Kummat Kengät matkustaa: Kööpenhamina

Ennen lähtöä työmatkalle Kööpenhaminaan kannattaa varmistaa muutama asia:

1) Pidä huoli, että hotelli on sijoitettu alueelle jossa on runsaasti kenkäkauppoja
2) Pidä huoli, että sinulla on aikaa käydä ko. kenkäkaupoissa

Itse en näitä neuvoja noudattanut ja tulos oli kohdallani säälittävä.

Olin kuitenkin varautunut matkaan loistavasti. Huhu kertoi, että Kööpenhaminassa olisi kevät (ei muuten ollut), joten pakkasin mukaani tätä 36 tunnin pikareissua varten Minna Parikan Edit-ballerinat sekä uutuuttaan kiiltävät mustat Bugs-ballerinat.

Valmiina Kööpenhaminan valloitukseen.
Kuvassa myös koreografin Converset.

Julma totuus on se, että uskomattoman tiukan esitysaikataulun johdosta tällä kertaa näin Kööpenhaminasta ainoastaan lentokentän ja rautatieaseman lisäksi yhden teatterin sekä Vesterbrogade-kadun, joka ei valitettavasti sijoittunut kylän kenkäkeskittymäan.

Sitkeästi kuitenkin yritin. Kävellessäni tätä samaista katua edestakaisin, bongasin yhden etnisiin asusteisiin keskittyneen liikkeen (jossa ikkunan perusteella oli kyllä veikeän etnisiä keikkatossuja) ja ainoastaan yhden kenkäkaupan. Tämä oli Fly Londonin liike, joka normaali olosuhteissa olisi ollut riittävä, mutta jos kaupungissa on yleinen rukouspäivä, ei sekään tietysti ollut auki.

Kööpenhaminan etnisempi valikoima.
 (Vesterbrogade, 102)

Fly Londonin kengistä saattoi vain haaveilla ikkunan takaa.
(Vesterbrogade, 107C)

Eli köykäiseksi jäi tämän naisen kenkä hurvittelut Köpiksessä. Opin kuitenkin sen, että aina yhtä ihanalla Kööpenhaminan lentokentällä turvatarkastusta nopeuttaa kummasti jos vartijana on nuori kenkätietoinen nainen joka osaa arvostaa asiakkaansa kenkiä.

Kivat kengät auttaa pääsemään sutjakasti ulos myös turvatarkastuksesta!

Straight - mustankiiltävää askellusta

Pitkästä aikaa nykytanssiteos, jossa liikutaan ihan olan takaa! Joona Halosen Straight Zodiakissa pistää viisi miestä lavalle, eikä tanssin fyysistä perusluonnetta varsinaisesti piilotella. Ja mikäs siinä fyysistellessä, Tuuli Kyttälän hienojen äänien tahtiin!

Kuva: Timo Wright

Osa liikunnasta tapahtuu mustankiiltävissä Nitelifen megagigaplatformkorkokengissä (kiitos Minttu Vesalan), jotka yllättävän luontevasti mätsäävät puvustuksen miestenpukujen kanssa. Syytän turhan konventionaalista pukeutumiskulttuuria siitä, ettei tällaista yhdistelmää nähdä useammin!

Näillä ne menee köpötellen

Onneli ja Anneli – värikästä ja mukavaa!

Helsingin kaupunginteatterissa oli tänään ensi-illassa Lija Fischerin ohjaama Onneli ja Anneli, johon myös Kummat kengät sai VIP-kutsun median arvostettuna edustajana. Tai siis tarkemmin ilmaistuna kaverin siivellähän sinne mentiin.

Pukusuunnittelija Katariina Kirjavainen oli, epäilen, tyhjentänyt Hakaniemen Derbyn Arteista, El Naturalistoista ja Vintroista, sillä ainakin nämä merkit bongasin esiintyjien jaloista. Ja hyvinhän ne sinne sopivatkin, värikkäitä, mukavia ja hilpeästi naiveja kun ovat. Samoin kuin itse esitys.

Herkkupahisfasistilutkahahmo Minna Pinnan (Vappu Nalbantoglu) korkosaappaiden tarkempi informaatio jäi selvittämättä, sillä ne olivat mustat eli osaamisalueeni ulkopuolella. En myöskään voi tukeutua yleisön apuun tässä kysymyksessä, sillä en uskaltanut kysyä Nalbantoglulta, saanko ottaa kuvan sen jaloista - olin vähän vielä Minna Pinnasta peloissani. Sampo Kerolalta kyllä uskalsin kysellä, joten voilà: vapautuneen orpolapsen Artit sekä Kerolan sulosääret!

Jalalla laitetaan koreasti myös esityksessä

.

Päivän bongaus: Red Wing

Kummat kengät oli päivän toisella kahvitauolla Grupossa, kun mitä mainioimman vintageliike For Love or Moneyn isäntä Juhani Lehmus astui sisään työväenluokan oi!-charmin ja töölöläispapan hillityn porvaristyylin yhdistävissä Red Wing -kengissään. Juhanihan on sen verran tyylikkäästi pukeutuva henkilö, että melkein harmittaa, että aiheemme on pelkästään kengät, mutta tällä mennään.

Siiri varastaa huomion jopa kengiltä

Täytynee tunnustaa, että vielä hetki sitten olimme kenkäjuntteja, jotka eivät tienneet Red Wingeistä mitään. Se asia on nyt korjattu. Erityisesti impromptu-oppihetkestä jäi mieleen selitys kengän tasaiselle pohjalle: Ilman korkoa on hankalampaa kompastua pilvenpiirtäjätyömaalla. Kätevää.

Yhdysvaltalaisia Red Wingejä on valmistettu yli sata vuotta ja muutkin lähteet kuin Juhani ja valmistajan nettisivut vahvistavat, että nämä kengäthän kestää. Tämä nimenomainen pari on tilattu yltiömodernisti internetistä, mutta nostalgisempaa kokemusta halajava voi tutkailla Red Wingejä livenä esimerkiksi Old Gloryssa Albertinkadulla.

Päivän kengät: Minna Parikka – Seiren

Päivän kengät hetkeä ennen ensi-iltaa

Aiemmin pidin vitsejä naisten alennusmyyntikäyttäytymisestä typerinä legendoina, mutta sitten menin Fashion Stock Salesiin Minna Parikan osastolle. Mikä tappamisen meininki! Kyynärpäät viuhuivat, silmät kiiluivat saalistushimoa ja olen melko varma, että joku yritti suihkuttaa silmiini Lasolia. Harvoin olen pelännyt niin paljon. Ihmettelenkin, miksei aiheesta ole vielä kehittynyt uutta elokuvagenreä, fashion-toimintaelokuvaa: Sinkkuelämää meets Battle Royale in Liekehtivä torni.

Seirenit olivat puhtaasti heräteostos, hopea ei todellakaan ole vaatekaappini tyyppiväri. Jouduin tungoksessa työnnetyksi tämän parin luo juuri kun ne ilmestyivät laatikostansa ja pidin tätä jonkinlaisena merkkinä – varsinkin kun en enää uskaltanut/kyennyt liikahtamaan muitten parien luo. Edullinen hinta toki vaikutti myös, olen aina innokas säästämään kenkäkaupoilla. Hinnan pienuus selittyy osin kenkien ottamalla hitillä, mutta minua pikku naarmut eivät haittaa. Niistähän voi joku vaikka saada sen käsityksen, että minulla olisi elämä.

Harmaalla kesytettynä kengät sopivat hyvin muuten varsin värikylläiseen vaatekertaani. Käyttöä on löytynyt, sillä kengät ovat todella mukavat ja niitä voi käyttää arjessa ja juhlassa, kreisibailausbileistä hautajaisiin. Tosin jos oikeasti kävisin kreisibailausbileissä, voisi minut niiden jälkeen toimittaa suoraan hautajaisiin, omiini. Mutta kenkiä ei tarvitsisi vaihtaa.

Seuraava Fashion Stock Sales Helsingissä 24.–25.5.2013. Pue suojukset ja mene!

Päivän asukokonaisuus nro 1

Kummat kengät on saanut tietää, että niin kutsuttu "päivän outfit" on kovin suosittu aihe nykypäivän blogeissa. Nytpä näytetään nuorisolle, mistä keski-ikäinen tyylikana pissii! Oi, kansan syvät, pukeutumisneuvoja kaipaavat rivit! Jo avautuvat persoonallisen pukeutumisen salat ja lyömättömät tyylivinkit! Näitä neuvoja seuraamalla sinäkin voit olla yhtä fantsu kuin me!

Keräsimme moderniin tapaan tyylikollaashin, jolla tarjoamme epätietoiselle pukeutujalle selkeän ja loistokkaan asukokonaisuusehdotuksen à la Kummat kengät. Tällä huolella ja rakkaudella laaditulla ohjeistuksella et voi olla onnistumatta upean ja persoonallisen lookin koostamisessa! 

Pomminvarma pukeutumisjippo. Esimerkkinä kivoista kengistä Minna Parikan Raquel.

Ja kas, näin vinkkiemme avulla olet tyylin terävimmällä huipulla! Miten helppoa se onkaan kun sen osaa!

Pikkukenkäpygmalion

Ostin Ebaysta käytetyt Kickersin nahka-mokka-kangas-kävelykengät, kun halvalla sai ja korko oli kiva. Ikävä kyllä kengät olivat vähän pienet, mutta varsinainen ongelma oli väri. Mikä järkyttävän räikeä beige! Kengäthän olivat kuin huutomerkki hautajaisissa.

Mutta kas, nytpä pääsisin kokeilemaan uusia kenkämaalejani samalla kun yrittäisin peittää kenkien ylitsevuotavaa huomiohakuisuutta. Tästä alkaa kenkien make under!

Lähtötilanne. Mikä järkyttävä värikylläisyys!

Kuparihan on aika hillitty värivalinta. Sitä siis nahkaosiin, jotka tällä kertaa muistin ensin puhdistaa huolella.

Tukevaksi taiteltu foliopala auttaa reunojen pysymisessä siistinä vaativassa maalaustilanteessa

Kupari auttoi kyllä asiaa, mutta vielä pitäisi saada kengät vaatimattomimmiksi, että niille löytyisi käyttöä muuallakin kuin sirkuksessa. Mahtaisiko glitter pysyä kangasosissa? Sillähän saisi kengät kivasti katoamaan seinään. Kokeillaanpa!

Glittermaalipinnasta on helpointa saada tasaisen näköistä, kun pinta ja glitter ovat jotakuinkin saman sävyisiä. Esimerkiksi kupariglitter näytti tässä pinnassa lähinnä mustilta pisteiltä. Pesin pois.

Nahalle glittermaalia on helppo levittää, mutta kangas imaisee kosteuden ja jättää nopeasti sutiin ikäviä glitterköntsiä. Otteiden on oltava rivakat ja sutia saa huuhtoa usein. Myös kankaan kostutus auttaa. Mitenkään liian vaikeata tämä ei kuitenkaan ole. Maali tuntuu tarttuvan kankaaseen hyvin, mutta pidemmän aikavälin pysyvyyden todistaa sitten tulevaisuus.

Kyllä näillä jo kirkkohallituksen kokoukseen menisi

Laittelin vielä varmuuden vuoksi kiiltomaalia glitterin ja kuparin päälle. Glitteriä se himmensi ihan inasen, mutta toisaalta auttanee pitämään sen paikoillaan. Kuparin väri syveni vähän ja jos oikein tarkkaan katsoo, on kiiltoakin enemmän. Siis tosi tarkkaan – fiksummalle ihmiselle ei olisi ollut yllätys, että jo valmiiksi kiiltävälle maalille kiiltomaali ei tuo lisäkiiltoa samassa mitassa kuin mattamaalille. Nyt sen tiedän minäkin.

Keskellä kiiltomaalia, oikealla ei. Vasemmalla verrokkiryhmä.

Korot vähän ikävästi vielä hyppäävät muuten jo vaimennetusta kokonaisuudesta, joten sivalsin hiukan kupariglitteriä niihinkin kesyttääkseni ne samaan ruotuun nyt jo hyvässä säyseyden tilassa olevien kenkien muiden osien kanssa.

Glitter rauhoittaa villeimmänkin koron

Mokkaa en osaa kotikonstein käsitellä, joten se oli pettymyksestä syvään huokaisten jätettävä räikeän khakiksi. Kengännauhat sen sijaan menivät vaihtoon ilman muuta – kenkien omat nauhat suorastaan huutavat huomiota, jotain hillitympää on löydettävä. Koska valmiit kengännauhat yleensä ovat kovin railakkaita, päädyin menemään nauhakauppaan, jonka laajoista valikoimista varmasti löytäisin tarpeeksi mitäänsanomattomat nauhakkeet.

Ja löytyihän ne!

Nauhojen päät voi sutia esim. (glitter)kynsilakalla purkautumisen estämiseksi

Upeasti koron hentoja sävyjä toistava, mutta kultaosiin yhteyttä ottava nauha kruunaa ympäristöönsä saumattomasti katoavan kokonaisuuden! Ja vihdoin on kengät kesytetty! Vulgaareista lunttupopoista on tullut virastosalikelpoiset harmaahiirulaiset!

Valmiit ovat. On saavutettu sovinnaisuus, hävitetty huomiohuoraus!

Maalit ovat merkkiä Angelus ja ne on tilattu Dharma Tradingista Yhdysvalloista. Hinta per pikkupurkki oli viime vuoden lopussa 2,25 $ eli noin 1,75 €. Neljäntoista purkin lähetys Suomeen maksoi noin 18 $ eli noin 14 €. Koska maalit tulevat EU:n ulkopuolelta, tulee lisäksi päälle alvit ja mahdollisesti tullimaksu, mikäli ihan massoittain intoutuu tilaamaan. Kengännauhat hain Diana-puiston Nappitalosta.

Kuparimaali on perusangelusta, väri ylläriylläri Copper,
glittermaalit Glitterlites-sarjan Desert Gold ja Penny Copper

Kaikesta tylsennyksestä huolimatta kengät eivät edelleenkään mahdu jalkoihini. Kunniakkaan harjoittelualustana toimimisen jälkeen ne saavatkin siirtyä seuraavaan hyvään kotiin, luonnollisesti Kenkäkirppis Hupsiksen kautta. Jos kaipaat todella tylsiä kenkiä koossa 39,5-40, siellä ne (kohta) odottavat!

Kengät koekäytössä ennen nauhojen siistimistä. Kahvinjuonti Gruppo Coffeessa sujuu hyvin ja muutenkin ovat kuulemma mukavat.

Päivän kengät: Eris

Eilinen tuunaus tuotti tulosta! Tänään on ilo puskea rännän keskellä iloisesti uusissa ja istuvissa Eris-saappaissa. Niin elämä, kuin pohkeet näyttää taas paremmalle!

HUOM kaikki kotivenyttelijät! Suosittelen hyödyntämään venytyksessä mittanauhaa optimaalisen leveyden saavuttamiseksi. Itsehän en tätä asiaa ymmärtänyt, mutta tsägällä homma meni kuin menikin putkeen. Eriksen varsi on nyt iloisen napakka, ja sain jopa farkut survottua saappaisiin sisälle. Luonnollinen venymä hoitanee homman lopullisesti himaan.

Pahuksen pohkeet

Olen aina kuvitellut omaavani normaalin ja tylsän jalan, sekä normaalipaksuiset pohkeet. Minna Parikan Eris-saapas osoitti kuitenkin toista. Paksuthan nämä minunkin pohkeeni ovat. Tämä ei kuitenkaan saanut minua jättämään saappaita kauppaan, vaan hääpäivän kunniaksi aviomiehen järjestämä yllätysohjelma suorastaan pakotti minut ne ostamaan.

Ajattelin, että läskejä kiristävät sukkahousut ratkaisevat tämän minimaalisen noin senttimetrin mittaisen ongelman. Kuitenkin, joko valitsin väärän sukkahousumerkin, tai sitten läskin määrä on niin kattava, että ne eivät vaikuttaneet ongelmaani mitenkään. Uhmalla kuitenkin saappaissa koko eilisen illan tepastelin, mutta kotiin päästyäni pohkeisiini nirhautuneet uurteet osoittivat, että asialle on jotain tehtävä.

Normaali ihminen ratkaisisi ongelman viemällä kengät suutariin venytettäväksi. Hmm, itse päätin toimia kuten jokainen itseään kunnioittava nainen toimii kenkäongelman kohdatessa, googlettaa ongelman. Kaikki tietävällä Suomi-24 sivustolla tarjottiinkin ongelmaan helpohkoa ratkaisua. Vaikka en kenties muissa ongelmissani tähän tiedonlähteeseen luottaisi, päätin kuitenkin tarttua tuumasta toimeen, ja antaa vinkeille mahdollisuuden.

Näin se meni:

1) Kostuta kengän sisäpinta, ja sen jälkeen täytä kenkä tiiviisti.

Ihanat Erikset täynnä tiukkaan rullalle käärittyjä Turkista ostettuja halpispyyheliinoja. Näppäränä tyttönä kastelin tuon kengän vartta lähinnä olevan pyyhkeen kosteaksi venymispotentiaalin maksimoimiseksi.

2) Lisää kenkään täytettä aina tunnin parin välein

No, minä tyttö lisäsin. Tässä vaiheessa käärin pyyheliinojen sisään tyhjät puolenlitran vetoiset limupullot. Ja taas odoteltiin. Odotellessa olikin hauska miettiä, että millä näppärillä täyteaineilla voi nainen kenkiään venytelläkkään. 

Muutaman tunnin kuluttua tulos oli tämä:

Huomioitavaa on myös. että aina kun survoin kenkään uuden venyttävän "täytteen" sivelin kenkiä haalealla vedellä, kuin kiitospäivän kalkkunaa konsanaan. 

Ja totta tosiaan, pikainen sovitus täyttöjen välillä osoitti, että hommahan toimii kuin unelma. Joko sunnuntain kunniaksi pohkeeni ovat kaventuneet, tai sitten Eris suuressa ystävällisyydessään joustaa ja milli millitä sopeutuu paksuihin pohkeisiini.

Nyt kengät ovat täyteen pingotettuina odottamassa aamua, koska ohjeiden mukaan, niiden on hyvä antaa kuivua täytteineen päivineen yön yli. Olen jokseenkin varma, että aamulla ne ovat täysin sopivat!

Klaustrofunktionalismi!

Vielä tänään klo 19 ja huomenna klo 13 voi kokea nainen-viulu-ääni-huonekaluvalleja Espan lavalla. Menkää ja hikoilkaa tai palelkaa, mielentilasta ja näytöksen ajankohdasta riippuen! Esityksen aloitus on yksinkertaisuudessaan tehokkaimpia/tahokkaimpia muistamiani, eikä se siitä kovastikaan loppua kohden pahene.

Klaustrofunktionalismi Facebookissa

Esityksen elävät esiintyjät kenkineen. Vasemmalta: treenikengät, esityskengät, normikengät, esityskengättömyys.

Syteen ja saveen - kokeellista kengänmaalausta

Nämä Bronxin saappaat olivat ihan kivat sellaisenaankin, mutta koska olen värinarkki, jotain oli tehtävä. Tajuan makuni olevan hyvin, hyvin erilainen kuin monella muulla, joten jos olet mustan/tummanruskean suuri ystävä, lopeta lukeminen tähän. Saatat järkyittyä.

Ennen

Valitsin päämääräksi osittain kiiltävän, osittain sössityn turkoosin pinnan. Ensin luonnollisesti puhdistin kengät askartelukaupasta saatavalla nahanpuhdistusaineella. Tässä kannattaa olla superhuolellinen, sillä puhdistuksen ja maalin pysymisen välillä on vahva korrelaatio.

Askartelukaupan myyjä väitti, että ihan tavan akryylimaali käy kenkienkin maalaukseen, joten tempaisin hyllystä Charlottan turkoosin puolen desin purkin. Sillä sudin kengän kärjet ja hihnan. Sössimisosion suoritin sekoittamalla (juuri niin kuin kaikissa ohjeissa kielletään) turkoosiin hieman laatikosta löytynyttä hopeaista nahkamaalia, erimerkkistä tietenkin. Tuloksen hieroin epätasaisesti keskiosiin ja tulihan siitä mukavan epämääräinen! Koska tulos ei vielä ollut tarpeeksi outo, vetäisin puhtaiden turkoosien päälle kiiltomaalikerroksen. Todella kiiltävän pinnan lisäksi se korosti väriä ihan huolella, eli jipii!

Jälkeen

Itse pidän uudesta värityksestä kovasti, mutta mitä sanoo maailma? Raitiovaunupysäkillä tyypillisehkö Kallion asukas pälyili hetken ja yltyi sitten kehumaan, kuinka mukavaa kun on väriä kengissä. Kadun testi läpäisty, fashionistoista viis!

Kengät niiden käyttäjän luonnollisessa ympäristössä,  Gruppo Coffeessa

Korostan vielä, että nahan puhdistuksessa kannattaa olla huolellinen. Itsehän en ollut, joten vähän alkaa tuo sössimisosuus jo kesiä. Päätin kuitenkin, että sehän vain lisää kenkien katu-uskottavuutta ja kenties raaputan vähän enemmänkin pois. Muutenkin kannattaa olla realisti maalausaikeissaan. Käsitellyn nahan päälle sudittu maali ei vaan ole sama asia kuin nahkaan jo valmistuvaiheessa ammattilaisen ottein saatu väri. Mutta kummasti se elämää piristää silti!

Näitä tarvittiin: vesikulho pensseleiden puhdistukseen, kangaspala nahan puhdistukseen, vanhoja öljyväripensseleitä (muutkin käy, kunhan on tukevia), puhdistusainetta, kiiltomaalia, turkoosia akryylimaalia, hopeaista nahkamaalia. Nestemäiset asiat vettä lukuunottamatta muistaakseni Hobby Pointista.