Arvaamattomia tarpeita Fashion Stock Salesissa

Kummat kengät raidasi Fashion Stock Salesin heti pahimpien alkutyrkkyjen jalanjäljissä. Keskitimme huomiomme toki kenkävalikoimaan ja sitähän riitti, alennukset jopa luokkaa puolet hinnasta pois. Mikä ilahdus! Riemu nousi kattoon, kun kumpainenkin löysi juuri sen haluamansa laukun Lumin pöydästä, vaikka toisella meistä ei ollut aavistustakaan sisään astuessaan, että laukun haluaa tai että sellaista tarvitsee. Ainoa pilvi kulutusjuhlan kirkkaalla taivaalla oli Kummien kenkien sisäinen kenkien mismatch.

Ihmisiä oli laumoittain, mutta käytöstavat olivat huomattavasti parantuneet sitten aiempien Salesien.
Parikan osastolla vaadittiin silti kärsivällisyyttä – asiakkailta pöydän lähipiiriin pääsemiseen ja
henkilökunnalta pöydän ääreen keinolla millä hyvänsä pyrkivien asiakkaiden kestämiseen.

Noin promille Parikan valikoimasta

Glitteriä löytyi useastakin pöydästä, mutta silti aivan liian vähän!
Kiiltoa, vaadimme enemmän kiiltoa! 

Mustan höyhenen osastolla oli kummasti kiehtovaa pythonia.
Taustalla tulevan biologin pikku kätöset.

Satu juuttui Terhi Pölkin pöytään spekuloimaan korkkipohjaisten sandaalien hankintaa

joten tapoin aikaani ottamalla kuvia muista Pölkin kengistä. Ne oli hienoja.

Sniikkerit, joiden merkki on "Kyllähän mä sen vielä kotona muistan"

Tuntuuko joskus siltä, että kengät synkronoituvat ystävien kesken?
Meistä ei tunnu siltä, enää.

Kenkämaniani kivijalka

Ennen minäkin olin melko normaali.

Sitten  eräänä kauniina kevätpäivänä kesken maailmanpolitiikkaa, ydinfysiikkaa ja Merleau-Pontya käsittelevän normikeskustelun kenkäsyväkurkkuni neiti S mainitsi, että sellaisella tyypillä kuin John Fluevog on muuten ihan kivoja kenkiä.

"Ihan kivoja", sanoi hän.

Seurasi googlaus, katkeruus ja välitön ostopaniikki. Miksi kukaan ei ollut aiemmin kertonut! Miksei visani ole rajaton kuin ihmisen toivo?

"Ihan kivoja" – vuosisadan vähättely.

John... Flushflösh... ?

Kanadalainen kenkäsuunnittelija John Fluevog aloitti uransa 70-luvulla ja se näkyy vieläkin. Fluevogin kömpelönkauniit, suoraan sarjakuvista tempaistun näköiset kengät eivät noudata klassista kenkäestetiikkaa, vaan tursuavat värejä, erikoisia muotoja ja ovat muutenkin sen verran mielikuvituksellisia, että ainakaan täällä peräpohjoisen ytimessä samanlaisia tuskin tulee vastaan. Suurin osa väestöstä lienee siitä onnellisia.

Todennäköisesti  tunnetuin malli on julkkisten jaloissa viihtynyt Munster (ah, muistatkos vielä Dee-liten Lady Miss Kierin ja Groove is in the Heartin?) joka

[Kirjoittaja käy vimeossa verestämässä muistojaan]

on tupsahdellut esiin eri kuoseissa 90-luvulta lähtien.

Se, ken julkkiksista kiksinsä saa, hekumoikoon silläkin, että juoruja liikkuu Fluevogin kengistä ja nimistä kuten Madonna, Marilyn Manson, Jack White ja Alice Cooper. Noin muutaman mainitakseni.

Munstereiden lisäksi muita omaa silmääni innoittavia kokoelman helmiä ovat:

Miracles-sarjan Lourdes

Operetta-sarjan Malibran

Listen up Hepburn

Soprano Hildegard ja ja Operetta Mirella

Ja kyllähän nämä Prepares Guidetkin kaikessa pinkkeydessään ovat aika ihkut

Mutta erityisesti minuun vetosivat nämä. Velazquesit. Ja ne myös ostin.

Minun Velazquesit!

Ehkä ostin toisenkin parin Fluevogeja.

Saatoin ostaa kolmannenkin.

Neljännen parin ostin käytettynä eli lähes ilmainen oli se.
Viides on postissa.

Kaurapuuro on aliarvostettu elintarvike.

Kannattiko törsäys?

Minähän en yleensä kohahduta miesväestöä, mutta silloinen lähibaristakin kiljahti käskemättä Velazquesit nähtyään jotain epämääräisen uuhotmama-tyyppistä. Uskon falsettiin kohonneeseen ja finessirikkaaseen tyyliarvioonsa, koska sillä on niin kivat housut itsellään. Olen puhunut (huonoa) ruotsia mikrofoniin nämä kengät jalassa ja on pelkästään niiden tuoman itsevarmuuden ansiota, etten kuollut häpeästä siihen paikkaan. Saappaat ovat myös erityisen mukavat, niissä taitaa olla jokin päkiäpehmustekin. Ei tehnyt mieli ottaa pois edes nukkumaan mennessä ja suihkussakin oli vähän siinä ja siinä.

Miracle Cana -avokkaat olivat korkeudestaan huolimatta varsin käveltävät, siitäkin käyttäjävirheestä huolimatta, että tilasin säästöpuuskassa numeroa liian ison parin. Vinkkinä: Tämä pari on nyt myynnissä Facebookin Kenkäkirppis Hupsiksessa jollekin 41-kokoiselle varsin kohtuulliseen hintaan.

Musta peruskenkä with a twist

Miracle Fatimat jalassa en lähde vaellukselle vuoristoon, mutta kaaren tukevuuden ansiosta jalkani kestää tuskitta hyvän tovin juhlakäytössä. Väri on viininpunaisempi kuin promokuvissa, mikä omassa garderoobissani on onnenpotku. Ja ne on ihanat. Ihanat.

Fatimoiden sulokkuus harkitussa kontrastissa urbaanin roson ja jätkämäisten housujen kanssa.
Tai sitten en vaan tajunnut kääriä lahkeita tarpeeksi ylös.

Kantapääni saattaa olla poikkeuksellisen läski, sillä Operetta Giulioita oli varsin tukalaa vetää jalkaan. Mutta kun sain modattua niitä paremmin jalkoihin meneväksi, osoittautuivat ne varsin mukaviksi ja näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta jaloissa hyvinkin näyttäviksi jalkineiksi.

Tarkka lukija saattaa havaita vielä hieman kesken olevan säätöhomman
ja ikkunalaudan blurrilla piilotetun  "patinan".

Siis joo, kyllä kannatti. Eri vastausta jännittyneenä odottaneet, tehkää yhden hengen ihmispyramidi.

Mistä näitä saa?

Jos ei anna alvin, tullin ja yltiöpäisten lähetyskulujen häiritä, voi Fluevogeja tilata itse emäsuonesta. Alennuksessa on aina jotain, jonka lisäksi kannattaa tarkistaa clearance-osio - siinä tapauksessa, että löytyy palveluksen velkaa olevia ystäviä Yhdysvalloista tai Kanadasta, clearance-kenkiä ei lähetetä merten yli.

Fluevogin sivuilla on myös FlueMarket, jossa yksityiset myyvät käytettyjä vogejaan. Kaikki eivät postita kotomaan ulkopuolelle, mutta aina kannattaa kysyä. Omat Giulia-nilkkurini postittuivat Suomeen kahdellakymmenelläviidellä dollarilla, mutta tätä älköön pidettäkö absoluuttisena totuutena postituksen hintatasosta.

Myös yhdysvaltalaisella Gravitypopella on hyvä valikoima. Sieltä tilasin Miracle Canat ja Fatimat, molemmat tulivat kunnialla ja nopeasti perille.

Käytettyjä ja uusiakin fluevogeja voi kalastella Yhdysvaltojen Ebaysta, eurooppalaisista versioista niitä löytyy vain harvoin. Näissäkin pitää ottaa huomioon hintaa nostavat sivukulut.

Euroopassa fluevogeja voi ostaa tätä kirjoitettaessa Belgian Antwerpenissä (Yo Sho) ja Saksan Norderneystä (Pomp Schuhe) paikan päällä, ei nettikauppaa kumpaisellakaan. Varsovan Raspberry Heelsillä sen sijaan on ja sieltä hankinkin ylläkuvatut Velazquesini. Suosittelen. Palvelu oli lämmintä ja henkilökohtaista ja hinnatkin jäävät yllättäen varsin kohtuullisiksi Fluevogin omaan myymälään verrattuna.

Myös Brandosilla on Fluevogia, mutta sen värivammainen valikoima toimii todisteena siitä, että Fluevogiltakin löytyy melkein tylsiä kenkiä.

Lopuksi varoituksen sananen

Oma kenkäinnostuksenihan oli vielä melkein terveen rajoissa ennen kuin John Fluevog astui elämääni. Olin ihan tyytyväinen tarjolla olevaan mustanruskeaan massaan, kun en osannut muutakaan kaivata.

En ole enää. 

[Kirjoittaja poistuu Fluevogin nettisivuille]

Muut kuin omat kuvat John Fluevogin promomateriaaleista

Keltaiset häät

Jos kengistä on kiinni, niin serkun liitto ei voi mennä munilleen. Ei sillä, että menisi muutenkaan, sen verran on vakka ja kansi kyseessä. Ihan erityisen mieluisaksi muutenkin huipun morsion tulon sukuun tekee se, että hän selkeästi ymmärtää kenkien päälle!

Tervetuloa!

Vihkimisen h-hetkellä morsiolla oli keltaiset kumisaappaat.
Tässä ollaan seuraamassa ohjelmaa ja niin sanotusti in between shoes.

Maljoja ei juotu korkokengistä.

Update: juuri saapuneen tiedon mukaan sarjaan kuului kolmaskin pari, keltaiset tennarit, jotka onnettomasti missasin koska menin jatkojen sijaan nukkumaan. Mitä tästä opimme? Myöhäinen kenkäintoilija keltaisista tennareista kuvan nappaa.

Pileet Parikkalassa

Koska kukaan ei kutsu meitä hienostelujuhliin ja tyylitapahtumiin, joissa muut bloggarit juoksevat päivittäin, päätimme järjestää sellaiset itse. Kutsuimme itsemme ja pari kaveria Parikan liikkeeseen toljottamaan kenkiä ja vetämään viinaa ja näiden seurauksena kenties ostamaankin jotain.

"Jotain"? Arvaahan siinä, miten kävi.

Kummat kengät on kuullut, että skumppakuvat kuuluvat blogeihin kuin etanat salaatiin.
Tällä kertaa kuvaajan fokuspiste oli kuitenkin toisaalla.

Hei! Voiko näitä mix and mätsää jos ei osaa päättää?

Kyllä, sateenkaaren pää löytyy Parikan liikkeestä. 

Kuinka monet Parikat saa yhteen kuvaan?

Paksutkin pohkeet näyttävät hoikille Clea-puukengissä

Päivän päätteeksi söimme liikaa ja kilistelimme laseja Belgessä. Muistimme eräällä seurueen toisellakin jäsenellä olevan blogin, joten voimme sanoa, että blogaajien kesken. Kuvia ei otettu, nolotti liikaa.

Pikku lisäys: Myös Shoeshe.org raportoi tapahtuneesta.

Töölössä on (kenkä)elämää!

Poistuin tapojeni vastaisesti taajama-alueelta. Ihan rupesi peloittamaan villi luonto, mutta sitten havaitsin majakankaltaisen hohteen ympäröimänä jotain tuttua: Kenkäkauppa – keskellä ei mitään, jota myös Taka-Töölöksi kutsutaan! Pakenin välittömästi maaseudun voimia tähän sivistyksen kehtoon.

Mechelininkatu 51:ssä vuodesta 2004 toiminut Mec-Shoe panostaa väreihin, laatuun ja vähän oikeudenmukaisuuteenkin. Tämä on yksi kiven alla olevista kaupoista, joista voi löytää melkokotimaista vintagehenkistä Vintroa – muita merkkejä ovat mm. rouheannaisellinen Art, kuosikas Brooklyn, värikkääntyylikäs Dumond, kevyestileikittelevä Cravo & Canela ja brasilialainen kohumerkki West Coast.

Kohumerkki? Onko se näyttänyt tissinsä vai iskenyt Kanervan?

No ei. Kohu koskee oikeuspäätöstä, jonka mukaan suomalainen kuluttaja ei kykene erottamaan neljää raitaa kolmesta ja Adidaksen kolme raitaa käsittää oikeastaan myös neljä. Lisää Talouselämässä. Aiheesta on toki myös adressi.

Vaivumme hetkeksi kauppias Kaisun kanssa vaahtoamaan Adidaksen inhuudesta, kestävästä kehityksestä ja joidenkin kenkätehtaiden karmeista olosuhteista, katsokaa te kuvia sillä aikaa.

Hieman Brooklynia

ja Vintroa

Ja meitsi kun luuli Marco Tozzin tekevän vain raskaan sarjan ruskeita kävelykenkiä

Kuten havaitsitte, on Mec-Shoen henki värikäs, näyttävä ja elämänmyönteinen. "Kengillä kesää voi jatkaa pitkälle syksyyn" toteaa Kaisu ja olen muuten samaa mieltä, paitsi että sitähän voi jatkaa vaikka vuoden ympäri! 

Päivän kenkä: Minna Parikka ja Cuniculus Black Patent

Härregyyd. Voiko maanantai ihanammin alkaa?

Helsingin kadut ovat kuivat (jopa kaupungin rajamailla jossa itse asustelen)! Hitaasti mutta varmasti olen viime päivien aikana siirtänyt jokasään saappaat ja nilkkurit hyllylle, ja aamuisin herään kiherrellen, että mikä kevätkengät jalkaani laitan.

Tämän aamun arpa osui helmikuussa saamiini syntymäpäivälahja kenkiin, jotka parempi puolisko tietämättään ystävällisesti maksoi yhteiseltä pankkitililtämme. Kengät valitsi kuopus, jolla on selvästi silmää mamin kenkiin.

Ja tadaa! Tässä ne on! Ihanat puput ekaa kertaa ulkona!

        

Urheilukenkäin Jekyll ja Hyde

Lenkkitossut – ei pysty, ei kykene

Viimeistään tämä nykyinen maailmaa raastava nuorison lenkkarivillitys olisi lopauttanut kiinnostukseni pukeutua trendien mukaan, jos sellaista olisi koskaan ollut. En vaan pysty vetämään jalkoihini epämuodostuneita muovitraktoreita. Mieluummin käytän aikaani lukemalla Dostojevskin koko tuotannon kuin yrittämällä selittää edes itselleni, miten lenkkitossut kökköine galactica-koristeluineen muka saattaisivat näyttää hyvälle missään todellisuudessa. Kuka videopelien pilaama TET-harjoittelijaparka niitäkin energiajuomahuuruissaan suunnittelee? Alien-elokuvat olisivat niin paljon pelottavampia, jos sen leimin örkin sijaan esiin purskahtelisi lenkkareita. 

Epäilenkin, ettei suurin syy juoksuharrastukseni loppuun ollutkaan laiskuus vaan häpeä. Tuntui, että jokaiselle vastaantulijalle olisi pitänyt supattaa, etten mä niinku oikeasti siis tosiaankaan käytä tällaisia kenkiä.

Tennarit  – niin lähellä ja onneksi niin kaukana

Niin samanlaiset kuin tennarit ovatkin olevinaan, puuttuu niistä lenkkitossujen epämääräisen kömpelö raskaus. Lempitennarini löytyivät Kauniista Veerasta jokunen vuosi sitten. Kieltämättä arvoin hetken hyllyllä, että ovatko ne vähän liian urheilulliset elämäntyyliini – tennareistahan saattaisi saada sen kuvan, että tapanani olisi hikoilla vapaaehtoisesti. Silloinen lempivärini oranssi kuitenkin peittosi mahdolliset imago-ongelmat, enkä kengät ostettuanikaan ole alkanut tuntea pakottavaa tarvetta urheilla. Niiden mukavuutta arvostan silti suuresti.

Merkistä ei hajua, kerro jos tiedät/arvelet/bingoat. 

Välipostaus kenkien sukulaisuussuhteista

Tänään olen töitä vältelläkseni huvittanut itseäni omien ja työhuonetoverin kenkien samankaltaisuuksilla ja kuvitelluilla yhteisillä kohtaloilla.

Kuka teki huorin? Missä? Miksi? MITEN?
Vasemmalla Parikan Myrat, oikealla Geoxin Illusionit

Kenkä lentää Tampereella

Puolet Kummista kengistä vietti vappuaaton Tampereella, turvallisesti Työväen teatterin sisätiloissa, kaukana pamahtelevista ilmapalloista ja teekkareista. Syynä raatihommat, keski-ikä ja Carmen.

Visuaalisesti Carmen oli hieno, mutta kengällisesti esitys ei ollut kovinkaan antoisa - yhtä kenkää lukuunottamatta. Esityksen loppumetreillä Carmen, paikalle sattuneen Jose-nimisen miehen kanssa paikallisessa nyrkkeilyhallissa syntyneessä konfliktitilanteessa, irtautui mustasta glitterkorkokengästään niin tehokkaasti, että se lensi yleisöön! Siis kenkä, ei Carmen.

Mikä skandaali!

Kengänheiton jälkeen Carmen jatkoi välienselvittelyä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin eikä kenkäänkään sattunut! Myöhemmin Carmen itse kuoli ja kenties tästä havahtuneena pyysi loppukiitoksissa anteeksi käytöstään.

Skandaalikenkä vältteli kameroita

Kenkäepisodin aiheuttama järkytys, josta saatan vaatia korvaukseksi ilmaisen lohileivän, haipui kun bongasin yleisön joukossa viehättävät punavioletit brogue-tyyppiset kengät. No kas, eipä ihme, että kengät on fantsut kun niiden käyttäjä on kenkäkauppias.

Päivän bongaus TTT:n aulassa

Juuri nämä Pavone-merkkiset kengät ovat valitettavan lopussa Spesiaali Koot -liikkeestä, mutta jos loput tarjolla olevat popot ovat puoliksikaan näin hienoja, kannattaa visiteerata Tullintorilla - varsinkin jos jalan koko pakenee mittaluokkien ylärajoja!