Nämä Bronxin saappaat olivat ihan kivat sellaisenaankin, mutta koska olen värinarkki, jotain oli tehtävä. Tajuan makuni olevan hyvin, hyvin erilainen kuin monella muulla, joten jos olet mustan/tummanruskean suuri ystävä, lopeta lukeminen tähän. Saatat järkyittyä.
 |
| Ennen |
Askartelukaupan myyjä väitti, että ihan tavan akryylimaali käy kenkienkin maalaukseen, joten tempaisin hyllystä Charlottan turkoosin puolen desin purkin. Sillä sudin kengän kärjet ja hihnan. Sössimisosion suoritin sekoittamalla (juuri niin kuin kaikissa ohjeissa kielletään) turkoosiin hieman laatikosta löytynyttä hopeaista nahkamaalia, erimerkkistä tietenkin. Tuloksen hieroin epätasaisesti keskiosiin ja tulihan siitä mukavan epämääräinen! Koska tulos ei vielä ollut tarpeeksi outo, vetäisin puhtaiden turkoosien päälle kiiltomaalikerroksen. Todella kiiltävän pinnan lisäksi se korosti väriä ihan huolella, eli jipii!
 |
| Jälkeen |
Itse pidän uudesta värityksestä kovasti, mutta mitä sanoo maailma? Raitiovaunupysäkillä tyypillisehkö Kallion asukas pälyili hetken ja yltyi sitten kehumaan, kuinka mukavaa kun on väriä kengissä. Kadun testi läpäisty, fashionistoista viis!
 |
| Kengät niiden käyttäjän luonnollisessa ympäristössä, Gruppo Coffeessa |
Korostan vielä, että nahan puhdistuksessa kannattaa olla huolellinen. Itsehän en ollut, joten vähän alkaa tuo sössimisosuus jo kesiä. Päätin kuitenkin, että sehän vain lisää kenkien katu-uskottavuutta ja kenties raaputan vähän enemmänkin pois. Muutenkin kannattaa olla realisti maalausaikeissaan. Käsitellyn nahan päälle sudittu maali ei vaan ole sama asia kuin nahkaan jo valmistuvaiheessa ammattilaisen ottein saatu väri. Mutta kummasti se elämää piristää silti!
 |
| Näitä tarvittiin: vesikulho pensseleiden puhdistukseen, kangaspala nahan puhdistukseen, vanhoja öljyväripensseleitä (muutkin käy, kunhan on tukevia), puhdistusainetta, kiiltomaalia, turkoosia akryylimaalia, hopeaista nahkamaalia. Nestemäiset asiat vettä lukuunottamatta muistaakseni Hobby Pointista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti