Lakupohjaa ja beigeä Lontoossa

Lontoossa yksi vakiokohteistani on Selfridgesin kenkäosasto. Siellä voin ihastella superfantsuja kenkiä, joihin minulla ei koskaan tule olemaan rahaa saati pohjelihaksia.

Siis yleensä voin.

Vierailu viime kuussa oli järkyttävä pettymys. Mielenkiintoisimmatkin suunnittelijat olivat ladanneet tiskiin tekopirteitä ballerinoja ja ruttokuolemaakin hengettömämpiä beigen sävyjä. Kun mitään muuta ei oltu keksitty, oltiin lykättu kenkiin paksut ja vielä paksummat pohjat. Jotain väsynyttä yritystä oli spektaakkeliin, mutta siinäkin kaaduttiin löysään eklektisyyteen. Jos et tiedä, mitä eklektisyys tarkoittaa, niin sitä, että yhdistetään eri tyyleistä niiden pahimmat palat. 

Kevään kenkävalikoima oli masentanut somistesarvikuononkin

Naiveilla yksityiskohdilla oli yritetty tehdä kengistä hellyttäviä, ettei niitä kehdattaisi haukkua (ei onnistunut). Lopuksi oli laitettu viskoen glitteriä ympäriinsä aivan kuin Helinä-keiju olisi spiidipäissään kuvitellut olevansa vaahtosammutin. Taika on kuitenkin kuollut maailmasta ja maan pinnalle jäi kenkäparat, kalkkiviivoille kaatuneina. Järkytän nyt jopa itseäni toteamalla, että joskus glitteriäkin voi olla liikaa.

Chiara Ferragni. Vähemmän olisi ollut niin paljon enemmän.

Ferragnin silmäkenkien pitäisi oletettavasti olla flirttailevat,

mutta taitaa olla C-vitamiinin puutoksesta kyse lupsahtavassa silmäluomessa. 

Ginan lenkkarit, yhdet useista glitterjuoksujalkineista.

Siis glitter-juoksujalkineista, ei glitterjuoksu-jalkineista. Ikävä kyllä.

Harrastaisin mielelläni glitterjuoksua.

Ekstravaganzana tunnettu Charlotte Olympia oli tyytynyt kuorruttamaan umpitylsät
ballerinat kissoilla. Tai siis KISSoilla. Ehheh.

Alexander McQueen. Yleensä varma ja mahtava, nyt kolho ja beige paksupohja.

Saint Laurent tunnettiin aiemmin yksinkertaisten, 

mutta särmien ja tyylikkäiden kenkien suunnittelijana

Prada on tehnyt pohjat englanninlakuista...

...ja pyyhekumeista. 

Yläpuolella oleva metallinkiiltoinen oxford on mahdollisesti loiseliö.

Stella McCartneyn legoesteettiset klovnikengät Ikean kevätmallistoon. 

Mukana  kokoamisohjeet ja kuusiokulma-avain.

Fausto Puglisi ja ysärihevin paluu

Gionvito Rossi on kuin onkin onnistunut yhdistämään 70-luvun Ladan penkit,
rikkinäiset leggingsit ja akustolevyn.

Giuseppe Zanotti – kun haluat naamioida sääresi korinttilaisiksi pylväiksi.

Vivienne Westwood. Ennen punk, nyt humppa.

Hurmaavista perhoskengistään tunnettu Sophia Webster
oli tällä kertaa laittanut jotain kivaa korkoihin. NiinQ

Salvatore Ferragamon valmiiksi mudanväriset festarikengät,
lisävarusteena viinansalakuljetustankki koron sisään.

Rene Caovilla on kivasti kierrättänyt lastensa pääsiäismunista löytyneet rannekorut

Peter Pilotton inspiraationa on ollut alienin paksusuoli

Vuittonin iki-inhokkikuosi ei näytä lenkkareissa yhtään sen paremmalta kuin laukuissa.
Tai missään.

Louboutinin koristekuorrutteet toivat mieleeni lämpimän muiston
Luostarinmäen käsityöläismuseon karkkikaupasta

Gucci oli antanut mielikuvituksen ja askartelutarvikkeiden lentää

Miu Miu. Siis mitä? MITÄ TÄMÄ ON?

Jotain hyvääkin

En yhtään ihmettele, että Pradan osastolla minulle kerrottiin, että kuvien ottaminen ei oikeastaan ole sallittua. En minäkään haluaisi, että tieto viime hetken epätoivodesigneistäni leviäisi yhtään mihinkään. Lopetin tietysti kuvaamisen siihen paikkaan, osittain myös siksi, että olin jo ottanut kaikki tarvittavat kuvat. 

Mutta ei tilanne ole aivan toivoton. Valikoiman harvat iloiset yllättäjät löytyivät teatterillisen fantasiavintage-tyylin sektorilta. Se on jännä, miten jotkut osaa tehdä överin ja toiset sitten vaan ei.

No 21 teki vaikutuksen yksinkertaisen rohkeilla origameillaan ja...

...vähemmän yksinkertaisilla, melkein lavasteesta menevillä fantsukkeillaan.

Chloella oli sentään aika kiva tuo reunus

Comme des Garcons teki fluevogiaanisen Camper-asenne-spittarin

Uusi löytö Rodarte oli tällä kertaa suosikkini. 

Jännästi yhdistyi tyylikkyys ja näyttävyys.

Kaiken tämän pettymyksen jälkeen tuli pakottava tarve mennä Irregular Choicen myymälään. Niiden kengät on sentään avoimesti älyttömiä ja övereitä, eikä paniikkipiilottele sitä ironisen high fashionin leiman alle. Vinkki: yläkerrassa on sale-osasto. Siis merkityksessa "ale", ei ollut Suomen presidentti istuskelemassa siellä.

Kiitos avoimuudesta, IC!

Hopeless Fluevog Day 2016

Dear John,

Ok, we give up. It's International Fluevog Day, but still no Fluevog shop in Helsinki – in spite of our sincere, even desperate pleads.

Seems like it's time to go bare foot. Ish. 

Even in public. I don't care anymore. Nothing really matters.

Woollen socks of desperation

Our beloved John, as you must understand, appearances like these won't help us with our professional careers. Or even in our personal lives. Year next to come with feet like this (yes, our winters are as bad as yours) won't be easy. We can see divorces and abandoned children ahead of us. And worst of all, Mia will live as a spinster for one more year.

In situations like this we would love to count on  toour shoes. But since there is no change with "Fluevog meets Finlad" project, we have no idea what to do. Who to turn to? It seems so unfair. Canada still has it all. And Trudeau, too. Also, Mia has dentist's appointment tomorrow. And Satu has a board meeting (shoeless one). Not fair.

Is there something we can do? Help us to help you. We know all the best locations for shoe shops (yes they are all right besides to our offices), Finland even knows a meaning of a "pop-up store" by now. And also there are few rather good department stores right in the centre. Their shoe selections would also really need your help. We could send letters of recommendation to them (or not if you wish so)!

Please John, let the third time be a charm, and save our soles!

With love and desperation from Finland,
Satu & Mia

Kateuden pistoja kööpenhaminalaisessa kenkäkahvilassa

Se kuulkaas taiteenkuluttajaa pännii, kun alkumatkan vallinnut idyllinen auringonpaiste katoaa kuin kirouksesta ja tilalle tuodaan jäätävää sadetta ja vihmaa – juuri sinä päivänä kun ryhmämme piti käyskennellä Kööpenhaminan katuja hellevaatteissa, jäätelöä nuoleskellen, gallerioihin piipahdellen. Ja sitten kun kauan haaveiltu nuudelibaarikin on kiinni, saattaa joukoin heikoin (minä) huutaa alijäähtyneessä vihmassa, että nyt mennään kuulkaas ensimmäiseen auki olevaan kahvilaan. Ensimmäiseen! Mutta sellaista ei löytynyt, koska kaikki Kööpenhaminan lukuisat kahvilat olivat juosseet sadistisesti nurkan taakse meitä piiloon.

Mutta sankarillisesti onnistuimme yllättämään yhden varomattoman kahvipaikan. Vähän epäröitti astua sisään, koska ainoa näkyvissä oleva pöytä oli täynnä, eikä ollut ihan varmaa, oliko kyseessä kahvila vai pyöräkauppa.

Ilmeni, että molempia. Muun muassa.

Kaakaojauhonripottelun mestarinäyte

Paniikki lakkasi, kun havaitsimme pöytien jatkuvan kotoisaan takahuoneeseen, jossa tarjolla oli myös erilaisia lämpöisiä ja pehmoisia asioita islantilaisvillapaidoista artesaanitakkeihin. Pöytään hetken kuluttua tuotu kahvi oli lämmintä, pehmoista ja loistavaa, kaakaojauhekoristuskin oli juuri oikealla tavalla huolettomasti päälle ripoteltu. Myös tunnelma vastasi tuotteita pehmoisuudessaan ja lämpimyydessään. Pyörätarpeet selittyivät sillä, että kahvila-kaupassa myytiin myös sen omistajan poikaystävän värkkäämiä uusiopyöriä. Veikkaan, että kaatamamme teen lisäksi lattiaa kostutti myös hipsterinkuola. 

Seurue sukaltaa islantilaiseen villaan. 

Eikä tässä kaikki. Paikalla oli myös kenkiä. Merkki on alunperin itäsaksalainen Zeha Berlin, samaan aikaan nostalginen ja tyylikäs, mutta enää ei hinnaltaan ihan joka AD-assarin yleisurheilullinen jalkine. Niin oli hienoja, ettei edes pikku sporttisuus häirinnyt. Eikä zehoja, tietenkään, saa juuri mistään. Paitsi Berliinistä. Ja täältä. Nyt menee niin hipsteriksi, etten pysty edes vitsailemaan aiheesta. 

Seinällinen urheilutöpikkäitä

Myös rento asettelu puulaatikoihin oli kohdillaan

Saatoin sortua kuvassa näkyvään Geysir-villasukkamerkkiin

Kaikki oli kahvilassa niin täydellistä, että rupesi taas pännimään, vaikka sukatkin oli jo kuivat.

Miksi joku muu saa aikaan ihanan kenkäkahvilan, jota minä olen mielessäni pyöritellyt koko aikuisiän? Miksi joku muu voi kieriskellä islantilaisvillavaatteissa ja itse joudun tyytymään yhteen sukkapariin vaikka olisin tahtonut kaksi? Miksi jollain muulla on pehmoinen ja lämmin, uusiopyöriä nikkaroiva arkkitehtipoikaystävä, eikä minua vilkaise edes Piritorin oman elämänsä harrastelijarakennuspiirtäjät?

Tanskassa jotkut asiat on vaan paremmin.

Heritage Coffee & Bikes

Bremerholm 18, Kööpenhamina

www: heritage-coffee-bikes.myshopify.com/

facebook: www.facebook.com/Heritage-Coffee-Bikes-1577270099154826

Äänitaidetta ja kengäntekoa Tampereella

Menin Tampereelle tutustumaan Tampere Biennalen äänitaideteoksiin, mutta huomasin tupsahtaneeni taiteesta suoraan Kenkäpaja Pihkan ovelle. Muistin, miten raivokkaalta Satu näytti, kun en suostunut käyttämään loppuelämääni jonottamalla Minna Parikan sample saleen, enkä halunnut tietää miltä hän näyttäisi jos saisi tietää, että kävelin Pihkan ohi käymättä tutustumassa. Sisään siis!

Mitä tunnelmallisin Kehräsaari sisältää muitakin kiintoisia puoteja kuin Pihkan

Tilanteesta hämmentyneenä avasin keskustelun klassisella "Ai kato tässä on tällanen" -repliikillä, josta siirryin suoraan esittelemään itseäni ja asiaani vellovalla verbaalioksennuksella työvuorossa olevalle Sofia Salmelle. Juuri kun olin kertomassa, kuinka kuuluisa kenkäblogisti olenkaan, tilanteen ja jäljellä olevan arvokkuuteni pelasti sisään astuva asiakas. Samalla kun sivusta kadehdin lahjakortin saanutta ostajaa, ehdin keksiä muitakin kysymyksiä kuin mitä kello mahtaa olla.

Perusasiat: syrjäkyliltä Lielahdesta Kehräsaareen pari vuotta sitten muuttaneen kenkäpaja Pihkan omistajakunta vaihtui osin vuodenvaihteessa. Nyt puodin puksuina ja valtiattarina toimivat ekonomi- ja ryhmäohjaustaustan omaavan Salmen lisäksi suutari ja vaatetusompelija Maisa Salonen sekä HAMKissa kenkäsuunnittelua opiskeleva Roosa Mattson. Erilaisista taustoista huolimatta kaikki tekevät Pihkassa kaikkea.

Pihkan laukkumallisto(kin) on skandinaavisen yksinkertainen ja tyylikäs

"Kaikki" tarkoittaa mm. oman kenkämalliston valmistusta, niin puotiin myytäväksi kuin asiakkaiden tilaamissa väreissä, mittatilauskenkien tekemistä sekä laukkujen ja korujen laatimista. Myös melko tiheällä frekvenssillä järjestettävät kengäntekokurssit kuuluvat Pihkan toimintaan: tarjolla on tavan kenkien lisäksi maihari- ja uutuutena kesäkenkäkurssi.

Pihkan saapastuotantoa

Klassiset oxfordit

Mouru-kengät kahdella sävyllä

Pihkan oma kenkämallisto sisältää yksinkertaisen klassisia kenkämalleja, joihin saa värivalinnoilla haluamansa räväkkyyden asteen. Materiaaleina käytetään pääosin nahkaa, mutta kokeilussa on myös vegaaninen vaihtoehto, korkki. Myös himmeästi kiiltelevää kalannahkaa on tarjolla, sitä tosin käytetään enimmäkseen koristeena.

Kalannahka – kuolleet kultakalat kenkäkäyttöön?

Entä minkälaisia kenkiä ihmiset haluavat, kun kerrankin on mahdollisuus valita?

Arvatkaas mitä: mustia. Pettymys saattoi livahtaa alahuuleeni väpättämään, sillä Salmi lohdutti, että monikäyttöisten neutraalihkojen kenkien vastapainoksi osa asiakkaista hakee nimenomaan persoonallisempia jalkineita. Erityisesti  kengäntekokursseilla saattaa esiintyä visuaalista villiintymistä. En yhtään ihmettele: näkösällä olevat värikkäät nahat saavat minunkin alitajuntani suunnittelemaan herne-maissi-paprika-sävyisiä maihareita glitterkoristein.

Miksi valita mustaa kun oranssiakin on tarjolla? MIKSI? 

Pihkan kengät ovat koko lailla niin kotimaisia kuin mahdollista. Suunnittelu ja toteutus ovat luonnollisesti kehräsaarelaista perua ja nahkojen käsittely ja viimeistelykin tapahtuu Suomessa. Nahkojen alkuperä on eurooppalainen, sillä Suomessa nahkatuotantoa ei juurikaan ole. Vuotien ostajana Pihka on pieni eikä nahkoja mahdu varastoon suunnattomia määriä. Värien saatavuus on siis vaihtelevaa ja se kannattaa tarkistaa erikseen: kun tietyn värinen vuota on loppu, niin samaa sävyä ei enää saa. Myös tilauskenkien jonotustilanne kannattaa tsekata, sillä Pihka on selvästi löytänyt asiakaskuntansa, eikä unelmakenkiään todennäköisesti saa ihan saman illan hippoihin edes haltijakummin avulla.

Salmella on jalassaan luonnollisesti omaa tuotantoa

Tämän journalistisen yllätyssivupolun jälkeen palasin Tampere Biennalen äänitaiteen maailmaan. Omiksi suosikikseni nousivat Esa Kotilaisen ympäristöönsä samaan aikaan sulautuva ja sitä kommentoiva teos Sähkölintupuisto vanhan kirjaston puistossa ja Marko Timlinin aikaa vaativa Bits and Bytes Rajatilassa. En tosin kuullut kaikkia ohjelman teoksia, sillä joistain löysin vain infolapun mutten teosta tai tietoa siitä, milloin sen saattaisi kuulla, joistain en lappuakaan ja yhden tilan ovi oli kerrassaan kiinni tai sitten olin väärässä universumissa. Suuri kiitos Biennalelle tästä raikkaasta avauksesta äänitaiteen suuntaan, mutta yleisön ohjauksessa on vielä petrattavaa.

Kenkäpaja Pihka
Kehräsaari, Tampere
http://kenkapajapihka.fi/
https://www.facebook.com/KenkapajaPihka/
https://www.instagram.com/kenkapajapihka/

Päivän bongaus Thalia-gaalassa

Elämämmehän on tunnetusti täynnä kimalletta ja klooriaa ja tällä kertaa edustimme näyttämöväen Thalia-juhlassa. Siellä annettiin jos jonkinlaisia palkintoja, jotka kaikki menivät oikeaan osoitteeseen, niin kuin työryhmien, lähisukulaisten ja maailmankaikkeuden saamat kiitoksetkin. Symppaamme erityisesti Äänisäteen saanutta Hannu Hauta-ahoa ja Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnolla muistettua Ria Katajaa, joiden loistokasta työtä olemme saaneet seurata enemmältä ja vähemmältä etäisyydeltä. Varsin oikeaan osoitteeseen meni myös Sirkuksen lumo -palkinto, jonka saaja Ilona Jäntti olisi voinut voittaa myös kenkä-Thalian, jos sellainen palkinto olisi tajuttu jakaa. Ensi kerralla sitten.

Jäntin Russell & Bromley -merkkiset broguet kimalsivat kilpaa peilipallojen kanssa

Paikalla oli myös aika kivat Lola Ramonat, mutta ne ehtivät poistua sillä aikaa kun säntäilimme pöydästä toiseen tekemässä vertailevaa tutkimusta tarjolla olevista leipäsistä. Jaettu ensi sija meni avocado- ja porotahnaversioille. Bubbling under: sitruunaminileivos.

Omista jaloistamme löysimme niihin aamulla unohtuneet Fluevogin Zacharyt sekä Parikan klassikkokauden Mantere-mallistoa.

Sexyä tihkuvat kengät

Sillä, että tutkiskelin eBayn kenkätarjontaa hakusanalla sexy ei ole mitään tekemistä viime aikojen kehnon flaksin takia, vaan kyseessä on puhtaasti tieteellinen kiinnostus. Ja miten kiehtovan ja valaisevan kuvan hakutulokset antavatkaan ihmisten eri käsityksistä seksikkyydestä!

Crocs sexi flips

Sexy trendy shoes

Brown beige sexy boots

Designer sexy boots

Cowgirl sexy cute boots 

Rare sexy suede boots

Really sexy CROCS

Rubber sole very sexy boots

Running shoes sexy

Sexy ankle boots

Sexy biker boots

Sexy black Ecco

Sexy boho chic custom boots

Sexy calf hair clog

Sexy casual shoes

Sexy comfortable beige sandals

sexy kinky boots

Sexy lace up shoes

sexy moon boots

Sexy rugged winter boot

Sexy slippers

Sexy sneakers with PINK DETAIL

Sexy Timberland boots

Sexy walking shoes

Stitch detail sexy shoes

Vintage running sexy shoes

Sexy MUST HAVE

Kuvat nyysitty eBayn ilmoituksista, kuvatekstit editoitu ko. myynti-ilmoista.