Toinen kierros Venetsiaa: Kenkiä ja vanhoja tauluja

Venetsia on kaiken muun hienon lisäksi hyvä kenkäkaupunki. Viime kerralla käydessä listasin muutaman kiintoisan kenkäkaupan ja nyt löytyi puolitoista lisää. Taidetta oli tarjolla sitäkin enemmän, uutena ja vanhana. Mukana myös yhden Callen ravintolakatsaus.

Kenkäasioita

Silvia

Salizzada San Lio 5540

pelletteriesilvia (AT) gmail.com

Silvia Salizzada San Liolla oli kerrassaan hurmaava, vanhan ajan tyylillä täyteen tungettu pukineliike. Laukkujen ja valikoitujen vaatteiden joukosta löytyy muun muassa laajin Chie Mihara -valikoima vähään aikaan ja muita tyylikkäitä ja näyttäviä korkokenkiä – mutta myös todella kivoja tennareita, herrainkenkiä ja erittäin mukava myyjä.

Pura Lopezin kenkä on kuin kenkämyymälän kyltistä 

Ainoastaan koon puuttuminen esti välittömän ostotapahtuman

Nämä eivät todellakaan olleet liikkeen ainoat Miharat

Due Italiani

dueitaliani.it

Due Italiani -merkki tekee uniikkeja tennareita ja muita kenkiä käsin Venetsian ympäristön alueella. Kengät ovat paitsi värikkäitä ja persoonallisia, myös mukavia. Tai siis tennarit ovat. Korkokengätkin on niin mukavia kuin nyt korkokengät voi olla. DI:llä ei ole pysyvää liikettä Venetsiassa, mutta kenkävainuni johdatti minut heidän kuukauden auki olevaan pop up -liikkeeseensä Rialto-sillan tuntumaan. Jos siis matkustat aikakoneella, kannattaa pistäytyä, hinnat olivat huomattavasti edukkaammat kuin nettikaupassa!

Ravitsemusasioita

Rialton tietämillä on myös Calle della Madonna, jonka varrelta löytyy (ainakin) kaksi suositeltavaa ravintolaa. Trattoria Della Madonna on näistä suurempi, useat pienet salit vetävät hyvin asiakaskuntaa ja illansuuhun syntynyt jono lyheni nopeasti. Entrecote oli kenties parasta koskaan syömääni ja keittiön maistiaiseksi tyrkkäämä kalarisotto on hyvä syy palata Venetsiaan. Laskukin oli varsin kohtuullinen, mikä osittain johtui siitä, että viinit tarjosi naapuripöytä. Oli niin hehkeitä blondeja nääs meidän seurueessa. Ja toki myös minä. Osteria al Diavolo e l'Acquasanta on pienempi ja asteen kansankuppilampi perheyritys – tai ainakin sellaiselta tunnelmansa puolesta vaikuttava. Molempien menu – Madonnassa pidempi, Diavolossa lyhyempi – tarjoaa mutkatonta ja laadukasta apetta niin paikallisille kuin matkaajille.

Uudemman taiteen asioita

Koska en tällä kertaa ollut Venetsian Biennalen avajaisissa vaan kuljin näyttelyssä rahvaan joukossa, jouduin julkkisten kenkien kyttäämisen sijaan keskittymään taiteeseen. Se ei ollut kärsimystä, vaikka aivan taidehurmioon en ihan joka näyttelyssä päässytkään.

Sarah Lucasin työt Iso-Britannian paviljongissa ruumiillistivat muun muassa krapulan. Kaiken kaikkiaan Biennalessa oli aika monta työtä, joissa esiintyi perse, mutta koska tämä on laadukas ja hienostunut blogi, otan esille vain tämän yhden.

Tai ehkä vielä toisen, mutta saat etsiä sen itse Kanadan osastolla otetusta kuvasta. 

Pohjoismaiden paviljonki oli tällä kertaa Norjan hallinnassa. Camille Normentin Rapture-installaatio oli rysäyttänyt lasit säpäleiksi sielua tyydyttävällä tavalla.

The Sound of Creation – Sound Paintings oli maalari Beezy Baileyn ja ääni-ihme Brian Enon yhteisteos, jonka mielenkiintoisin elementti oli esillepano porraskäytävään, joka johti ullakkokamariin, josta taas oli hienot näkymät yli Venetsian.

Slip of the Tongue oli Danh Von hienosti kuratoima näyttely,  jossa oli oivaltavasti yhdistetty eri kausien taidetta. Kuvassa Elmgreen & Dragset -duon Powerless Structures, Fig. 13.

Abstrakteja "maisemia" maalaava Sean Scully oli löytö. En olisi uskonut, että intoilisin raidoista näin paljon! Scheisse kamerani ei valitettavasti toista värien upeutta.

Maaria Wirkkalan työ oli yksi runsaan Proportio-näyttelyn hienoimmista. Yhtään en ole jäävi suomalaista taidetta kehumaan.

Vanhemman taiteen asioita

Ohjelmaan kuului myös vanhempaa taidetta Gallerie dell'Accademiassa ja Scuola Grande di San Roccossa. Vanha taide on onneksi paljon helpompaa kuin uusi, itse en tarvinnut lainkaan teostietoja ymmärtääkseni, mitä kuvat esittivät!

Jeesus potee annoskateutta.

Taistelu riippukeinusta

Jeesus vyöhyketerapiassa

Nostattamansa mellakan tuoksinassa...

...akrobaatti anastaa turbaaniin kätketyn muffinsin.

Jeesus filmaa jalkapallopelissä. "Sehän on vain naarmu!" protestoi vastustajan valmentaja.

Joosef heittää sukkanauhansa Kaanaan häissä

Todistusaineistoon tutustuttuani minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi Mariaa pidetään lempeän äidinrakkauden ilmentymänä. Maalauksissa näkemäni EVVK-Mariat puhuivat aivan toista kieltä.

"Herramunvereni, mitä me tolle tehdään! Lehmätkään ei sitä syö!"

"Yrittäkää nyt edes vähän peittää pettymystänne, tää mullekaan helppoa ole."

"Kenenhän kanssa Ridge menee naimisiin seuraavaksi?"

"Tää on niin vaihtunu synnärillä."

"Jäiköhän silitysrauta päälle"

"En oo nukkunu vuoteen"

"Ei tätä kestäis ilman LSD:tä."

How do you want me to Fluevog?

Piskuisen Teatteri Jurkan katsomo täyttyi eilen mustanpuhuvan tyylikkäistä vieraista kun ensi-iltansa sai Laura Jäntin ohjaama ja sovittama FAUST - eli Mefistofeleen maaginen teatteri.

Esityksen jälkeisessä skumppahuumassa kaiken mustan keskeltä esiin pilkotti teoksen säveltäjän kengät. Ne oli punaiset! Ne oli kiiltävät! Ne oli John Fluevogit. Arvon herra ei siis ainostaan osaa säveltää, sillä on myös hyvä kenkämaku!

Intoutuneena yhteisestä lempikenkäsuunnittelijastamme päätimme heti napsia kotikonfetin keskellä kuvasarjan kengistä. Extempore kuvausta ryhditti nauru, uuden lempisäveltäjämme kysyessä: "How do you want me to Fluevog?"

Melkein-kuraattorit pukeutuvat mustaan

Hautajaisten lisäksi mustilla kengillä on käyttöä myös silloin, kun kuvataiteen kuraattoriopiskelija naamioituu oikeaksi kuraattoriksi. Kaikkihan tietävät, että oikeilla taidekuraattoreilla on mustat vaatteet, hassu nimi, graafinen hiusleikkaus ja silmälasit sekä punaista huulipunaa, sukupuoleen katsomatta. 

Mustanpuhuvia melkein-ammattilaisia. Bongaa kuvasta Chie Miharat.

Tällä kertaa naamioituminen tapahtui Cinematic Senses -näyttelyn avajaisten kunniaksi Kuvataideakatemian Exhibition Laboratory -galleriassa. Elokuvallisuuden teemoja selkeästi ja kiertoteitse käsittelevä näyttely koostuu maalauksista, veistoksista ja installaatioista. Mukana myös juuri AVEK-palkinnon voittanut, maailman ihanin videotaiteilija Anna Estarriola.

 Näyttelystä löytyy hienoja kenkiä myös avajaisten jälkeen.

Kenkäpaparazzi Helsinki Design Weekin ytimessä

Tällaisia kenkiä dissainerit käyttävät – katso kuvat!

Helsinki Design Week piti tiedotustilaisuuden ohjelmassaan olevien tapahtumien järjestäjille ja sinne menin minäkin. Janosin toki tietoa Design Weekin käytännöistä ja niiden vaikutuksesta vastuutapahtumaani, mutta olin myös kuullut, että tarjolla olisi kuohuviiniä.

Ihastelin silmät ymmyrkäisinä sitä, kuinka tyylikkäiksi ihmiset olivat tilaisuutta varten laittautuneet. Hitaasti kuitenkin ymmärsin, että eivät he todellakaan olleet laittautuneet, vaan olivat normivetimissään. Ilmeisesti jotkut ihmiset kampaavat tukkansa ja katsovat peiliin ihan joka päivä.

Järkytyksestä toettuani keskityin oleelliseen eli kenkiin. Koska huoneen etuosassa joku puhui koko ajan jotain tärkeää, en haastatellut kenkien omistajia vaan näpsin kuvia mielestäni kiinnostavimmista jalkineista luihuimpaan paparazzityyliin.

Tartan tapaa broguen ja liitto on selvästi onnellinen

Nämä sandaalit tuovat mieleeni nippusiteet ja sähköteipin, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia  

Tämä järjettömän hieno turkoosi ja trendikkään retrahtava muotoilu löytyi Taukon henkilökunnan jalasta, mikä ei tavallaan ole ihme, koska Taukon vaatteet on juuri samaan tapaan ihania

Perussandaalit ja maatuskahuivi: erikseen tylsiä, mutta yhdistettynä mahtikombo

Prahan kenkäjeesus ja täydellinen hipsteritossu

Se on kuulkaas ihan puppupuhetta, että prahalaiset osaisivat kävellä korkokengillä niillä sielua piinaavilla vanhan kaupungin mukulakivikaduilla. Siellä ne hoippui ja kiristeli hampaitaan siinä missä kuka tahansa muunmaalainenkin, paitsi että muunmaalaiset ei edes yrittäneet moista sulaa hulluutta. Älä yritä sinäkään, paitsi jos haluat saada hyvät vakuutusrahat ja kunnon sairausloman.

Korkoja on kyllä tarjolla, runsaasti. Pääosin kenkäkauppoja on kahdenlaisia: Niitä, jotka myyvät laatukenkiä ja niitä, jotka myyvät muovikenkiä. Eron haistaa ovella. Käänny kynnyksellä, jos tekoeläimen nahka turruttaa sieraimet.

Seuraavassa muutama poiminta sekä kenkä- että kulttuuritarjonnasta.

Pakollinen klassikko

Tsekkiläinen Bata-kenkäketju on klassikko. Monikerroksinen pääliike sijaitsee keskustan Václavské Námestilla, joten sitä on vaikea välttää. Tarjonta on, vaikkakin laadukasta, myös keskimäärin yllätyksetöntä, mutta muutamia helmiä mahtuu aina joukkoon. Erityisesti A.S. 98 -merkiltä voi löytyä persoonallista settiä.

Bata

Pääliike: Václavské námesti 6

www.bata.cz/

Rouheamman pään tarjontaa: A.S. 98

A.S. 98:n pulttikorko viehättää teknisen alan ihmistä

Muu tarjonta onkin sitten feminiinisempää

Myös vivahteita menneiden vuosikymmenien tyyleistä löytyy

Piilojännä peruskenkäkauppa

Myös tsekkiläinen Dapi on ketju, mutta pienempi kuin Bata – keskustassa on vain yksi liike. Se on ensivilkaisulta tyypillinen perusnaisellista kenkää myyvä tavan kauppa, mutta vähitellen kenkämassan joukosta huomaa erikoisempiakin kuoseja, värejä ja koristekukkia. Kauppa keskittyy tsekkiläisiin merkkeihin, joten ostoksen voi perustella matkamuistofunktiolla.

Dapi
Vodičkova 20
www.dapi.cz

Kenkää ja muuta paikallista designia

Varsin tsekkiläinen Hard de Core myy paikallisten suunnittelijoiden vaatteita ja esineitä laidasta toiseen ja mukana on yleensä myös muutama kenkäpari. Tämä on selvästi kierroksen kallein paikka, mutta eipä tule sitten samanlaisia kenkiä kyllä vastaan.

Hard de core
Senovážné námesti 10
harddecore.cz

Täydellinen hipsterikenkä

Vielä tsekkiläisempi Botas 66 on hipsterin unelma. Merkki on juuri niin urheilullinen, että vaikuttaa välinpitämättömältä tyylisäännöistä, mutta niin urbaani, ettei käyttäjä sekoitu oikeasti urheileviin. Sillä on itänostalginen historia: firman tunnetuksi tehneen perustennarin mallina käytetään 60-luvulta peräisin olevaa kansantennaria, jonka lisäksi tarjolla on uudempia, mutta kivasti retrahtavia malleja. Design loistaa läsnäolollaan muttei pistä silmään: itse liike on sisustettu nerokkaan yksinkertaisesti ja melkein uskottavan huolettoman näköiseksi. Kengätkin ovat saaneet jos jonkinlaista palkintoa.

Kenkälaatikot ovat oleellinen osa sisustusta

Siellä on kuulokkeet. Tietenkin.

Botakset eivät ole rantautuneet Suomeen todennäköisesti siksi, että väreissä löytyy.

Kunnon hipsteriobjektin tapaan Botaksia ei myydä joka marketissa. Myyjä muisteli, ettei niitä ole ennen minun ostamiani myyty Suomeen, eikä täällä ole niitä myyviä liikkeitäkään, joten olen hetken yksilöllinen. Nettikaupasta niitä toki saa ja värit vaihtuvat tiuhaan eli jos näet jotain silmää miellyttävää, se kannattaa ostaa heti pois.

Hillitympää mallistoa

Ja mikä oudointa: kukaan (täällä) ei ole kuullutkaan niistä. Täydellistä!

Kuva: Botas 66

Etukäteissuosikkini sateenkaaritennari oli myyty loppuun ja kun kyselin niiden mahdollisesta paluusta tuotantoon, kuulin, että ne olivat olleet niin hitti, että firman pomot olivat jo kyllästyneet. Voin vain kuvitella, kuinka jodekat ovat pohtineet sateenkaarikengän kohtaloa iltapäivälattejensa ääressä ja tulleet siihen tulokseen että se oli kivempi silloin kun se oli underground. "Tää myy ihan liikaa, ei jaksa tällasta mainstriimii enää", on joku todennut ja väsyneesti vaihtanut gramofoniin uuden savikiekon.

Ulkopuolikin on katu-uskottava

Botas 66
Křížkovského 18
www.botas66.com
Liike aukeaa vasta iltapäivällä, koska hipsterit eivät toimi virka-aikana

Nähtävyyksiä kengistä ja kenkien lähettyvillä

Botas 66:n liike sijaitsee Zizkovissa, vähän ulompana keskustasta, joten siellä vierailu on hyvä syy poistua pahimmalta turistialueelta. Se on myös hyvä syy käydä liikkeen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa Zizkovin tv-tornissa, jossa on ihan älyttömän hienot tuolit ja ihan kiva näköala.

Tänne voi esim. nukahtaa

Pohjoisessa Holešovicen alueella on nykytaiteen museo DOX, joka on vierailun arvoinen jo tilojensa takia. Kattoterassilla on yleensä jotain mielenkiintoista eivätkä sisätilojenkaan näyttelyt ole yleensä ihan turhia. Myös varsin miellyttävällä kahvilalla on oma terassinsa, jonka vieressä oli jalkineet ja uskonnollisen hurmoksen yhdistävä taideteos à la Petr Motyčka.

Barbora Šlapetová & Lukáš Rittstein: Everything is Different

Mikä on tuo DOXin terassille vilkkuva kenkäasia?

Oho, sehän on Jeesus! Kenkäjeesus!

Letenské sady -puiston pendulumin elikkäs heilurin elikkäs metronomin luota on muikeat näköalat kaupunkiin. Siellä on myös skeittareita, graffiteja ja klonksuvia betonilaattoja – ikään kuin Kaivopuisto ja Itä-Pasila olisi yhdistetty ja lisätty vähän Tornin näköalaa. Hyvä pössis, siis. 

Täällä sijaitsee myös yksi maailman selittämättömistä ITE-kenkätaiteen teoksista: vaijerilla roikkuu sinne heitettyjä kenkiä viehkon sattumanvaraisessa sommitelmassa. Jotkut väittävät tällaisten kenkien olevan merkki alueella tapahtuvasta huumehien myynnistä, mikä on siinä mielessä uskottavaa, että makeahko metsän tuoksu on alueella vahva. Toisten mukaan ne voivat olla merkki menetetystä neitsyydestä, mikä on pusikkojen kuhinan perusteella uskottava selitys sekin. Niitä voidaan pitää myös jengirajojen merkkaamisena, mutta jotenkin tämä merkitys tuntuu tässä ympäristössä hieman liian bronxilaiselta. Ne voivat olla myös yhdysvaltalaiselokuvissa nähtyjen tapojen kopiointia, mikä on kamalan tylsä, mutta todennäköinen selitys. Joka tapauksessa teos, kuten näkymäkin, on parhaimmillaan ilta-auringon aikaan. Niin kuin koko kaupunki.

Kansainvälinen taideilmiö

Tässä sitä maisemaa.
Laitan kuvan tälleen pienenä, niin sen epäskarppius ei paljastu.