Hammerfestin groovyimmät nastat

Kummat kengät raportoi ensi talvea varten siitä, miten hyvin Icebugeilla pysyy pystyssä.

Olin lähdössä seurueineni tammikuussa Pohjois-Norjaan, Hammerfestiin ja ainoa mitä paikasta tiesin oli se, että siellä on kaksi kenkäkauppaa sekä paljon mäkiä ja kovin liukasta tähän aikaan vuodesta. "HANKKIKAA KENKIIN JÄÄPIIKIT!!!" oli meille hienovaraisesti vihjattu. Toistuvasti.

Jääpiikit? Ei nyt saatana sentään. Olenhan toki keski-ikäinen, mutten niin keski-ikäinen.

Taikakenkiä etsimässä

Olin kuullut huhuja kengistä, joilla ei kaadu kovinkaan helposti ja niitä tavoitellessani jouduin reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle: urheiluosastolle. Hyväkuntoiset ihmiset siellä kulki ihan normaalisti muiden joukossa niin kuin ei mitään. Urheiluvälineitä oli joka puolella ja muutenkin oli kaameaa.

"Icebug" luki samassa kyltissä kuin "50% ale". Selvä. Eir-l-mallin lila-ruskeaa – ainoaa siedettävää väriyhdistelmää – joko valmistettiin vain lapsille tai sitten suuremmat koot oltiin viety heti alen alkutemmellyksessä. Vaihtoehtona oli musta ja nougat. Otin nougatin, sitä olisi sitten kivempi jäätikköön juuttuneena rouskuttaa, kun kaverit on jo syöty.

Ihan kauhean tylsäthän nää on, mutta pystyssä pysyminen on prioriteettilistan huipulla.

Vasemmalla melkein siedettävä väritys, oikeanpuoleiseen oli tyytyminen.

Kuvat: Icebug

Kassa vilkaisi laatikkoon, löysi sieltä tunnistamattoman objektin ja kysyi stadilaisella ylimielis-nasaalilla, että kuuluuko se pakettiin. Ääneen totesin, että öö ei niin mitään hajua, mutta pään sisässä huusin: "Se oli siellä jo en mä sitä sinne laittanut en oo mikään myymälävaras en ees tiedä mikä se on ikinä en oo mitään kaupasta källinyt älä tapa tai jos tapat niin tapa nopeasti!". "Ai joo, nää on nää jäänastat", totesi myyjä selvästi vähän pettyneenä, kun ei päässyt hälyttämään paikalle sitä söpöä stevaria.

Nastat? Miten en ollut huomannut? Kenties siksi, etten ollut edes katsonut laatikkoon sisälle. Okei, tämä antoi uskoa pystyssäpysymiseen norjalaisessa jäämäessä, vaikka palauttikin minut lähtöruutuun kenkäpiikkien välttelyssä. Mutta nämä trendikkään groovyt nastat oli korkeintaan varhaiskeski-ikäiset.

Kävelevä munanmurskaamo

Nähtyäni Hammerfestissa lähes pystysuoran, jäisen mäen, jonka laella asumuksemme sijaitsi, onnittelin itseäni ostoksesta. On meinaan maailmanvaltias olo, kun sellaisen kuolonkummun voi tepastella reippaasti alaspäin, liukastumista pelkäämättä. Ylöspäin en astellut reippaasti, koska olin kuolla hengästykseen. Myös tasaisella maalla tikkupingviinikävely oli historiaa. Yhtään ei tarvinnut jalkojansa sijoitella hiekanjyvästen päälle, vaan menin vaan rennosti jään yli sille ylimielisesti lällätellen. Siis pään sisällä lällättelin, en ääneen. Yleensä.

Ääntähän nastoista lähtee. Kuulostaa siltä, kuin joka askelella murskaisi noin kymmenen munan kuoret jalkojensa alle. Parin päivän jälkeen kyllästyin olemaan kävelevä munanmurskaaja ja itsevarmuuskohtauksen pauloissa irroitin nastat. Heti meinasin vetää lipat. Normikengillä olisin vetänyt lipat, joten icebugien pitävyys on nastoittakin parempi kuin tavan kenkien. Ei kuitenkaan verrattavissa (groovy-trendikkäisiin) nastoihin.

Nastat saa irti ja takaisin melkein näppärästi.

Iltapäivä Hammerfestissa

Hammerfestin nähtävyydet ehtii yhdessä iltapäivässä, jos oikein hidastelee. Itse valitsisin ko. iltapäivään protestanttien kirkon, jossa on tosi hieno, vaikkakin hämmentävä ikkunamaalaus sekä jälleenrakennusmuseon eli Gjenreisningsmuseetin. Siellä sai sekä tietoa Norjan puolen Lapin sodasta seuraamuksineen (esim. ennen sotaa Hammerfest oli olemassa, sen jälkeen ei) sekä vohvelia lohdukkeeksi. Jos viivyt iltaan asti, kannattaa tarkistaa Arktisk kultursentraalin ohjelma.

Risti vai scifihenkinen henkilökuljetin ufojen hyökkäyksessä?

Kenkäturistia saattaa kiinnostaa Nissen-kauppakeskuksen Eurosko, josta löytyi myös norjalaisia erikoisuuksia, kuten viehättävän folklore-noitamaisia kansallispukukenkiä sekä paikallisväritteisiä töpikkäitä.

Materiaalina mm. villa ja hylje

Hienointa Hammerfestissa on kuitenkin – ainakin tammikuussa – sen sinisyys. Aamupäivällä valoa ilmestyy muodon vuoksi hiukan horisonttiin, ja sitten onkin vuorossa auringonlasku. Ja sinisyys. Joka muuttuu yhä sinisemmäksi ja sinisemmäksi. Ja sitten vielä sinisemmäksi, vaikkei voisi uskoa. Sitten kun sinisyys on äärimmillään, se tummuu vielä sinisemmäksi. Sitten se melkein materialisoituu. Sitten kun sinisyyttä ei enää minkään värikylläisyyden lakien mukaan voisi enää olla enempää, se kaksinkertaistuu ja sitten tuleekin pimeää.

Tämä on vasta alkua. Tai alun lämmittelyä.

Ulkotilojen lisäksi hyvä paikka ihastella sinisyyttä on Gulengin kahviliike, tuo pala Punavuorta Arktisk kultursentraalin vieressä. Kahvi on laadukasta ja sitä voi ryystää mukavasti vuonolle antavan ikkunan ääressä.

Kahvi maisemalla, kiitos!

Tätä on hyvä siemailla kirkonpolton lomassa

Kummat kengät ja Tommi Eronen

Kummissa kengissä on jälkeen edustettu Helsingin kuumimmissa teattereissa. Tänään vuorossa oli Teatteri Jurkka ja se näytelmä, jossa Tommi Eronen esiintyy. Näytelmä herätti suurta keskustelua.

Satu: Mikä tän näytelmän nimi on?

Mia: En tiedä mutta siinä on Tommi Eronen. 

Satu: Siis Tommi Eronen? 

Mia: Juu, Tommi Eronen. Huomasitko, että se oli hetken ilman paitaa. 

Satu: Joo. Oli niin timmit vatsalihakset, etten kyennyt enää tekemään mitään muuta ku tuijottamaan niitä.

Mia: Niin oikeestihan Tommi Eronen on minusta älykäs ihminen ja lahjakas näyttelijä.
Satu: Juu, toki.

Esityksen jälkeisessä skumppatilaisuudessa onnistuimme kaappaamaan Tommin kynsiimme, ihan vaan sillä varjolla, että meitä muka kiinnosti Tommin kengät. Oikeestihan halusimme vain päästä kosketusetäisyydelle. 

Kuvassa Sadun uudet Dr. Martensit ja Tommi Erosen iloisen punaiset lenkkarit.
Sitä emme tiedä, että kenen kenkä tuolla takana hiippailee.

Ja perään mainos: Jos haluat ihailla Tommin kenkiä (kuten me) ja nauraa sydämesi kyllyydestä suosittelemme lämpimästi Tommi Erosen esittämää ISÄ monologia Teatteri Jurkassa. Esitykset jatkuvat 20.3. saakka.

Tuskailukengät ja lyhtyjä bloggareille

Siinä ihmisen kärsivällisyys mitataan, kun se ensin löytää Fluemarketista halvalla ja käytettynä täydelliset kesä-Fluevogit ja sitten katsoo ulos ikkunasta ja toteaa, että näitä kenkiä ei pääse käyttämään ennen kuin Esteri sulattaa jääpuikon perseestään. Eli ei vielä hyvään toviin. 

Onneksi tuli LUX Helsingin iltatilaisuus. Kaikkihan me olimme siellä enemmän tai vähemmän suoraan raksahommista tulleina, mutta koska talvikengät olisivat saattaneet hiostaa, oli täysin välttämätöntä vaihtaa ihan sattumalta mukana olleet sisäkengät jalkaan – vaikkei se less-than-casual -pukukoodiin sopinutkaan.

Tämä kuva ei ole juhlapaikalta

Ja kas, tässäpä oiva aasinsilta kulttuuriin ja Lux Helsingin Lantern Parkiin. Siellä oli muiden lyhtyjen seassa korkokenkä, mutta myös muiden alojen bloggarit löytänevät suosikkinsa.

Tärkeimmät ensin!

Lyhty muotibloggareille!

Lyhty pyöräbloggareille!

Lyhty äitibloggareille!

Lyhty eläinbloggareille!

Lyhty sisustusbloggareille!

Lyhty ruokabloggareille!

Lyhty matkailubloggareille!

Lyhty helmiaskartelubloggareille!

Lyhty puutarhabloggareille!

Lyhty sähköjohtokeräbloggareille!

Loskasäiden talvikengät lammikossahypiskelijälle

Miksi törsätä rahansa kalliisiin vedenkestäviin talvikenkiin, kun saman voi teeseitseillä kumisaappailla ja villasukilla? Jos oikein hifistelee, voi saappaaseen tunkea pörröisen pohjallisen ja kas – lämpimät, loskankestävät talvikengät ovat valmiit! Eipä tarvitse enää hukata energiaa ylimääräisiin askeliin hyhmäisten lätäköiden kiertämiseksi.

Näkyykö logo?

Ihan mikä tahansa kumisaapas ei kelpaa talvikäyttöön, sillä pohjan muovinen liukkaus saattaa koitua kohtaloksi, varsinkin miinusasteiden yllättäessä. Testaa siis omasi huolella ennen kuin starttaat ankaran spurtin kohti raitiovaunun perävaloja. Oman kokemukseni mukaan ainakin kokokumisilla Huntereilla selviää slapstickittä, mutta varovainen kannattaa olla silti. Kaikilla kengillä. Onhan Suomen talvisää saatanasta ja Helsinki maailman suurin luistinrata.

Tärkeintä kuitenkin on, että tällä yhdistelmällä voi rauhallisin mielin hyppiä lammikoissa. Se, jos mikä auttaa ihmistä kestämään vaalipuheitakin vetisemmät talvikelit.

Lakerikenkiä ja lihan liikettä

Kummat kengät kävi taas kulttuurin parissa ja hengästyi pelkästä katsomisesta. Maija Mustosen kokoelmateoksessa Greatest Dance Hits Zodiakissa kymmenen tanssitaiteilijaa oli tehnyt koreografian valitsemaansa, tanssiin intouttavaan kappaleeseen.

Osa teoksista oli konseptuaaliseen kallellaan ja osassa mentiin raisulla tanssin ilolla eteenpäin. Tai varmaan niissäkin otettiin kantaa erilaisiin eksistentiaalisiin kriiseihin, mutta itse näin ne le jortsunkina pour le jortsunki. Siis ihan oikeata tanssintaa, Zodiakissa! Quelle miracle! Erityisen hienoa oli esiintyjien suhde yleisöön; tässä me nyt teille tanssitaan, olkaapa hyvät! Ja mehän oltiin.

Me Kummissa kengissä olemme suuria Jyrki Karttusen faneja, muun muassa koska Jyrki Karttunen on ihana. Suosikkipoikamme valinta illan avaajaksi oli tietenkin ihan nappi: liikkeellisesti vaativa ja samalla rento yleisön haltuunotto, niin kuin tapanaan on. Jyrki korjasi myös illan kenkäpisteet klassisilla lakerikengillään, vaikka ne ovatkin mustat. Musiikkina jotain Kylietä.

Twiittaa Jyrkille ja kehu sen kenkiä

Joona Halonen uhmasi painovoimaa sen sapelitanssin, mikä se nyt on, Hatsiturjakkeen, tahtiin. Hienosti vaihteli musiikin mukaan meno ja vastaanteko, itsestäänselvyyksiä oli vain hyväksi mausteeksi. Voi pojat, "Heitä voltti" ei enää tarkoita samaa kuin ennen.

Pohjasokerina Taneli Törmä räjäytti jäljellä olevan pankin silkalla riemulla ja reisilihaksella. Jumaleissön, että siinä hippi jorasi! Trailerista saatte jotain kuvaa. Jaa mikä musiikki? No en yhtään muista.

Vaikka kovasti riemuitsin lihan liikkeestä, niin kyllä ne henkisemmätkin teokset oli erittäin hienoja. Kehottaisin kaikkia, varsinkin nykytanssista vain vähän kiinnostuneita menemään, mutta kuten tavallista, Kummat kengät on myöhässä. Esitykset loppuivat jo.

Mitä seuraavaksi? The Greatest Dance Shoes? Kannatamme.

Uhkapelin syövereissä

Vetelehtiessämme Makkaratalon Ilo-joulutorin Anu'sko & Kenkiks -kojulla bongasimme ohikulkevat hienot raitakengät. Koska halusimme päteä, lähdimme arvuuttelemaan kenkien merkkiä kovaan ääneen. Satun mielestä kyseessä oli ilmiselvästi Lola Ramona, Mia taas oli kivenkovasti sitä mieltä, että Swedish Hasbeenshän se siinä. Yhtäkkisen villiintymisen puuskassa sorruimme uhkapelin synnilliseen houkutukseen ja löimme vetoa peräti kokonaisesta kahvikupposesta.

Huomaa oikeaoppinen ujo piimä -poseeraus

Ja kas, Swedish Hasbeenshän se oli. Satu selitteli erehdystään muistelemalla, kuinka Lola Ramonalla oli aivan samankaltainen, mutta värikäs malli joskus silloin, kun dinosauruksetkin oli lihavampia, mutta hyväksyi häviönsä kuin aikuinen nainen konsanaan.

Kenkien omistaja kertoi, että ne ovat sen verran tiukat varsista, että estävät tehokkaasti herätekenkäostokset – niitä kun ei ihan muuten vaan jaksa alkaa kiskomaan pois jaloista muita kenkiä sovittaakseen. Kenkäostos, joka lopettaa kaikki kenkäostokset?

Jos et ole vielä ihan valmis kenkäostosten lopetteluun, suosittelemme seuraavaksi kohteeksi Anu'skota, Kenkiksiä tai niiden vierestä löytyvää kenkäpaja Pihkaa. Ilo-joulutorilla vielä 21.12. asti!

Samoin kuin Anu'sko, myös Kenkiks käyttää kierrätysmateriaaleja.
Puodin pitäjä katsoi epäilyttävän kiinnostuneena mm. Satun takkia.

Kummat kengät mielenosoituksessa

En ole aiemmin ollut mielenosoituksessa. Ne ei jotenkin ole mun juttuni, mutta nyt tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettäessä... jollain on tosi hienot kengät!

...tuntui siltä että halusin olla paikalla. Tasa-arvon puolesta ja tyhmyyttä vastaan. Ehkä jopa vielä enemmän jälkimmäistä. Oletteko kuulleet niitä lain vastustajien "perusteluja"? Aivohan siinä repeää. Seuraava lakialoite voisi olla vaikka että kaikilla pitää olla... mahtavat keltaiset popot!

...argumentaation alkeet hallussa ennen äänestysoikeutta. Kerrankin tiede, alan ammattilaiset ja kansan enemmistö on samaa mieltä siitä, että... onpa älyttömän fantsut saappaat!

... lapset ei kärsi, vaikkei vanhemmat olisi mies ja nainen. Niinku että mitä tässä on enää keskustelemista? Veronmaksajien rahoilla on parempaakin käyttöä kuin... vilttikengät!

...tällaisen itsestäänselvyyden vatvominen.

No, laulamiseen en ryhtyisi, aaltoja en tekisi enkä voltteja heittelisi. Ne ei edelleenkään ole mun juttu.

Koska latteradikaali tarvitsee espressotankkauksen pystyäkseen osallistumaan kansalaisaktivismiin, lähdin kohti Musiikkitalon kahviota. Matkalla jouduin lainmuutosta vastustavien uskovien ääniaaltojen kantavuusalueelle. Synkkää todistusta tuli sieltä. Joukon olemus oli harmaan totinen. Suomen lippu oli ripustettu niin ankeasti, että sekin näytti kärsivän olemassaolostaan. Kontrasti kadun toiselle puolelle oli... upea väri!

...järjettömän suuri. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olen saanut tuntea toisenlaisia kristittyjä, sellaisia, jotka ovat sisäistäneet rakkauden sanoman. Silloin uskon tärkein funktio on jotain ihan muuta kuin... päivän heteroimmat kengät!

...olla sumuverhona omien ennakkoluulojen edessä ja vanhojen tottumusten saatanallisena sementtinä.

Täällä siis oltiin, tapahtumien keskipisteessä. Puheita pidettiin, mutta eihän niitä juurikaan kuulunut, joten olin pakotettu stalkkaamaan ihmisten kenkiä. Nekin oli kivempia tällä puolen Mannerheimintietä.

Ihmiset olivat varsin iloisia ja tunnelma optimistinen. Kukaan ei pahastunut, vaikken osallistunut yhteislauluun, aaltoihin enkä voltinheittoon. Ilmassa oli kuitenkin... mahtavan pinkit kengät ja suloinen koira!

... jännitystä, sillä äänestyksen tulos ei ollut mitenkään pomminvarma.

Kun ryhmä nuorisoa vieressämme katsoi puhelinta epäuskoisena ja huusi, että läpi meni, oli pakko kysyä, että onko varma tieto tuliko ylestä vai onko huhua vain mitä häh voiko olla! Vastauksena 105–92 ja kaveri lehterillä. Tiedon leviäminen kesti hetken, mutta siitä se sitten riemu repesikin! Ja kaiken huipuksi näin kivat kengät ja kysyin merkkiä, johon omistaja: "Tää on sellainen kanadalainen aika tuntematon merkki, Fluevog", johon ei oikeastaan ollut muuta vastattavaa kuin: "SEONIHANPARASMITENMÄENHETITUNNISTANUTNIINNOLOO!!!"

Yllätysfluevogit kruunasivat päivän

Joten kaikki hyvin Suomessa, ainakin hetken aikaa.

Vähän harmaata, muttei tulikiviä kuitenkaan

Anu'sko - vuoden yllättäjä

Kuten osa teistä on jo kenties huomannutkin, ovat kengät lähellä sydäntäni. Ja vaikka sitä ei kenties aivan ensimmäisenä minusta huomaisikaan, ovat ekologiset arvot myös tärkeitä. Jonkin verran näiden kahden komboa jo tapaa, mutta ulkonäössä usein on toivomisen varaan. Uusin kenkämerkkiystäväni Anu'sko vie tässä kombossa vuoden yllättäjä -palkinnon.

Kuva: Anu'sko

Anu'sko on yhdennaisen kenkämerkki Paimiosta. Anun omien sanojen mukaan jotain puuhaa piti keksiä kun ihmiset eivät tuoneet kenkiään suutariin korjattavaksi. Mikä onni se olikaan meille käsityön, kierrätyksen, kenkien ja maihareiden ystäville!

Itse törmäsin kenkiin Kampin Narikkatorilla syyskuussa Käsityökortteli -tapahtumassa, jossa Anu oli paikalle kenkiään kauppaamassa. Alusta loppuun kierrätysmateriaaleista käsityönä valmistetut kengät ovat uniikkeja ja upeita.

Omaan jalkaani päätyivät nämä eteisen- ja rähjähdysmatosta valmistetut uniikkikappaleet. Muutaman kuukauden käytön jälkeen voin suositella näitä lämpimästi. Nämä ovat ainakin omaan jalkaani oikein istuvat ja mukavat epelit.