Se oli ehkä pöhköintä, mitä olemme blogin eteen tähän asti tehneet.
Raporttimme seuraa kahdessa osassa. Ensin Mia avautuu päiväkirjassaan siitä, miten minäkuva, maailmasuhde ja jalkanahka muuttuu, kun kipittää viikon glittereissä, Satu taas kertoo, miten Mimit pärjäsivät Bulgarian eksoottisella Sunny Beachilla. Olemme raportoineet viikon etenemisestä myös satunnaisesti Twitterissä tagilla #ViikkoMimeissä.
Mian viikko
Perjantai 12.7. – kokemuksia luonnosta ja metromatkailusta
Aloitan testiviikkoni klo 17:00 Kivinokalla ystävän möksällä.
 |
| Kuva: Villa Hukan emäntä |
Ompeluseurahommat menee mainiosti, mutta poistuminen on haastavaa: maasto on metsäinen/hiekkainen, poljen täyteen (kenkiä) pakattua pyörääni, päässä pyörivän skumppahörpyn vielä häiritessä tasapainoa. Dokumentointia todistava ohikulkija hihkaisee: "Upeat kengät, upeat naiset!". Jalkani lipsuvat polkimilta vähemmän upeasti.
 |
| Kuva: Villa Hukan emäntä |
Metron hississä havaitsen keski-ikäisen matkakumppanini toljottavan hämmentyneenä jalkojani. Eikö se ennen ole nähnyt glitterkenkä-miestensukka-röhnäinen pellavahousu -yhdistelmää, häh? Onko se ihan lande?
Lauantai 13.7. – lähisuku antaa palautetta
Naapuri ei taaskaan herää puhelinherätykseensä, mutta tavan mukaan kopautan seinää, tällä kertaa Mimin korolla. Toimii, naapuri herää.
Haen äitini kävelylle. Äiti: "...niin se naapurin Pena muuten MITÄ sulla on jalassa HERRAMANKIESUS SENTÄÄN!". Myöhemmin äiti antaa tarkennettua arvioita, että Mimit olisivat oikein hienot joidenkin ääri-yksinkertaisten vaatteiden kanssa jossain juhlatilanteessa, mutta että arkena... Myönnän, että yritin löytää kaapistani hillittyjä ja yksinkertaisia vaatteita tasapainottamaan kokonaisuutta, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Kerron Satun toteuttavan Viikko Mimeissä -haasteemme Bulgariassa, johon äiti, että sikäläiseen tyylitajuun ne voivat olla ihan oikeasti hienot.
No, en ota tyylineuvoja Hankkija-paitaan sonnustautuneelta henkilöltä.
Vaikka kävelymme on kohtuullisen lyhyt, hidastempoinen ja usean kahvikupposen keskeyttämä, kotiinpalatessani jalkani kostavat naapurille kirkumalla hoosiannaa taloatäristävällä volyymilla, kun vihdoin saan Mimit jalastani.
 |
| Apteekissa vaivihkaa, salaa äidiltä, ostamilleni laastareille ja rakkopuikolle tulee käyttöä. Voi, miten niille tuleekaan käyttöä! |
Onneksi Kujeiden tilauksessa käyttämämme irtoviikset ovat vielä tallella, sillä nyt täytyy livetä haasteesta ja käydä salaa kaupassa sandaaleissa. Ostan niin paljon ruokaa, ettei minun varmasti tarvitse poistua kotoa koko sunnuntaina. Muistan myös lohtujäätelön.
Sunnuntai 14.7. – selittelyn filosofiaa
Tänään syön jäätelöä ja parantelen rakkojani, joten aikaa jää ajatteluunkin.
Olen saanut aika paljon kehuja kengistä, mutta huomaan, että olen aina selittänyt, miksi minulla on näin erikoiset jalkineet. Sehän on oikeastaan aika tyhmää. Ihmisellä on oikeus pukeutua miten vaan haluaa, haaste tai ei. Päätän lopettaa ja tästä lähin vaan kiittää kohteliaisuudesta.
Maanantai 15.7. – rakko on paras muusa
Tänään täytyy jo laittaa kenkä jalkaan ja poistua ulkomaailmaan, joten kehitän epäkonventionaalejakin keinoja jalkojeni suojaksi. Itsestäänselvien rakonestopuikon ja laastareiden vahvistukseksi tungen jalkaterän ympärille myös pakkausvaahtomuovia.
Ja sehän toimii! Loistavasti! Olen kenties rikastumisen partaalla, sillä tästä voisi kehitellä pehmustesukan – tuote, jota vielä ei (kai) ole ja jota jokainen viikon juhlakengissä viettämään lupautunut tarvitsee!
Kuntokävely äidin kanssa sujuu kuin vettä vaan ja Made in Helsingin terassilla nuoret miehet luovuttavat meille paikkansa – tosin luulen sen johtuvan pikemmin äidin ankarasta tuijotuksesta ja leudolla marttyyrivibralla lausutuista eioosopiviatuolejayhyy-huokailuista kuin kengistäni häikäistymisestä. Joka tapauksessa uskoni nuorisoon palaa taas.
 |
| Vain tarkkasilmäisin lukijamme saattaa havaita pienen pullotuksen beta-asteella olevista pehmustesukista johtuen Kuva: Äiskä, joka on jo hyväksynyt tyttärensä kenkävalinnan |
Illalla teen pehmustesukista vähän fantsummat versiot – ette tule välttymään postaukselta, jossa kerron, miten. Nimeän ne Frankensteineiksi.
Tiistai 16.7. – kansa kommentoi
"Keskeytän" kesälomani ja menen päiväksi "töihin" Punavuoreen. Vastaan siis yhteen mailiin ja istun kahvilla Grupossa. Oikeasti motiivini tulla tänne asti on kommenttien kalastelu - ja niitähän Gruposta löytyy. "Mielisairaan hienot" on ehkä lempparini. Myös "Parikka on vetänyt vähän överiksi" on siis positiivinen arvio. Mimit aiheuttivat pakottavan askartelutarpeen herrahenkilössä, jonka kokoa Parikalta ei löydy, mutta jolla on laajat glittervarastot. Myös ystäväni A, joka yleensä vihaa kaikkea, mitä päälleni ja varsinkin jalkaani pistän, kehuu kenkiä estoitta. Ne on kuulemma tarpeeksi kitsch ollakseen hienot.
Illalla on vielä tanssiesityksen läpimeno. Koreografi kiljaisee jo ovella onnensa siitä, että olen pukeutunut esityksen hengen mukaisesti (siinä on aika paljon glitteriä) ja muukin tanssiseurue kehuu Minna Paprikan kenkiä.
 |
| Nyt ei lipsu enää, eikä pohja kolhiudu, kun kätevästi pyöräytin polkimienkin ympärille pehmusteet |
Kotimatkalla viime vuosikymmenet päihtyneenä viettänyt seurue naureskelee metrossa minulle vähemmän peitetysti, kuten sellaisten porukoiden tapa on. Kenkiä tuijotettuaan ne kuitenkin päätyvät helpompiin ja lyhyempiin sanoihin kuin kor-ko-ken-kä ja glit-ter: "Liila tyttö. Liila! Khihihii!". Vaikka siis oikeasti kyse on purppurasta ja keski-ikäisestä. Omissa jaloissaan on rullaluistimet ja crocsit. Feikit. Tähänastisten tilastojeni mukaan täytyy siis olla aivonsa dokannut sanastorajoitteinen feikkicrocsinkäyttäjä, jos ei tykkää Mimeistä.
Hississä törmään alakerran mukavaan rouvaan, joka vaikuttuu paitsi koroilla hankitusta pituudestani, myös siitä, että Mimejähän voi syksyn tullen käyttää sitten heijastimina. Totta!
Keskiviikko 17.7. – Mimit ja elämän laitapuolet
Joku vajokki oli murtautunut työhuoneellemme ja käyn hakemassa takaisin todistuaineistoa Pasilan poliisiasemalta. Vaikka miten yritän, niin en vaan saa aikaan pimeiden kujien femme fatale -efektiä edes omaan päähäni, poliisilaitos oli aivan liian arkis-asiallinen sellaiseen eikä kanssani asioinut komisario edes huomaa Mimejä. Olisiko sillä vähän tärkeämpää ajateltavaa? Missä on synkät kuulustelukellarit, karskit dekkarit ja seiniä pitkin viistävät vasikat, jotka paremmin olisivat sopineet kenkiini?
 |
| Rikosten tutkinnasta on dramatiikka kaukana. Mikä pettymys! |
Illemmalla havaitsin, että voin kivutta laittaa Mimit jalkaani ilman pehmukkeitakin. Sisäänajo on onnistunut!
 |
| Kierrätysvinkki: Tee jätteidenkierrätysreissustasi houkuttelevampi hohdokkailla kengillä! |
Torstai 18.7. – maakuntamatkailua
Ystäväni A lähtee Ikeaan ja minä mukaan. En herätä suurtakaan järkytystä tai sitten en vaan enää jaksa huomata - Mimeistä on tullut minulle tavan kengät muiden joukossa. Tai no, kyllä vähän sentään tunnen itseni muuta lähiväestöä glamoröösimmäksi.
 |
| Ikea ja Mimit – vastakohdat täydentävät toisiaan |
Perjantai 19.7. – viimeiset kiitokset
Törmään kadulla pariinkin oppilaaseeni. He eivät kiinnitä tai ole kiinnittävinään mitään huomiota jalkojeni kimallukseen. Joko eivät näe kengissä mitään normivaatekerrastani poikkeavaa tai sitten eivät vaan kehtaa suoraan kysyä että olenko vielä opetuskykyinen. Ihan kivasti ja rauhallisesti kuitenkin minulle juttelevat.
Vielä Mimi-viikon viime metreillä saan ihailevaa palautetta kun ystäväni S havaitsee kenkäni, menettää puhe- ja hengityskykynsä hetkeksi ja niiden palattua huutaa koko kahvilan riemuksi: "FANTASTISET!".
Tähän on hyvä lopettaa testi.
 |
| Mimit tuovat säihkettä arkeen |
Loppupäätelmät
Odotin huomattavasti negatiivisempaa huomiota, mutta mitä vielä, kehuja tuli. Tokihan tuijoteltiin vai- ja vähemmän vihkaa, mutta tuijotus ei yleensä ollut ilkeämielistä. Turpaankaan ei tullut, missään. Alun tuskan jälkeen Mimit osoittautuivat myös varsin mukaviksi kengiksi.
Vaikka kenkien pito oli oma päätökseni, saan ne jalastani milloin huvittaa ja niiden saama huomio on valtaosin positiivista, olen myös saanut kokea pienen siivun sellaisesta elämästä, jossa ihmiset tuijottaa. Aina. Jos tapanasi on toljottaa valtaväestöstä poikkeavia ihmisiä, niin kulje viikko Mimeissä ja käytöksesi saattaa muuttua.
Välitän, jos mahdollista, vielä vähemmän kuin ennen siitä, mitä muut mahdollisesti vaatekerrastani ajattelevat. Varmasti myös paheksun, jos mahdollista, vielä vähemmän muitten asusteita. Luultavasti uskaltaudun useammin korkokengissä alakerran kahvilaa kauemmas. Muistan myös, että jotkut kengät täytyy ajaa sisään. Ymmärrän, että glitteriä voi käyttää muutenkin kuin naamiaisissa, joissa on pukeutunut Elton Johniksi.
Tämä viikko aiheutti kuitenkin suuren pulman elämääni: Miten ihmeessä pystyn enää ylipukeutumaan?
Plussat
• Sopivasti överi, upea ulkomuoto
• Runsas platoo neutraloi korkeaa korkoa
• Korko on myös tukeva
• Sisäänajon jälkeen hämmentävän mukava
• Huomio taattu
• Voi käyttää myös peilipallona
Miinukset
• Oma jalkaergonomiani kaipaisi pientä painaumaa päkiän alle - painovoima inasen tursottaa varpaita kärkeen
• Nahka on aluksi melko kovaa, mikä lienee glitterin kirous
• Mimejä on useissa väreissä, mikä saattaa aiheuttaa kassavajetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti