maanantai 9. marraskuuta 2015

Toinen kierros Venetsiaa: Kenkiä ja vanhoja tauluja

Venetsia on kaiken muun hienon lisäksi hyvä kenkäkaupunki. Viime kerralla käydessä listasin muutaman kiintoisan kenkäkaupan ja nyt löytyi puolitoista lisää. Taidetta oli tarjolla sitäkin enemmän, uutena ja vanhana. Mukana myös yhden Callen ravintolakatsaus.

Kenkäasioita

Silvia
Salizzada San Lio 5540
pelletteriesilvia (AT) gmail.com

Silvia Salizzada San Liolla oli kerrassaan hurmaava, vanhan ajan tyylillä täyteen tungettu pukineliike. Laukkujen ja valikoitujen vaatteiden joukosta löytyy muun muassa laajin Chie Mihara -valikoima vähään aikaan ja muita tyylikkäitä ja näyttäviä korkokenkiä – mutta myös todella kivoja tennareita, herrainkenkiä ja erittäin mukava myyjä.

Pura Lopezin kenkä on kuin kenkämyymälän kyltistä 
Ainoastaan koon puuttuminen esti välittömän ostotapahtuman
Nämä eivät todellakaan olleet liikkeen ainoat Miharat

Due Italiani
dueitaliani.it

Due Italiani -merkki tekee uniikkeja tennareita ja muita kenkiä käsin Venetsian ympäristön alueella. Kengät ovat paitsi värikkäitä ja persoonallisia, myös mukavia. Tai siis tennarit ovat. Korkokengätkin on niin mukavia kuin nyt korkokengät voi olla. DI:llä ei ole pysyvää liikettä Venetsiassa, mutta kenkävainuni johdatti minut heidän kuukauden auki olevaan pop up -liikkeeseensä Rialto-sillan tuntumaan. Jos siis matkustat aikakoneella, kannattaa pistäytyä, hinnat olivat huomattavasti edukkaammat kuin nettikaupassa!






Ravitsemusasioita

Rialton tietämillä on myös Calle della Madonna, jonka varrelta löytyy (ainakin) kaksi suositeltavaa ravintolaa. Trattoria Della Madonna on näistä suurempi, useat pienet salit vetävät hyvin asiakaskuntaa ja illansuuhun syntynyt jono lyheni nopeasti. Entrecote oli kenties parasta koskaan syömääni ja keittiön maistiaiseksi tyrkkäämä kalarisotto on hyvä syy palata Venetsiaan. Laskukin oli varsin kohtuullinen, mikä osittain johtui siitä, että viinit tarjosi naapuripöytä. Oli niin hehkeitä blondeja nääs meidän seurueessa. Ja toki myös minä. Osteria al Diavolo e l'Acquasanta on pienempi ja asteen kansankuppilampi perheyritys – tai ainakin sellaiselta tunnelmansa puolesta vaikuttava. Molempien menu – Madonnassa pidempi, Diavolossa lyhyempi – tarjoaa mutkatonta ja laadukasta apetta niin paikallisille kuin matkaajille.

Uudemman taiteen asioita

Koska en tällä kertaa ollut Venetsian Biennalen avajaisissa vaan kuljin näyttelyssä rahvaan joukossa, jouduin julkkisten kenkien kyttäämisen sijaan keskittymään taiteeseen. Se ei ollut kärsimystä, vaikka aivan taidehurmioon en ihan joka näyttelyssä päässytkään.

Sarah Lucasin työt Iso-Britannian paviljongissa ruumiillistivat muun muassa krapulan. Kaiken kaikkiaan Biennalessa oli aika monta työtä, joissa esiintyi perse, mutta koska tämä on laadukas ja hienostunut blogi, otan esille vain tämän yhden.
Tai ehkä vielä toisen, mutta saat etsiä sen itse Kanadan osastolla otetusta kuvasta. 
Pohjoismaiden paviljonki oli tällä kertaa Norjan hallinnassa. Camille Normentin Rapture-installaatio oli rysäyttänyt lasit säpäleiksi sielua tyydyttävällä tavalla.
The Sound of Creation – Sound Paintings oli maalari Beezy Baileyn ja ääni-ihme Brian Enon yhteisteos, jonka mielenkiintoisin elementti oli esillepano porraskäytävään, joka johti ullakkokamariin, josta taas oli hienot näkymät yli Venetsian.
Slip of the Tongue oli Danh Von hienosti kuratoima näyttely,  jossa oli oivaltavasti yhdistetty eri kausien taidetta. Kuvassa Elmgreen & Dragset -duon Powerless Structures, Fig. 13.
Abstrakteja "maisemia" maalaava Sean Scully oli löytö. En olisi uskonut, että intoilisin raidoista näin paljon! Scheisse kamerani ei valitettavasti toista värien upeutta.
Maaria Wirkkalan työ oli yksi runsaan Proportio-näyttelyn hienoimmista. Yhtään en ole jäävi suomalaista taidetta kehumaan.

Vanhemman taiteen asioita

Ohjelmaan kuului myös vanhempaa taidetta Gallerie dell'Accademiassa ja Scuola Grande di San Roccossa. Vanha taide on onneksi paljon helpompaa kuin uusi, itse en tarvinnut lainkaan teostietoja ymmärtääkseni, mitä kuvat esittivät!

Jeesus potee annoskateutta.
Taistelu riippukeinusta
Jeesus vyöhyketerapiassa
Nostattamansa mellakan tuoksinassa...
...akrobaatti anastaa turbaaniin kätketyn muffinsin.
Jeesus filmaa jalkapallopelissä. "Sehän on vain naarmu!" protestoi vastustajan valmentaja.
Joosef heittää sukkanauhansa Kaanaan häissä

Todistusaineistoon tutustuttuani minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi Mariaa pidetään lempeän äidinrakkauden ilmentymänä. Maalauksissa näkemäni EVVK-Mariat puhuivat aivan toista kieltä.

"Herramunvereni, mitä me tolle tehdään! Lehmätkään ei sitä syö!"
"Yrittäkää nyt edes vähän peittää pettymystänne, tää mullekaan helppoa ole."
"Kenenhän kanssa Ridge menee naimisiin seuraavaksi?"

"Tää on niin vaihtunu synnärillä."

"Jäiköhän silitysrauta päälle"
"En oo nukkunu vuoteen"
"Ei tätä kestäis ilman LSD:tä."

2 kommenttia:

  1. Jeesusmaaria mikä blogi!! Rakastuin kertalaakista :,D

    VastaaPoista
  2. No mutta, hauska kuulla! Olemme omastakin mielestämme yksi Suomen parhaista kenkä-matkailu-huumori-muoti-kulttuuriblogeista!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...