sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sankarimme suutarit: Haukanvuori


Asiantuntemattomien tahojen mielestä me täällä Kummissa kengissä saatamme ostaa aivan liikaa kenkiä. Itse asiassa näin sanovat myös asiantuntevat tahot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisimme kenkiin kertakäyttötuotteina. Päinvastoin, panostamme laatuun ja kestävyyteen. Jos kenkään tulee häiriö, on ensimmäinen reaktio korjaaminen, ei roskiinheitto. Iloksemme olemme havainneet kertakäyttökulttuurin hitaasti muuttuvan epämuodikkaaksi ja tätä loistotrendiä vahvistaaksemme esittelemme Helsingin hyviä suutareita, noita hädänalaiset kenkämme pelastavia sankareita!  

Ensimmäisenä vuorossa on Fleminginkadun Suutari Haukanvuori.

Ei onneksi ihan katoavaa kansanperinnettä: kulman suutari

Fleminginkadun Haukanvuori on hieman hämäävä nimitys, sillä aiemmin suutari Jens Haukanvuori on tunnettu Viiskulman suutarina. Viitisen vuotta sitten hän myi liikkeensä Viiskulmassa ja lähti Itä-Suomeen, mutta palasi viime heinäkuussa Helsinkiin, tällä kertaa Kallioon. Fleminginkadun tilassa toimi ennen rock'n roll -henkinen suutari ja asiakaskuntaa on jäänyt, ainakin vierailuni aikana näkemistäni hiuslaitteista päätellen, myös Haukanvuorelle. Liikkeessä voi törmätä myös toiseen osakkaaseen, Jari Miettiseen, sekä söpöön eläimeen.

Virallinen Söpö Eläin, Pinnu

Onnistun ryysimään paikalle kysymyksineni viikon kiireisimpänä hetkenä, lauantaina juuri ennen (ja jälkeen) sulkemisajan. Saan siis aika hyvän otoksen asiakaskunnasta; paikalla käyvät yhdet selkeästi laadukkaat stilettokorkosaappaat, muutamat lenkkarit, parit mustat nilkkurit sekä terveyskengät. Tilauksia on avaimista puolipohjiin. Asiakas varmistaa, että ovathan puolipohjat kumia ja närkästyneenä kivahdan, että eihän nyt tämän tason suutarissa käytetä MUOVIA! Haukanvuoren julkisuuskuvan takia on hyvä, että teen tämän vain pääni sisässä.

Suutarinhomma on pitkälti käsityötä ja sellainen maksaa – joskus jopa enemmän kuin uusi kenkä. Siis uusi halpa kenkä, joka kestää sen minkä kestää. Vinkki: se ei ole pitkä aika. Haukanvuori on tyytyväinen nykyiseen sijaintiinsa, sillä Helsingissä ja varsinkin Kalliossa ymmärretään käsityön merkitys ja panostetaan laatuun ja pitkään käyttöikään absoluuttisen halpuuden sijaan. Tämä ei ole joka paikassa mikään itsestäänselvyys.

Vähän tujakampi ompelukone

Haukanvuoren ensimmäinen ammattisuunnitelma oli leipuri. Herätys kolmelta aamuyöllä ei kuitenkaan tuntunut kestävältä ratkaisulta (Kummat kengät niin ymmärtää) ja seurasi vaihto haastemiehen hommiin. Melko pian iski kuitenkin kaipuu käsillä tekemiseen ja seurasi pohdintaa kultasepän ja suutarin ammattien välillä. Suutarille oli oppipaikkoja, kultasepälle ei, joten sattuma valitsi suutariuden. 


Liikkeestä on saatavissa myös pöllöin kuositettuja laukkuja ja muita tuotteita

Suutari Haukanvuoren erikoisalaa ovat ratsastussaappaat sekä tanssi- ja steppikengät, joita hänelle lähetetään korjattavaksi kaukaakin. Erityisen mieluisia töitä ovat myös kenkien kauniiksi viimeistely ja lenkkiraudan vaihto. Ei, lenkkiraudalla ei ole mitään tekemistä painonnosto-hölkkäämisen tai lenkkisaunamakkaran kanssa, vaan se on kengän pohjassa kulkeva metallituki, joka pitää kengän kasassa ja muodossaan. Sen vaihtaminen on melko kirurginen toimenpide, mutta erittäin tehtävissä, toisin kuin yleisesti luullaan. Ihan noin vinkkinä.

Itsellenihän kenkien venytysmahdollisuus on paksupohkeisena tuttua, mutta laajalle yleisölle tämä on toinen asia, joka on yllättävän harvan ja valitun tiedossa. Kolmas, minullekin uusi vinkki on kumisaappaiden paikkausmahdollisuus ja etenkin ennakkosuojaus. Myöskään tasa- ja kiilapohjaisten kenkien korkolaputtaminen ei ole tullut itsellenikään mieleen. Taas sitä uutta oppi kenkäihminen!

Etsi kuvasta toinen Söpö Eläin

Entä milloin kenkä on niin toivoton tapaus, ettei korjaaminen enää kannata? Pienen emminnän jälkeen Haukanvuori mainitsee, että kun pohja alkaa murentua, niin silloin alkaa toivo olla mennyttä. Mutta melkein mitä vaan pystytään kyllä korjaamaan, tosin hintaa saattaa kertyä.

Muistelen omaa kokemustani pohjanvaihdosta, kauan sitten. Ensimmäisestä suutarista minut naurettiin ulos ikivanhoine maihareineni, mutta toisessa asiaa tutkailtiin tyynesti ja annettiin hinta-arvio. Käytin niitä maihareita vielä vuosia pohjan vaihtamisen jälkeen. Arvaattekin varmaan, missä se jälkimmäinen suutari oli?

Aivan, Viiskulmassa.

Tällä kertaa testikappaleina olivat Minna Parikan Mimit, jotka ehtivät ottaa vähän kulumaa Viikko Mimeissä -testissä. Uudet puolipohjat ovat täydelliset, tietenkin.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Maailman fantsuin kenkäkirppis Kierrätystehtaan kupeessa


Päivitys 13.3.: FB-event löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/432897650208624

Kaikkihan me tiedetään Kierrätystehdas, tuo tyylitietoisten kierrättäjien kokoontumisajo. Kaapelitehtaalla on 25.–26.4.2015 jälleen tarjolla kolttua ja muuta koristetta, joita voi kantaa omatunto puhtaana ja esteettisesti tyydyttyneenä. Kummat kengät suosittelee suunnattomasti!

Kengänkierrätyspäivät Teatterimuseossa

Samaan aikaan Kierrätystehtaan kanssa muuallakin Kaapelilla kierrätetään: Teatterimuseossa järjestetään Kengänkierrätyspäivät, organisaattorina puolet Kummista kengistä. Museon näyttelytilat Kaapelitehtaan G-rapun kolmannessa kerroksessa täyttyvät kirpparista, kengäntuunauspisteestä ja muusta hauskasta ja hyödyllisestä kengänkierrätysohjelmasta sekä lauantaina että sunnuntaina kello 11–17. Kengänkierrätyspäivä on osa Teatterimuseon Unelmien kuteita -epookkipukunäyttelyn oheisohjelmaa ja voihan pojat, ihan vähään aikaan et pääsekään kenkäkaupoille näin inspiroivaan ympäristöön!


Maailman fantsuin kenkäkirppis

Tapahtuman ykkösohjelma on Maailman fantsuin kenkäkirppis. Jos olet tutustunut Facebookin Kenkäkirppis Hupsikseen, niin samaa meininkiä on luvassa täälläkin: myytäväksi haetaan erikoisia ja erityisiä kenkiä: laadukkaita, näyttäviä, persoonallisia, harvinaisia! Myös vintage on erittäin tervetullutta! Poissaolollaan loistavat vain tavan tossukat. 

Myyntipaikat ovat ilmaisia ja pöydätkin tulevat talon puolesta. Ainoa vaade myyjille on, että Teatterimuseon vuosikortilla kenkien hinnoista saa 10% alennuksen. Niin, että nyt on myös erittäin fiksu hetki hankkia ko. kortti itselleen!

Jäljellä olevat paikat menevät julkiseen jakoon tällä viikolla, mutta nyt on kerrankin Kummien kenkien seuraamisesta jotain hyötyä: lukijamme (kyllä, te molemmat) voivat varata pöytänsä jo nyt, ennen rahvaan ryysistä! Jos siis kaapissasi on ylimääräisiä fantsuja kenkiä, laita postia osoitteeseen kummatkengat (AT) gmail.com ja varaa myyntipaikka! Laita viestiin myös, haluatko pöydän molemmiksi vai vain toiseksi päiväksi, minkälaisia kenkiä aiot myydä ja haluatko kokonaisen pöydän (120 x 60 cm) vai riittääkö puolikas.

Kengänkierrätyspäivien muu ohjelma

Tapahtumassa on muutakin kenkäaiheista toimintaa. Kengäntuunauspisteessä voit hehkeyttää kenkäsi ja nostaa ne uuteen käyttökukoistukseen. Hieman glitteriä, ehkä? Sipaus kiiltoa kärkeen? Kokonaan uusi väritys? Laaja valikoima maaleja ja kimmellystä tykötarpeineen on käytössäsi pientä materiaalimaksua vastaan, samoin kuin Kummien kenkien "asiantuntemus".

Syteen ja saveen – kokeellista kengänmaalausta
Pikkukenkäpygmalion
Maali peittää tyhmyyden jäljet

Tapahtumaan tulee myös muuta kenkiin liittyvää ohjelmaa – viimeisimmät tiedot saat tapahtuman Facebook-sivulta!

Mikä parasta, kengänkierrätyspäivien aikana pääsy näyttelyyn on maksuton! Myytävien kenkien lisäksi voit tutustua Unelmien kuteita -epookkipukunäyttelyn jalkineisiin ja glamouria tihkuviin pukuihin sekä lavastaja Erik Salvesenin töihin – Teatterimuseon lumoavasta perusnäyttelystä puhumattakaan!

Teatterimuseon Kengänkierrätyspäivät
25.–26.4. klo 11–17
Teatterimuseo
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1G
00180 Helsinki



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Hammerfestin groovyimmät nastat


Kummat kengät raportoi ensi talvea varten siitä, miten hyvin Icebugeilla pysyy pystyssä.

Olin lähdössä seurueineni tammikuussa Pohjois-Norjaan, Hammerfestiin ja ainoa mitä paikasta tiesin oli se, että siellä on kaksi kenkäkauppaa sekä paljon mäkiä ja kovin liukasta tähän aikaan vuodesta. "HANKKIKAA KENKIIN JÄÄPIIKIT!!!" oli meille hienovaraisesti vihjattu. Toistuvasti.

Jääpiikit? Ei nyt saatana sentään. Olenhan toki keski-ikäinen, mutten niin keski-ikäinen.

Taikakenkiä etsimässä

Olin kuullut huhuja kengistä, joilla ei kaadu kovinkaan helposti ja niitä tavoitellessani jouduin reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle: urheiluosastolle. Hyväkuntoiset ihmiset siellä kulki ihan normaalisti muiden joukossa niin kuin ei mitään. Urheiluvälineitä oli joka puolella ja muutenkin oli kaameaa.

"Icebug" luki samassa kyltissä kuin "50% ale". Selvä. Eir-l-mallin lila-ruskeaa – ainoaa siedettävää väriyhdistelmää – joko valmistettiin vain lapsille tai sitten suuremmat koot oltiin viety heti alen alkutemmellyksessä. Vaihtoehtona oli musta ja nougat. Otin nougatin, sitä olisi sitten kivempi jäätikköön juuttuneena rouskuttaa, kun kaverit on jo syöty.

Ihan kauhean tylsäthän nää on, mutta pystyssä pysyminen on prioriteettilistan huipulla.
Vasemmalla melkein siedettävä väritys, oikeanpuoleiseen oli tyytyminen.
Kuvat: Icebug
Kassa vilkaisi laatikkoon, löysi sieltä tunnistamattoman objektin ja kysyi stadilaisella ylimielis-nasaalilla, että kuuluuko se pakettiin. Ääneen totesin, että öö ei niin mitään hajua, mutta pään sisässä huusin: "Se oli siellä jo en mä sitä sinne laittanut en oo mikään myymälävaras en ees tiedä mikä se on ikinä en oo mitään kaupasta källinyt älä tapa tai jos tapat niin tapa nopeasti!". "Ai joo, nää on nää jäänastat", totesi myyjä selvästi vähän pettyneenä, kun ei päässyt hälyttämään paikalle sitä söpöä stevaria.

Nastat? Miten en ollut huomannut? Kenties siksi, etten ollut edes katsonut laatikkoon sisälle. Okei, tämä antoi uskoa pystyssäpysymiseen norjalaisessa jäämäessä, vaikka palauttikin minut lähtöruutuun kenkäpiikkien välttelyssä. Mutta nämä trendikkään groovyt nastat oli korkeintaan varhaiskeski-ikäiset.

Kävelevä munanmurskaamo

Nähtyäni Hammerfestissa lähes pystysuoran, jäisen mäen, jonka laella asumuksemme sijaitsi, onnittelin itseäni ostoksesta. On meinaan maailmanvaltias olo, kun sellaisen kuolonkummun voi tepastella reippaasti alaspäin, liukastumista pelkäämättä. Ylöspäin en astellut reippaasti, koska olin kuolla hengästykseen. Myös tasaisella maalla tikkupingviinikävely oli historiaa. Yhtään ei tarvinnut jalkojansa sijoitella hiekanjyvästen päälle, vaan menin vaan rennosti jään yli sille ylimielisesti lällätellen. Siis pään sisällä lällättelin, en ääneen. Yleensä.

Ääntähän nastoista lähtee. Kuulostaa siltä, kuin joka askelella murskaisi noin kymmenen munan kuoret jalkojensa alle. Parin päivän jälkeen kyllästyin olemaan kävelevä munanmurskaaja ja itsevarmuuskohtauksen pauloissa irroitin nastat. Heti meinasin vetää lipat. Normikengillä olisin vetänyt lipat, joten icebugien pitävyys on nastoittakin parempi kuin tavan kenkien. Ei kuitenkaan verrattavissa (groovy-trendikkäisiin) nastoihin.

Nastat saa irti ja takaisin melkein näppärästi.

Iltapäivä Hammerfestissa

Hammerfestin nähtävyydet ehtii yhdessä iltapäivässä, jos oikein hidastelee. Itse valitsisin ko. iltapäivään protestanttien kirkon, jossa on tosi hieno, vaikkakin hämmentävä ikkunamaalaus sekä jälleenrakennusmuseon eli Gjenreisningsmuseetin. Siellä sai sekä tietoa Norjan puolen Lapin sodasta seuraamuksineen (esim. ennen sotaa Hammerfest oli olemassa, sen jälkeen ei) sekä vohvelia lohdukkeeksi. Jos viivyt iltaan asti, kannattaa tarkistaa Arktisk kultursentraalin ohjelma.

Risti vai scifihenkinen henkilökuljetin ufojen hyökkäyksessä?

Kenkäturistia saattaa kiinnostaa Nissen-kauppakeskuksen Eurosko, josta löytyi myös norjalaisia erikoisuuksia, kuten viehättävän folklore-noitamaisia kansallispukukenkiä sekä paikallisväritteisiä töpikkäitä.

Materiaalina mm. villa ja hylje

Hienointa Hammerfestissa on kuitenkin – ainakin tammikuussa – sen sinisyys. Aamupäivällä valoa ilmestyy muodon vuoksi hiukan horisonttiin, ja sitten onkin vuorossa auringonlasku. Ja sinisyys. Joka muuttuu yhä sinisemmäksi ja sinisemmäksi. Ja sitten vielä sinisemmäksi, vaikkei voisi uskoa. Sitten kun sinisyys on äärimmillään, se tummuu vielä sinisemmäksi. Sitten se melkein materialisoituu. Sitten kun sinisyyttä ei enää minkään värikylläisyyden lakien mukaan voisi enää olla enempää, se kaksinkertaistuu ja sitten tuleekin pimeää.

Tämä on vasta alkua. Tai alun lämmittelyä.

Ulkotilojen lisäksi hyvä paikka ihastella sinisyyttä on Gulengin kahviliike, tuo pala Punavuorta Arktisk kultursentraalin vieressä. Kahvi on laadukasta ja sitä voi ryystää mukavasti vuonolle antavan ikkunan ääressä.

Kahvi maisemalla, kiitos!
Tätä on hyvä siemailla kirkonpolton lomassa


torstai 5. maaliskuuta 2015

Kummat kengät ja Tommi Eronen

Kummissa kengissä on jälkeen edustettu Helsingin kuumimmissa teattereissa. Tänään vuorossa oli Teatteri Jurkka ja se näytelmä, jossa Tommi Eronen esiintyy. Näytelmä herätti suurta keskustelua.

Satu: Mikä tän näytelmän nimi on?
Mia: En tiedä mutta siinä on Tommi Eronen. 
Satu: Siis Tommi Eronen? 
Mia: Juu, Tommi Eronen. Huomasitko, että se oli hetken ilman paitaa. 
Satu: Joo. Oli niin timmit vatsalihakset, etten kyennyt enää tekemään mitään muuta ku tuijottamaan niitä.
Mia: Niin oikeestihan Tommi Eronen on minusta älykäs ihminen ja lahjakas näyttelijä.
Satu: Juu, toki.

Esityksen jälkeisessä skumppatilaisuudessa onnistuimme kaappaamaan Tommin kynsiimme, ihan vaan sillä varjolla, että meitä muka kiinnosti Tommin kengät. Oikeestihan halusimme vain päästä kosketusetäisyydelle. 

Kuvassa Sadun uudet Dr. Martensit ja Tommi Erosen iloisen punaiset lenkkarit.
Sitä emme tiedä, että kenen kenkä tuolla takana hiippailee.

Ja perään mainos: Jos haluat ihailla Tommin kenkiä (kuten me) ja nauraa sydämesi kyllyydestä suosittelemme lämpimästi Tommi Erosen esittämää ISÄ monologia Teatteri Jurkassa. Esitykset jatkuvat 20.3. saakka.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...