Merkintöjä parikkapaastolta

Mehupaasto? Lihaton lokakuu? Autoton päivä? Sou lääst siison – Kummat kengät vietti Parikattoman syyskuun! Selvisimmekö hengissä ja/tai järjissämme? Lue koskettavat päiväkirjamerkinnät!

2.9. Helsinki
Mia: Lähden matkoille, joten parikaton syyskuu helpottuu siirtyessäni kauemmas Universumista. Pakkaan matkaan Chie Miharat korvaamaan Parikat edustuskenkinä. Lompakon sisältökin sujahtaa hyvin puolta pienempään Lumiin, jääväthän kaikki kahvikortit Suomeen. Paitsi Robert's, koska sellainen on lentokentällä.

4.9. Dublin
Mia: Yritän googlata tietoa paikallisista kenkäsuunnittelijoista Dublin-postausta varten – ja saan tulokseksi Suomen suurlähetystön Minna Parikka -artikkelin. Pysyn kovana, en lue.

Helsinki:
Satu: Tähän on tultu. Vedän kaapista vanhat Camperit esiin ja vajoan takaisin ammattikuntani kenkäkliseisiin.

5.9. Dublin
Mia: Olen syönyt aika monta Bailey's-tryffeliä. Syytän parikattomuutta.

6.9. Helsinki
Satu: 7 veljestä -baletin ensi-ilta. Syy, miksi omistan tuhat paria Parikoita. Nyt kengät ovat muuttuneet hyödyttömiksi. Lohduttaudun ostamalla Tizzianasta elämäni ensimmäiset Chie Miharat. Unohdan ne kuitenkin töihin ja päädyn esitykseen tennareissa. Elämäni ei ehkä koskaan enää palaa entiselleen.

9.9. Helsinki
Satu: Jopa minä "Madame Musta" kaipaan väriä. Luojalle kiitos Kujeista.

12.9. Helsinki
Satu: Työtoveri innoitti minut seuraamaan Pecha Kucha -iltaa.  Liian myöhään tajusin, että yksi puhujista on Parikka itse. Pakenin paikalta (mutta kuuntelin kyllä esityksen). Valuessani kohti asemaa ohitan myös Universumin. Määrätietietoisesti siirrän katseeni katuun. Jotenkin tuntuu siltä, että jalassani ollevat Dr Martenssit kinnaisivat kantapäätä.

14.9. Cardiff
Mia: Saatan ostaa kengät matkamuistoksi. Ne eivät ole yhtään parikkatyyliset, mutta jokin yhteys tapahtumilla varmasti on. Ilman parikatonta syyskuuta en ehkä olisi sortunut.

16.9. Lontoo
Mia: Selfridgesin kenkäosastolla huomaan Melissalla vähän Luluja muistuttavat kengät, enkä voi heittää kökköä plagiaattivitsiä Lontoo-postauksessani. Tuska!

Tässä ne nyt on, sadepäivän parikat. Puujalkavitsin unohdin jo ajat sitten, mutta se olisi ollut tosi hyvä.

18.9. Helsinki
Mia: Nelliina on kirjoittanut jotain Parikasta. Klikkaan itseni juttuun automaationa, mutta jätän sen omatuntotaistelun jälkeen kuitenkin kesken.

19.9. Helsinki
Mia: Menemme Postresiin syömään kun siellä on puolitettujen menuhintojen hullut päivät. Mitkä kengät laittaa, kun pitää ennen hienostelua viettää päivä töissä ja/tai kahvilla? Normivalinta olisi Seirenit, mutta nyt otan lennosta uudet Fluevogit. Nekin on kyllä hyvä valinta. Tosin Postresin aiheuttaman ruokaorgasmin kourissa en muistanut missä maassa olin, saatika mitkä kengät on jalassa.

Satu: Sähköpostissa on ollut jo jonkin aikaa kutsu Parikan bileisiin. Olen kehitellyt 97 ammatillista syytä mennä paikalle. Kellon lyödessä 17:30 siirrän kuitenkin itseni erään kouluyhteisön johtokunnan kokoukseen. Kotiinpäin mennessä luon haikean katseen Universumin ikkunaan jossa yhä juhlat ovat kukkeimmillaan. Jokseenkin masentavaa.

20.9. Helsinki
Mia: Huomaan parikka-tägin pienentyneen hakusanapilvessämme. Edistystä?

23.9. Helsinki
Mia: Saanko viedä parikat suutariin paastokuussa? Päätän, että en. Laiskuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

24.9. Helsinki
Satu: Lopetan huomioiden kirjaamisen. Nyppii koko juttu. Ihan älyvapaata, eihän meidän blogia edes lue muut kuin Mian äiti. Kirjaan kuitenkin ajatukseni ylös.

25.9. Helsinki
Satu: Olen jokseenkin vakuuttunut, että olen Parikasta vapaa. Taidan pistää joka popon myyntiin  Hupsikseen ja satsata julmettomaan määrään Fluevoggeja. Havahdun harhastani huomatessani sormieni palelevan. Kaikki hanskani ovat myös Parikalta. Olen tuomittu.

26.9. Helsinki
Mia: Kiasman 15-vuotisjuhlat muodostavat tuplaongelman. Nyt olisi loistotilaisuus pikku Mimi-ylipukeutumiselle, mutta ei. Fluevog hoitaa kyllä homman himaan, mutta silti. Yritän, vielä naiivisti uskoen kulttuuriväen kenkämielikuvitukseen, bongata kenkäkuvattavaa, mutta juhlien kenkäkoodi on "tylsä". Taas. Ainoat kuvaamisen arvoiset popot ovat, niinpä niin, parikat. En kuvaa.

27.9. Helsinki
Mia: Penny Lanen ikkunassa pönöttää hienot parikat ja olen jo ottamassa kuvaa Kenkäkirppis Hupsiksen Kaupungilta bongattua -vihjelistaan, mutta sitten muistan. Nyt parikkapaastoni ei enää ole henkilökohtainen vaan vaikuttaa, välillisesti, mutta kuitenkin, muidenkin kenkäonneen. Voikohan tämmöinen mitenkään olla moraalisesti oikein?

28.9. Oslo
Satu: Huomaan, että Oslossa jokainen kollegani on alkanut käyttää Martensseja. Ja minä kun luulin olevani radikaali jättäessäni Camperit kotiin. Sulaudun jälleen joukkoon. Pah, kuka niillä Parikoilla haluaakaan erottua?

29.9. Helsinki
Mia: Nyt on kylmä, muttei jäätä. Ainutlaatuinen tilaisuus laittaa kaapissa hehkeilevät Myrat jalkaan. Mutta en voi. Nyt alkaa pänniä. Onneksi tämä älyttömyys on kohta ohi.

1.10. Helsinki
Satu: Se on siinä. Herään kauniiseen aamuun miettien, että omaan jälleen mahdollisuuden kulkea  Parikoissa. Ajatus herättää tiettyä hämmennystä. Jalkani on kuukauden aikana tottunut mukaviin UGG-saappaisiini, Dr Martensseihin sekä Conversehin. Ei purista, ei kiristä, eikä käy päkiälle. Vedän pinkit Kujeet jalkaan, ja köpsyttelen tyytyväisenä töihin. Samalla kuitenkin mietin, että huomenna ensi-iltaan jalkaani päätyvät Parikan Myrat. Hyvä niin. Kaikille kengille kun on aikansa ja paikkansa.

Mia: Tajuan olevani menossa samaan ensi-iltaan Satun kanssa. Siellä tullaan niin ottamaan parikosta mittaa!

Ohi on!
Kuvasta puuttuu Jyrki Karttunen
Kuva: Satun viimeisin lapsi