoa ja uusia näkökulmia kiinnostavalla tavalla ja sopivalla laajuudella. Lisäksi V&A-museon kahvilasta saa ihania skonsseja, joita voi mussuttaa paakkukerman (käännä ite clotted cream paremmin!) saattelemana sisäpihalla ja samalla seurata ihmisten telmintää kahluualtaassa.

Suosittelemme!

Kummat kengät muotinäytöksessä

Wetterhofin valmistuvat jalkinesuunnittelijat esittivät tuotoksiaan (ja oli siellä jotain vaatteitakin seassa) Nosturissa 6.5. W15-näytöksessä ja sinnehän oli mentävä. Äitienpäiväkonsertin kidnappaaman Satun sijasta seuranani oli varakumma K. 

Televisiosta olimme nähneet, millaista muotinäytöksissä on ja olimme innoissamme: luvassa olisi salamavalojen säihkettä, julkkiksia, tyylikkäitä ihmisiä, litroittain shampanjaa ja Anna Wintour tuijottamassa tiukasti.

Näin kuvittelimme ja lisäsimme ripsiväriä.

Anteeksi julkkikset, mutten tunnistanut teistä ketään. Tyylikkäitä ihmisiä näkyi kyllä, mutta se ainoa Anna Wintouria etäisesti muistuttava oli mies ja hymyili liikaa. Kellään ei ollut edes aurinkolaseja. Ainoa kuohuva, joka lasiini kaatui, oli itse maksettu siideri. Salamavalotkaan ei välähdelleet tunnelmallisesti, kirotut olkoot nämä uudet kamerat, joissa ei salamaa tarvita.

Itsellänihän ei ole sellaista kameraa

Jostain syytä meille ei oltu varattu VIP-aitiota, vaan jouduimme rahvaan sekaan catwalkin reunamille. Poke jopa esti siirtymisyrityksemme parvelle, koska ei selvästikään tiennyt, keitä me olemme. Hänkään. Muutenhan toki kuljemme mielellämme incognito, mutta kenkien tiiraaminen ilman röntgenkatsetta oli melko haastavaa lattiatason väkijoukon keskeltä. Kuinka paljon nilkka- ja kyynärpääniveliä olisikaan säästetty, jos kengät olisivat näkyneet myös videoprojisointeina!

Kameran kehnouden ja kuvaajan lahjattomuuden lisäksi harmina olivat muut katsojat.
Kuvassa harvinainen sekunti hyvää näkyvyyttä.

Mitä kengistä näin, niin hienojahan ne olivat! Osa todella hienoja! Muutamat jopa upeita! Erityisen iloinen olin siitä, kuinka moni suunnittelija mainitsi eettisyyden ja kestävän kehityksen suunnittelunsa lähtökohtana.

Suurin osa kengistä vaikutti myös varsin käveltäviltä, mutta osan kohdalla sai jännittää, tekisivätkö aplodien ääniaallot täyskaadon hoippuvassa malliparvessa. Käveltävyys on yleensä plussaa kengissä, mutta jos kyse on enemmän konsepti- kuin käyttökengistä, niin kannattaa varmistaa, että edes malli pystyy liikkumaan niissä sulavasti. Tai tehdä kävelemisen vaikeudesta the juttu ja tikkukatkokävelystä uusi musta. Itsehän olen jo näin tehnyt.

Näytöksen alussa nähty tanssiesitys oli raikas ja kokonaisuuteen hyvin nivoutuva idea. Jotain vastaavaa olisi hyvin voinut ripotella sekaan myöhemminkin. Nyt näytös oli asiallisesti toteutettu, kaikki oli niin kuin pitääkin, mallit tuli, mallit meni, valot oli päällä ja musiikki soi. Vaan voisiko tällaisessa näytöksessä olla raisuutta, yllätyksellisyyttä ja ehkä provokaatiotakin? Voisiko joku malleista vaikka... hymyillä? Minun nuoruudessani opiskelijoilla oli sentään tapana kapinoida! Murskatkaa Systeemi! Nih!

Itse kengissähän ei ollut irtiotoista puutetta.

Rita Kärkkäisen Gravity-mallisto yhdisti hienosti yksinkertaisuutta ja koristeellisuutta. Nimensä mukaisesti kengät näyttävät uhmaavan yksityiskohdissaan painovoimaa niin kestävyytensä kuin painopistettä keikauttavan muotoilunsa puolesta. Snobbaillakseni kenkämerkkitietämykselläni väitän löytäväni vaikutteita Trippeniltä ja Marita Huurinaisen Wave-mallistosta. Ja koska Kummissa kengissä neuvotaan varsinkin silloin kun kukaan ei pyydä, ehdottaisin näitä kenkiä käyttöön vähän trendikkäämmille Star Wars -faneille.

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Daniela Siirtola on panostanut Leap of Faith -mallistossaan klassiseen naisellisuuteen, mausteena sipaus pornahdusta – hieman Minna Parikan varhaisempien mallistojen tyyliin. Nämä kengät sopisivat mitä parhaiten ranskalaisen elokuvan ensi-iltaan, varsinkin jos käsikynkässä sattuu oleman esim. Johnny Depp tai Irene Jacob. 

Kuva: Juhapekka Haapoja

Sonja Huttusen graafisen mekaanisessa Illuminated-mallistossa olen näkevinäni tippasen United Nudea. Pidän erityisesti mustavalkoisuuden ja huomiovärin harkitusta yhdistelmästä, jota myös graafisessa suunnittelussa usein käytetään. Näiden kenkien tyyppikäyttäjä voisikin olla graafikko, jolla on tietenkin myös mätsäävä Pantone-muki, tai kenties arkkitehti, joka on päättänyt riehaantua ja käyttää outfitissään häivähdyksen muutakin kuin mustaa. Ja kyllä, turvavyön käytöllä materiaalina on tarina, tsekatkaa Huttusen tumblrista.

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Kuva: Leena Aro

Jämiä//Koivusen Välimatka-malliston yksinkertaisuuden ja koristeellisuuden yhdistelyssä havaitsin pienen vivahduksen Terhi Pölkkiä. Kengät olivat niin unisex, että niiden jaottelu miesten ja naisten malleihin tuntuu turhalta – ei sillä, että tällä jaottelulla yleensäkään olisi mitään järkipohjaa. Nämä kengät ovat monikäyttöiset olematta tylsät ja ne sopivat esimerkiksi matkailijalle, joka ei tiedä, joutuuko määränpäässä töihin, juhlimaan vai juhlimaan ihan työkseen.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Voiko Emilia Nybergin barokkisen eklektistä (vihdoin, vihdoin pääsen käyttämään tuota sanaa!) Amourn-mallistoa katsoa ajattelematta Irregular Choicea? No ei todellakaan voi! Paitsi jos on tietämätön, sokea tai eri mieltä kanssani! Viitteitä tyylihistoriaan on käytetty todella hauskasti – jos haluat leimautua humoristiseksi austenistiksi, niin tässä sinulle kengät!

Kuva: Leena Aro

Kuva: Emilia Nyberg

Kuva: Leena Aro

Fanni Niemelä on suunnitellut variaatioita vahvaplatformisesta mustasta kengästä yhdistettynä kullan eri ilmenemismuotoihin. Gilded-mallisto muistuttaa Priviledged Moksin hittikenkää, mutta on huomattavasti hienostuneempi. Nämä kengät ovat oivalliset aloittelevalle, kenties hieman ujostelvallekin nudistille. Nämä kun on jalassa, niin ketään ei enää kiinnosta, mitä muuta päällään kantaa tai on kantamatta.

Kuva: Iida Ranta

Jos Alien kävisi treffeillä, se kävisi treffeillä Natalia Perepelkinan Decoded-malliston kengissä. Mustanpuhuvan scifikkäät jalkineet rankaisee mittakaavaa ihan olan takaa ja tuovat hallitussa liioittelussaan mieleen Kermit Tesoron kengät. 

Kuva: Kimmo Hokkanen/Mainetoimisto Kohu

Kuva: Kimmo Hokkanen/Mainetoimisto Kohu

Anna Laitilan The Remnants from the Place Once Called Earth -mallisto on nimeäänkin myöten vielä inasen Decodedia dystooppisempi. Kun Darth Vader esiintyy dragissa, nämä ovat hänen kenkävalintansa ja kaikki yleisössä toivovat, ettei Darth astuisi juuri hänen varpaillensa. Kenkien muodossa on jotain samaa kuin Gabriella Marina Gonzalezin luomuksissa, mutta mielessä käy myös vanha kunnon Demonia.

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kuva: Jussi Koivunen Photography

Kumpikaan yli viisi minuuttia tätä blogia seurannut ei yllättyne siitä, että Oona Pylkkäsen Hi Fly -mallisto on ehdoton suosikkini. Kengät ovat juuri sillä rajalla, että meneekö jo överiksi vai ei, mutta ei mene. Tai siis menee silleen sopivasti. Värit, kuosit ja niiden yhdistelmät ovat herkullisia (spin off -kakkusarja, kenties?) ja varsinkin riemastuttaa se, ettei kengännauhoja oli maastoutettu näkymättömiin, vaan ne ovat selkeä osa sommittelua. Samanlaista värikkyyttä löytyy Pisaverden kengistä, mutta kyllä nyt haluaisin vetää esiin myös sen suurimman ässän: suunnittelussa on jotain samaa kuin John Fluevogilla. Ja sitä enempää ei kenkää juuri voi kehua.

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Kuva: Kirsi Tuura

Juuri saamamme tiedon mukaan näytöksen voi katsoa sähköisen verkon välityksellä.

Grande finale