Meidän ensimmäinen vierailupostaus, aaltoja!
Nyt tiedän miltä tuntuu kunniatehtävä: suuta kuivaa ja nilkat turpoavat. Elokuisilla helteillä ei tietenkään ole mitään tekemistä näiden fyysisten reaktioiden kanssa. Yritän epätoivoisesti täyttää Sadun juhlallisesti (FB-viesti: ”Saat viikon aikaa kirjoittaa jotain!”) minulle antamat blogisaappaat ja kertoa kuinka
OTZSHOESit toimivat Barcelonan kuumaakin kuumemmilla plazoilla ja historian pölyttämillä kujilla.
Takinkääntöjä
Mikä saa vannoutuneen
TOMS-tossuilijan vaihtamaan tänä kesänä Helsinkiin saapuneisiin kangaskenkiin, joihin liittyy kalkoliittiselta kaudelta peräisin oleva muumio? Uskaliaaseen kokeiluuni ei liity yhtä polveilevaa ja mielenkiintoista historiaa, vaan yksinkertaisesti Sadun minusta ottama tiukka kyynärote ja päättäväinen raahaaminen Mikonkadun popup storeen. Tokihan olin salaa jo kiinnostunut näistä uusista tulokkaista ja siksi en tehnyt suurta vastarintaa. Olin myös jo valmiiksi päättänyt, että ostan limenväriset tossut.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu oivallinen esimerkki tiedostamattomasta vaikuttamisesta asiakkaan ostopäätökseen. Joku saattaa sanoa tätä kyllä vaan ihan normaaliksi markkinoinniksikin, mutta minä sanon tätä ketjureaktioksi: Mukava myyjä oli aamulla päättänyt laittaa jalkaansa italialaisesta karkeasta pellavasta tehdyt Otzit. Minua ennen asiakkaana oleva nainen oli huomannut nämä myyjän jalassa, todennut ne kivannäköisiksi ja päätti itsekin kokeilla tätä väri(töntä)vaihtoehtoa. Asiakkaan peilaillessa jalkojaan minä ja Satu hiivimme ihan hiljaa ja huomaamattomasti, kuten tapamme aina on, liikkeeseen sisään. Päättäväisesti hiplasin limenväristä vaihtoehtoa, mutta silmäni harhautui jatkuvasti katsomaan pellavaisia tossuja, joita edelleen peilailtiin ihastuneesti. Jossain vaiheessa myös Satu alkoi kannustavasti huokailla näiden värittömyyksien edessä. Ja niin lähti asiakas pellavat tossut kassissa kaupungin hälinään ja muutamaa minuuttia myöhemmin seurasin minä omat
pellavatossut kainalossa.
 |
Etsi kuvasta tavoite ja lopputulos
|
Nyt ei haise jalkahiki
Ensimmäistä kertaa laitoin Otzini jalkaan lähtiessäni lentokentälle kohti Barcelonaa. Ensimmäisen kerran taisin ottaa ne pois jalastani viisi päivää myöhemmin avattuani kotioveni reissusta onnellisesti rähjääntyneenä.
Ensimmäinen kiitos menee antimikrobiselle korkkipohjalle. Nämä tossut eivät haise sukattoman kesämenon tiimellyksessä!
Välikommenttina on pakko kehua reissukavereitani. Kahta naista, joista toinen armottomana kenkäfriikkinä on sitä mieltä, että paras reissukenkä kesämatkoilla on yllättäen
SuperDryn flipflopit. Niillä kuulemma kävelee koko päivän ilman jalka- ja selkämurheita. Itse en moiseen extreme-kokeiluun ole valmis (kaikki varpaiden väleihin laitettavat asiat saavat minut pois tolaltani), mutta väite on uskottavasti todistettu todeksi. Valituksia ei kuulunut, ellei ajoittaista kitinää pitkiksi venyneistä (max. 2h) cavattomista hetkistä lasketa.
|
|
Kolme naista vilvoittelee (eli ihailee varpaitaan) Montjüicin kukkulan suihkulähteessä.
|
Selkävaivainen kaatuu onnellisena kengät jalassa sänkyyn
Aasinsiltaa pitkin päästäänkin Otz-kiitos numero kakkoseen. Se menee CorkLite® monikerroksiselle pohjarakenteelle. Avaruusteknologialta kuulostavan viritelmän ansiosta myös tällainen selkävaivainen jaksaa valittamatta taivaltaa 12 tunnin kaupunkivaelluksia +30 asteen helteessä. Otzi muotoutuu jalassa ja tuntuu pehmeältä. Sen takia on suuri vaara, että ne jalassa päätyy päivän päätteeksi nukkumaan. Toisaalta, herääpähän seuraavana aamuna lähtövalmiina.
Toinen matkakaverini vannoo mukavuuden nimeen. Vasta sen jälkeen tulee ulkonäkö. Ellei Converset. Reissukenkänä on jo viisi vuotta kulkenut jalassa
Birkenstockit. Saksalaista laatua todistaa se, että nämä birkenit olivat edelleen ihan toimivat, vaikka kävimmekin keskustelun: ”Katso, tuossa olisi uudet birkenit. Pitäisiköhän sun…? Ai ei. Okei.” Yhtään valitusta ei näidenkään kenkien omistajasta irronnut, vaikka kävelykilometrejä tuli päivässä kevyesti arvioituna ainakin 15. Tosin Gin Tonicit ovat Barcelonassa kultakalamaljan kokoisia.
Hienotunteinen pellava ei ilmettään väräytä
Otz-kiitos numero kolme menee kankaan kestävyydelle ja venymättömyydelle. Espanjalainen lyhyt kesäkaatosade yllätti ensimmäisenä iltana (ja toisena päivänä), mutta tossujen pellava ei ilmettään väräyttänyt. Kangas ei venähtänyt ja kuivui nopeasti. Viiden päivän jälkeenkin tossut pysyivät jalassa, mutta ymmärsivät kuitenkin joustaa hienotunteisesti jalkojen turvotuksen mukaan.
Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin Otzien takia unohdin jalkani, enkä tullut kotiin uusien kenkien kanssa. Asiaan ei millään tavalla vaikuttanut sopivasti paahtava helle, joka ei nyt ihan suoranaisesti kannusta menemään espanjalaiseen kenkäkauppaan sovittamaan nirunarusandalettejä.
Millaisissa kengissä sitten kulkevat paikalliset Penelopet ja Carmenit? Ensimmäisenä päivänä pongasimme kahdet Hunterin mustat kumisaappaat, mikä on ihan luonnollista: satoihan illalla ainakin puoli tuntia. Muuten katukuvassa vilisi kiilakorkoisia sandaaleja, tennareita ja muutamat übercoolit nilkkavartiset bikersaappaat. Ei siis mitään, mitä ei suomalaisilla Hämeenteillä ja -kaduilla olisi tänä kesänä nähty.
Viimeinen Otz-kunniamaininta kuuluu yksinoikeudella tossujen pesunkestävyydelle. Irrotettavan pohjallisen ja kasaamisvaiheessa ompeleminen liiman sijaan antaa näille tossuille lisäkäyttöikää. Omani olivat kuin uudet 40 asteen pesukonepyörityksen jälkeen. Kangas ei kutistunut vaan oli heti valmis uusiin seikkailuihin!
 |
| Otzit viiden päivän Barcelonan matkan jälkeen |
 |
| Pesunkestävät Otzit valmiina seuraavana päivänä Kallio block partyihin |
Vierailullaan Kummia Kenkiä kunnioitti R.
