Sankarimme suutarit: Sam-Sam

Äidiltä on tullut palautetta blogissa esiintyvästä kiroilusta, joten yritän tästä lähin hillitä voimasanojen käyttöä. Tässä postauksessa se oli vähän hankalaa.

Suutarisarjamme kakkososassa seikkaillaan edelleen Kalliossa, päätähtenä tällä kertaa Sam-Sam-suutarinliike ja pomonsa/ainoa työntekijänsä Sami.

Olen käynyt Sam-Samilla vuosia. Keskustelukaavamme on joka kerta koko lailla seuraava.
Avaan oven ja huudan "TERVE!".
"Mitäs himpskattia sulle taas tulisi" kuuluu vastaus jostain takahuoneesta.
"No hitsipillikkä, korkolappu meni."
"Ja pahuksen kiire olisi"
"Kunhan mun eläkkeellepääsyjuhlaan nää saan, niin riittää, jeeveli sentään."
"Huomiseksi siis?"
"Ehhhheeheeee. Pirskatti."

Täältä löytyy kaunis kone kavereineen

Omasta mielestäni Sam-Sam on ollut Kinaporinkadulla ihan aina, mutta itse hän väittää muuttaneensa siihen Pohjanmaalta vasta seitsemisen vuotta sitten. Uskokaa kumpaa haluatte. Samin syy ryhtyä suutariksi oli käytännöllinen: ei löytynyt sopivia kenkiä, joten piti opetella tekemään sellaiset itse. Sittemmin kengänteko on vähentynyt, mutta muu nahkamateriaalin työstö lisääntynyt. Kyseessä ei ole mitkään erityisen hillityt pukineet, vaan Samin tekemiä nahkavaatteita on nähty muun muassa Michael Monroen yllä The Voice of Finlandissa.

Näitä emme nähneet Monroen päällä TVOF:ssa

Sami ei ole kertakäyttökulttuurin ylin ystävä hänkään: "Uusia kenkiä ei tarvita ennen kuin vanhat tippuu jaloista." Olen toki eri mieltä, vaikka ymmärränkin pointin. "Voisi jopa sanoa, että kenkä on parhaimmillaan, kun se on roskiskunnossa. Silloin nahka on mukautunut hyvin jalkaan. Siis kunnon kengissä, ei kaukaa kenkiä muistuttavissa kahdenkymmenen euron hökötyksissä."

Sami elää kuten opettaa, joten en ottanut kengistään kuvaa. Niiden morkkaamisen sijaan kysyn, mitä vinkkejä vaikkapa kenkien huollosta ihmiset tarvitsisivat, mutta Samin mukaan hänen asiakaskuntansa osaa jo hoitaa kenkiään vallan mainiosti.

Köh, köh. Kuka osaa ja kuka ei.

Vajoan hetkeksi henkisesti maan alle, sitten kokoan itseni ja kyselen asiakaskunnasta. Muina kaappikonservatiiveina utelen, että uskaltaako tänne goottisten nahkatarvikkeiden sekaan tulla muitakin kuin alakulttuurien edustajia tai muuten superviileitä tyyppejä (kuten minä) (ja ehkä Michael Monroe). Niinku että käykö täällä hipsteritkin?

"Mitäs jumprahuiteja ne sellaiset on?"

Tämä laite on noin satavuotias. Liekit lisätty myöhemmin.

Ennakkoluuloni järjettömyyden todistaa ovesta sisään pelmahtava perinteinen kalliolainen mummo. Kyllä, täällä on asiakkaina (myös) ihan tavallisia ihmisiä.

Vuosien varrella (joita ihan varmasti on enemmän kuin seitsemän) Sam-Sam on tavanomaisten suutarinhommien lisäksi muun muassa laputtanut erikoisemmatkin korkoni ja muuttanut hankkimani Chie Miharan saappaat sellaisiksi, että niihin mahtuu myös pohkeet – ja vieläpä saanut minut uskomaan, että virhe on Miharan. Tällä kertaa hän auttoi minua pyhäinhäväistyksessä eli vetoketjujen laittamisessa kriisimaihareihin. Hyvät tuli, oikein hyvät. Kuten tavallista.

"Kaikkea säkin jalkaasi laitat!" toteaa Sami kultaglitterisistä maihareistani.
"Paraskin puhuja!"

Samperi.

Sam-Sam
Kinaporinkatu 1
www.samsam.fi
www.facebook.com/SamSamleatherhandicraft