keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kateuden pistoja kööpenhaminalaisessa kenkäkahvilassa

Se kuulkaas taiteenkuluttajaa pännii, kun alkumatkan vallinnut idyllinen auringonpaiste katoaa kuin kirouksesta ja tilalle tuodaan jäätävää sadetta ja vihmaa – juuri sinä päivänä kun ryhmämme piti käyskennellä Kööpenhaminan katuja hellevaatteissa, jäätelöä nuoleskellen, gallerioihin piipahdellen. Ja sitten kun kauan haaveiltu nuudelibaarikin on kiinni, saattaa joukoin heikoin (minä) huutaa alijäähtyneessä vihmassa, että nyt mennään kuulkaas ensimmäiseen auki olevaan kahvilaan. Ensimmäiseen! Mutta sellaista ei löytynyt, koska kaikki Kööpenhaminan lukuisat kahvilat olivat juosseet sadistisesti nurkan taakse meitä piiloon.

Mutta sankarillisesti onnistuimme yllättämään yhden varomattoman kahvipaikan. Vähän epäröitti astua sisään, koska ainoa näkyvissä oleva pöytä oli täynnä, eikä ollut ihan varmaa, oliko kyseessä kahvila vai pyöräkauppa.

Ilmeni, että molempia. Muun muassa.

Kaakaojauhonripottelun mestarinäyte

Paniikki lakkasi, kun havaitsimme pöytien jatkuvan kotoisaan takahuoneeseen, jossa tarjolla oli myös erilaisia lämpöisiä ja pehmoisia asioita islantilaisvillapaidoista artesaanitakkeihin. Pöytään hetken kuluttua tuotu kahvi oli lämmintä, pehmoista ja loistavaa, kaakaojauhekoristuskin oli juuri oikealla tavalla huolettomasti päälle ripoteltu. Myös tunnelma vastasi tuotteita pehmoisuudessaan ja lämpimyydessään. Pyörätarpeet selittyivät sillä, että kahvila-kaupassa myytiin myös sen omistajan poikaystävän värkkäämiä uusiopyöriä. Veikkaan, että kaatamamme teen lisäksi lattiaa kostutti myös hipsterinkuola. 

Seurue sukaltaa islantilaiseen villaan. 
Eikä tässä kaikki. Paikalla oli myös kenkiä. Merkki on alunperin itäsaksalainen Zeha Berlin, samaan aikaan nostalginen ja tyylikäs, mutta enää ei hinnaltaan ihan joka AD-assarin yleisurheilullinen jalkine. Niin oli hienoja, ettei edes pikku sporttisuus häirinnyt. Eikä zehoja, tietenkään, saa juuri mistään. Paitsi Berliinistä. Ja täältä. Nyt menee niin hipsteriksi, etten pysty edes vitsailemaan aiheesta. 

Seinällinen urheilutöpikkäitä

Myös rento asettelu puulaatikoihin oli kohdillaan

Saatoin sortua kuvassa näkyvään Geysir-villasukkamerkkiin

Kaikki oli kahvilassa niin täydellistä, että rupesi taas pännimään, vaikka sukatkin oli jo kuivat.

Miksi joku muu saa aikaan ihanan kenkäkahvilan, jota minä olen mielessäni pyöritellyt koko aikuisiän? Miksi joku muu voi kieriskellä islantilaisvillavaatteissa ja itse joudun tyytymään yhteen sukkapariin vaikka olisin tahtonut kaksi? Miksi jollain muulla on pehmoinen ja lämmin, uusiopyöriä nikkaroiva arkkitehtipoikaystävä, eikä minua vilkaise edes Piritorin oman elämänsä harrastelijarakennuspiirtäjät?

Tanskassa jotkut asiat on vaan paremmin.


Heritage Coffee & Bikes
Bremerholm 18, Kööpenhamina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...