Lakupohjaa ja beigeä Lontoossa

Lontoossa yksi vakiokohteistani on Selfridgesin kenkäosasto. Siellä voin ihastella superfantsuja kenkiä, joihin minulla ei koskaan tule olemaan rahaa saati pohjelihaksia.

Siis yleensä voin.

Vierailu viime kuussa oli järkyttävä pettymys. Mielenkiintoisimmatkin suunnittelijat olivat ladanneet tiskiin tekopirteitä ballerinoja ja ruttokuolemaakin hengettömämpiä beigen sävyjä. Kun mitään muuta ei oltu keksitty, oltiin lykättu kenkiin paksut ja vielä paksummat pohjat. Jotain väsynyttä yritystä oli spektaakkeliin, mutta siinäkin kaaduttiin löysään eklektisyyteen. Jos et tiedä, mitä eklektisyys tarkoittaa, niin sitä, että yhdistetään eri tyyleistä niiden pahimmat palat. 

Kevään kenkävalikoima oli masentanut somistesarvikuononkin

Naiveilla yksityiskohdilla oli yritetty tehdä kengistä hellyttäviä, ettei niitä kehdattaisi haukkua (ei onnistunut). Lopuksi oli laitettu viskoen glitteriä ympäriinsä aivan kuin Helinä-keiju olisi spiidipäissään kuvitellut olevansa vaahtosammutin. Taika on kuitenkin kuollut maailmasta ja maan pinnalle jäi kenkäparat, kalkkiviivoille kaatuneina. Järkytän nyt jopa itseäni toteamalla, että joskus glitteriäkin voi olla liikaa.

Chiara Ferragni. Vähemmän olisi ollut niin paljon enemmän.

Ferragnin silmäkenkien pitäisi oletettavasti olla flirttailevat,

mutta taitaa olla C-vitamiinin puutoksesta kyse lupsahtavassa silmäluomessa. 

Ginan lenkkarit, yhdet useista glitterjuoksujalkineista.

Siis glitter-juoksujalkineista, ei glitterjuoksu-jalkineista. Ikävä kyllä.

Harrastaisin mielelläni glitterjuoksua.

Ekstravaganzana tunnettu Charlotte Olympia oli tyytynyt kuorruttamaan umpitylsät
ballerinat kissoilla. Tai siis KISSoilla. Ehheh.

Alexander McQueen. Yleensä varma ja mahtava, nyt kolho ja beige paksupohja.

Saint Laurent tunnettiin aiemmin yksinkertaisten, 

mutta särmien ja tyylikkäiden kenkien suunnittelijana

Prada on tehnyt pohjat englanninlakuista...

...ja pyyhekumeista. 

Yläpuolella oleva metallinkiiltoinen oxford on mahdollisesti loiseliö.

Stella McCartneyn legoesteettiset klovnikengät Ikean kevätmallistoon. 

Mukana  kokoamisohjeet ja kuusiokulma-avain.

Fausto Puglisi ja ysärihevin paluu

Gionvito Rossi on kuin onkin onnistunut yhdistämään 70-luvun Ladan penkit,
rikkinäiset leggingsit ja akustolevyn.

Giuseppe Zanotti – kun haluat naamioida sääresi korinttilaisiksi pylväiksi.

Vivienne Westwood. Ennen punk, nyt humppa.

Hurmaavista perhoskengistään tunnettu Sophia Webster
oli tällä kertaa laittanut jotain kivaa korkoihin. NiinQ

Salvatore Ferragamon valmiiksi mudanväriset festarikengät,
lisävarusteena viinansalakuljetustankki koron sisään.

Rene Caovilla on kivasti kierrättänyt lastensa pääsiäismunista löytyneet rannekorut

Peter Pilotton inspiraationa on ollut alienin paksusuoli

Vuittonin iki-inhokkikuosi ei näytä lenkkareissa yhtään sen paremmalta kuin laukuissa.
Tai missään.

Louboutinin koristekuorrutteet toivat mieleeni lämpimän muiston
Luostarinmäen käsityöläismuseon karkkikaupasta

Gucci oli antanut mielikuvituksen ja askartelutarvikkeiden lentää

Miu Miu. Siis mitä? MITÄ TÄMÄ ON?

Jotain hyvääkin

En yhtään ihmettele, että Pradan osastolla minulle kerrottiin, että kuvien ottaminen ei oikeastaan ole sallittua. En minäkään haluaisi, että tieto viime hetken epätoivodesigneistäni leviäisi yhtään mihinkään. Lopetin tietysti kuvaamisen siihen paikkaan, osittain myös siksi, että olin jo ottanut kaikki tarvittavat kuvat. 

Mutta ei tilanne ole aivan toivoton. Valikoiman harvat iloiset yllättäjät löytyivät teatterillisen fantasiavintage-tyylin sektorilta. Se on jännä, miten jotkut osaa tehdä överin ja toiset sitten vaan ei.

No 21 teki vaikutuksen yksinkertaisen rohkeilla origameillaan ja...

...vähemmän yksinkertaisilla, melkein lavasteesta menevillä fantsukkeillaan.

Chloella oli sentään aika kiva tuo reunus

Comme des Garcons teki fluevogiaanisen Camper-asenne-spittarin

Uusi löytö Rodarte oli tällä kertaa suosikkini. 

Jännästi yhdistyi tyylikkyys ja näyttävyys.

Kaiken tämän pettymyksen jälkeen tuli pakottava tarve mennä Irregular Choicen myymälään. Niiden kengät on sentään avoimesti älyttömiä ja övereitä, eikä paniikkipiilottele sitä ironisen high fashionin leiman alle. Vinkki: yläkerrassa on sale-osasto. Siis merkityksessa "ale", ei ollut Suomen presidentti istuskelemassa siellä.

Kiitos avoimuudesta, IC!

Hopeless Fluevog Day 2016

Dear John,

Ok, we give up. It's International Fluevog Day, but still no Fluevog shop in Helsinki – in spite of our sincere, even desperate pleads.

Seems like it's time to go bare foot. Ish. 

Even in public. I don't care anymore. Nothing really matters.

Woollen socks of desperation

Our beloved John, as you must understand, appearances like these won't help us with our professional careers. Or even in our personal lives. Year next to come with feet like this (yes, our winters are as bad as yours) won't be easy. We can see divorces and abandoned children ahead of us. And worst of all, Mia will live as a spinster for one more year.

In situations like this we would love to count on  toour shoes. But since there is no change with "Fluevog meets Finlad" project, we have no idea what to do. Who to turn to? It seems so unfair. Canada still has it all. And Trudeau, too. Also, Mia has dentist's appointment tomorrow. And Satu has a board meeting (shoeless one). Not fair.

Is there something we can do? Help us to help you. We know all the best locations for shoe shops (yes they are all right besides to our offices), Finland even knows a meaning of a "pop-up store" by now. And also there are few rather good department stores right in the centre. Their shoe selections would also really need your help. We could send letters of recommendation to them (or not if you wish so)!

Please John, let the third time be a charm, and save our soles!

With love and desperation from Finland,
Satu & Mia

Kateuden pistoja kööpenhaminalaisessa kenkäkahvilassa

Se kuulkaas taiteenkuluttajaa pännii, kun alkumatkan vallinnut idyllinen auringonpaiste katoaa kuin kirouksesta ja tilalle tuodaan jäätävää sadetta ja vihmaa – juuri sinä päivänä kun ryhmämme piti käyskennellä Kööpenhaminan katuja hellevaatteissa, jäätelöä nuoleskellen, gallerioihin piipahdellen. Ja sitten kun kauan haaveiltu nuudelibaarikin on kiinni, saattaa joukoin heikoin (minä) huutaa alijäähtyneessä vihmassa, että nyt mennään kuulkaas ensimmäiseen auki olevaan kahvilaan. Ensimmäiseen! Mutta sellaista ei löytynyt, koska kaikki Kööpenhaminan lukuisat kahvilat olivat juosseet sadistisesti nurkan taakse meitä piiloon.

Mutta sankarillisesti onnistuimme yllättämään yhden varomattoman kahvipaikan. Vähän epäröitti astua sisään, koska ainoa näkyvissä oleva pöytä oli täynnä, eikä ollut ihan varmaa, oliko kyseessä kahvila vai pyöräkauppa.

Ilmeni, että molempia. Muun muassa.

Kaakaojauhonripottelun mestarinäyte

Paniikki lakkasi, kun havaitsimme pöytien jatkuvan kotoisaan takahuoneeseen, jossa tarjolla oli myös erilaisia lämpöisiä ja pehmoisia asioita islantilaisvillapaidoista artesaanitakkeihin. Pöytään hetken kuluttua tuotu kahvi oli lämmintä, pehmoista ja loistavaa, kaakaojauhekoristuskin oli juuri oikealla tavalla huolettomasti päälle ripoteltu. Myös tunnelma vastasi tuotteita pehmoisuudessaan ja lämpimyydessään. Pyörätarpeet selittyivät sillä, että kahvila-kaupassa myytiin myös sen omistajan poikaystävän värkkäämiä uusiopyöriä. Veikkaan, että kaatamamme teen lisäksi lattiaa kostutti myös hipsterinkuola. 

Seurue sukaltaa islantilaiseen villaan. 

Eikä tässä kaikki. Paikalla oli myös kenkiä. Merkki on alunperin itäsaksalainen Zeha Berlin, samaan aikaan nostalginen ja tyylikäs, mutta enää ei hinnaltaan ihan joka AD-assarin yleisurheilullinen jalkine. Niin oli hienoja, ettei edes pikku sporttisuus häirinnyt. Eikä zehoja, tietenkään, saa juuri mistään. Paitsi Berliinistä. Ja täältä. Nyt menee niin hipsteriksi, etten pysty edes vitsailemaan aiheesta. 

Seinällinen urheilutöpikkäitä

Myös rento asettelu puulaatikoihin oli kohdillaan

Saatoin sortua kuvassa näkyvään Geysir-villasukkamerkkiin

Kaikki oli kahvilassa niin täydellistä, että rupesi taas pännimään, vaikka sukatkin oli jo kuivat.

Miksi joku muu saa aikaan ihanan kenkäkahvilan, jota minä olen mielessäni pyöritellyt koko aikuisiän? Miksi joku muu voi kieriskellä islantilaisvillavaatteissa ja itse joudun tyytymään yhteen sukkapariin vaikka olisin tahtonut kaksi? Miksi jollain muulla on pehmoinen ja lämmin, uusiopyöriä nikkaroiva arkkitehtipoikaystävä, eikä minua vilkaise edes Piritorin oman elämänsä harrastelijarakennuspiirtäjät?

Tanskassa jotkut asiat on vaan paremmin.

Heritage Coffee & Bikes

Bremerholm 18, Kööpenhamina

www: heritage-coffee-bikes.myshopify.com/

facebook: www.facebook.com/Heritage-Coffee-Bikes-1577270099154826